Aina on hyvä sää urheilla

Tänään ei olisi yhtään huvittanut lähteä pyörällä töihin. Minun motivaatiotaistelun ratkaisi uudet 2XU:n pyöräilytrikoot, joita piti päästä testaamaan. Satoi ihan kunnolla vettä, sellaista kylmää alkukesän sadetta. Taisteltuani itseni pyöränselkään, fiilis oli kuitenkin katossa. Elämä on niin maukasta nyt – kaikki on vaan niin hyvin. Ei haitannut sade, oikeastaan päinvastoin. Oli kesäinen olo. Ulkona tuoksui tuomet tai syreenit, jotka kukkii ja se sateen ääni autonrenkaissa. Jotain ihanaa siinä on.


*Trikoot saatu blogin kautta

Eilen puolestaan paistoi aurinko ja oli ihanan lämmin. Eilen kävimme Sykesportin yhteislenkillä, jonne oli saapunut aurinkoinen juoksuporukka. Hölkättiin rentoa vauhtia Töölönlahtea ympäri. Matkaa kertyi viisi kilometriä ja reissuun meni reilut puolituntia aikaa. Kiitos seurasta! Ensi keskiviikkona juoksemme taas, tervetuloa! Lenkki lähtee keskiviikkona 27.5. klo 16.30 Finlandia-talon takana olevalta parkkipaikalta.

Elämäni kevät! <3

Sandis Trail Sprint – Suljetun saaren juoksu

Perjantaina oli aivan mahtava aamupäivä! En ehkä toivu tästä endorfiinihumalasta ihan hetkeen. Sain 2XU:lta kutsun Sandis Trail Sprintin kutsuvieraskilpailuun, joka juostiin perjantaina aamulla. Varsinainen tapahtuma avoin kilpailu on lauantaina 9.5.2015. Kilpailu järjestettiin varuskunnan alueella Santahaminan saarella. Saarelle ei luonnollisesti ole tavallisilla pulliaisilla normaalisti mitään asiaa, joten olin aivan innoissani menossa katsomaan minkälainen saari se on ja minkälainen tapahtuma siellä järjestetään.

Tällä viikolla jalat ovat tuntuneet tosi tukkoisilta ja mietin onko mun ollenkaan järkevää lähteä kisaan mukaan, kun näin lähellä HCR:ää ei ole järkevää tehdä kovia treenejä ja kropan pitäisi antaa palautua ennen ensi lauantaita. En silti mistään hinnasta halunnut jättää tapahtumaa väliin. Juokseva Hartsa nappasi mut toimistolta kyytiin ja me kaksi hermostuksesta pulputtavaa tyyppiä kurvasimme varuskunnan porteista sisälle. Jotain tosi jännää ja juhlallista siinä on, kun henkilöllisyys tarkistetaan porteilla ja ympärillä pyörii kavereita kovat kaulassa ja osa kurkkusalaateissa.

Tapahtuma oli pieni kutsuvierastilaisuus. Olisikohan meitä ollut sata juoksijaa paikalla. Siinä me hermostuneesti juttelimme keskenämme ja lämmittelimme. Paljon tuttuja kasvoja oli joukossa, mukana myös kaverini Anna, jonka kanssa asetuimme viivalle.

Itse reitti oli tosi vaihteleva ja raskas. Ihan alku meni pienen matkaa metsikössä, jonka jälkeen pitkältä tuntuva pätkä hiekalla (raskasta). Sen jälkeen taas metsää ja kalliota. Reitti kulki välillä ihan puhtaasti pöpelikössä, ei mitään varsinaista tallattua polkua. Sitten alkoi osuus, jossa Annan ja Harrin selät lähti loittonemaan, nimittäin kalliot. Olin valinnut jalkaani maastojuoksuun suunnitellut kengät, mutta ne eivät tietenkään toimineet sateesta liukkaalla kalliolla, koska pohjissa ei ollut nastoja. En tiedä mitkä kengät noihin olosuhteisiin olisi ollut parhaimmat. Moni kehui nastakenkiä, mutta sellaisia mulla ei (vielä) ole. Anna ja Harri veti tavallisilla lenkkareilla, jotka tuntui olevan paremmat kuin ne mun kengät.

Kallioilla liukastelin kuin bambi liukkaalla jäällä. Ylämäet menin nelinkontin ja alamäet liukuen ja könyten miten milloinkin. Muutaman vaarallisen oloisen liukastumisen jälkeen päätin hidastaa tahtia ja kävellä kalliopätkän. Hidastamisesta huolimatta tömähdin kerran oikein maukkaasti pyllylleni. Vasen pakara odottaa ilmestyväksi mojovaa mustelmaa. Pöpelikössä liukastuin jotenkin kaatuneeseen puuhun, jossa törötti katkennut oksa, joka tökkäsi paljon kärsineeseen vasempaan sääreen. Muutama kirosana livahti ilmoille, joita ei ollut kukaan kuulemassa. Jatkoin taas astetta hitaammin matkantekoa. Kalliopätkän loputtua alkoi ihana maastopätkä, jolloin pistin koneesta vähän lisää kierroksia peliin. Lopuksi vielä oli apinaradan muutamat esteet ja kohta kuuluikin kuulutusten äänet. Siihen asti oli kuulunut linnunlaulua, meren kohinaa ja varuskunnan ampumaharjoitusten ääniä. Kohta näin edessäni Annan ja Harrin selät. Hieman ihmettelin, koska olin tosiaan ihan kävellyt ne kalliopätkät, mutta maalissa selvisi, että he olivat eksyneet matkalla.

Juoksin yhden kierroksen, eli seitsemän kilometriä. Olin osanottajista viides nainen ja kello pysähtyi maalissa aikaan 52 minuuttia ja rapiat. Juoksun aikana ja juoksun jälkeen fiilis oli ihan huippu. Kalliokohdissa tosin otti päähän se liukastelu, mutta upeat maisemat peitti sen harmituksen alleen. Maisemat olivat aivan mielettömät! Ennen starttia mietin onko mulla liian vähän vaatetta päällä, mutta juostessa mulla oli ihan älyttömän kuuma. Katselin merta sillä silmällä ja hekumoin ajatuksesta mereen kastautumisesta. Maalissa ehdotin Annalle ja Harrille, että käydään uimassa. Onneksi nämä kaksi ovat yhtä hönttejä kuin minä ja sinnehän me paineltiin mereen vaatteet päällä. Tuo viimeisteli mahtavan tapahtuman. Jäi aivan huippuhyvä fiilis pitkäksi aikaa. Aivan täydellinen viikonlopun aloitus!

Varovaista tuuletusta: Mä juoksen taas!

En voisi enää olla onnellisempi! Kevät saa minut aina hykertelemään hyväntuulisuutta ja sisälläni kuplii ilo joka pyrkii hyräilynä ulos. Tätä onnentunnetta voimisti tiistaina Sykesport goes HCR -juoksuporukan yhteistreeni. Teimme kuvauksissa vauhtileikittelytreenin. Lähdin treeneihin varauksella, koska edellisenä päivänä hoidin kotona vatsatautipotilasta ja itsellänikin oli aika epämääräinen olo. Lisäksi vasen jalka ei ole vieläkään täysin kunnossa, joskin se on ollut ihan älyttömästi paljon parempana. Olen kerrankin muistanut tehdä niitä harjoitteita, joita Tuukka ja Anssi ovat mulle neuvoneet. Tuukka on mun luottohieroja ja osteopaattiopiskelija Helsingin Urheiluhieronnasta ja Anssi (alla olevassa videossa) Respectastan liikeanalyysin yhteydessä löytynyt uusi tuttavuus. Anssi on alaraajafysioterapeutti ja myös osteopaattiopiskelija. Loistavaa toisiaan täydentävää osaamista. Kuntouttava treeni ja juoksutauko on tehnyt tehtävänsä ja pystyin juoksemaan tiistaina! Aaaivan mahtavaa!

Alla olevasta videosta voitte katsoa parit liikkeet, joita olen tehnyt vaivan helpottamiseksi. Nuo liikkeet auttavat juoksijanpolveen. Lisäksi olen tehnyt venyttävää suorin jaloin maastavetoa ja paria muuta liikettä. Nyt vielä mietin, kuinka paljon uskallan putkirullata/venytellä.

https://youtu.be/dDtOc8-1fhU

 

Sykesport goes HCR -juoksuporukka ja kuvaajat, juoksijoista Janne puuttuu

En ole juossut tämän vuoden puolella montaakaan kilometriä jalkavaivan vuoksi. Tammikuun puolen välin paikkeilla ennen reissua jalka kipeytyi ja sen jälkeen olen ottanut ihan vain muutamia juoksuaskeleita. Ensimmäisen kerran uskalsin juosta vähän enemmän edellisissä juoksukuvauksissa, kun huolellisen lämmittelyn jälkeen jalka tuntui hyvältä, joten uskalsin tehdä muutamia vedontapaisia. Tiistaisiin kuvauksiin/treeneihin tosiaan lähdin vähän epäileväisin fiiliksin. Pyöräilin keskuspuistoon, joten sain siinä jo hieman lämpöä kroppaan ja ennen varsinaista treeniä taas lämmiteltiin. Lämmittely vielä meni tunnustellen ja vähän epäillen, mutta kropan lämmetessä aloin varovaisesti iloitsemaan juoksemisesta ja uskalsin lähteä tekemään päivän vauhtileikittelytreeniä. Voi sitä juoksemisen riemua! Mä niin rakastan juoksemista ja olin ikävöintyt sitä ihan tosissani. Nyt vain mun uudet New Balancen Fresh Foam Zantet sai katu-uskottavan mutakuorrutuksen. Aijai. Rakastan noita lenkkareitakin sen verran, että on tuskaa katsella niitä eteisessä, jos niitä ei voi juoksuttaa.

Nyt pari päivää tuon treenin jälkeen jalka taas ilmoittelee itsestään, mutta maanantaille on varattu aika Tuukalle ja tänään illalla on luvassa tunnustelevaa putkirullausta. Merkit ovat kuitenkin varsin lupaavia, joten uskallan fiilistellä tätä juoksukevättä! Ihan mahtavaa muuten juosta taas porukalla noiden kuvassa olevien huipputyyppien kanssa. 🙂

 

Loppuun vielä pari webisodia juoksukoulun harjoituksista.

https://youtu.be/LQd-db9gSSs?list=PLvN0P9x0YW9LEhMySAkAmZjQ0KtRF9ONW

https://youtu.be/ZkplvBJBsBI?list=PLvN0P9x0YW9LEhMySAkAmZjQ0KtRF9ONW

Joko olet aloittanut puolimaratontreenit? Mihin tapahtumaan tähtäät?

Perinteet kunniaan

Viime vuonna näihin aikoihin reväytin tai ylirasitin nivusen siihen kuntoon, että piti hillua hulluuteen asti telakalla juoksematta. Juuri siihen aikaan kun adidasheimo -juoksukoulu alkoi. Kasvattavaa se oli, mutta välillä tuntui, että enemmän kasvoi miekkaa otsaan, kuin olisi tapahtunut mitään henkistä kasvua. Mun pitäisi ottaa Joonaksesta mallia. Hänen asenteensa tällaisiin vastoinkäymisiin on ihailtavaa. Hän kääntää vaikeudet vahvuudeksi.

Sain blogin kautta testiin uudet 2XU:n trikoot (Mid Rise), joissa on vähän korkeampi vyötärö ja isot heijastimet, kuten kuvasta näkyy. Ihan tosi herkut jalassa. Mitäpä muuta 2XU:lta voi odottaa?

Ai mitä nyt sitten kävi? Mulla on ollut vasemmassa reidessä pientä tuntemusta ja kireyttä ehkä viikon verran, mutta kivuksi asti se on muuttunut vain tietyissä asennoissa. Ajattelin tänään sitten vähän juosta. Suunnitelmissa oli kevyt ja rento 45 min, mutta siellähän oli sitten tiet yhtä luistinrataa. Lipsuttelin menemään, kunnes tämä vasen reisi kipeytyi ja lopulta tuntui, että pettää alta. Ei auttanut kuin vaihtaa kävelyksi. Fiksuna naisena kuitenkin päätin pariin otteeseen vielä varmistaa, et menikö se oikeasti vai tuntuiko se vain siltä. Könköttelin sitten loppumatkan kotiin ja nyt illalla kävely ja jalan liikuttaminen on tuntunut kipeältä. Jalkojen lipsuessa mietin, että olisiko ne nastalenkkarit kuitenkin aika hyvä hankinta. Sellaisia en vielä omista. Eiköhän Vauhtisammakon juoksukoulukin ole kohta taas alkamassa.

En ala vielä maalailemaan mitään mihinkään, mutta reissun urheilut, tai ainakin juoksut, taisivat mennä nyt tässä. Reissuun lähden sitten ihan puhtaasti rentoutumaan ja lataamaan akkuja ennen tulevia koitoksia, nimittäin työpaikkani vaihtuu ensi kuun alkupuolella ja pääsen toteuttamaan itseäni blogin aihepiirin pariin. Tiedättekö kun elämä on aika ihanaa nyt! Ei tämä jalkavaivakaan mua nyt kaada. 🙂 Pitää malttaa toipua, että voin sitten taas riehua menemään. Reissun jälkeen mutka taas Helsingin Urheiluhierontaan, niin eiköhän homma lähde ihan hyvin rullaamaan eteenpäin.

Jos mä seuraavaksi kirjoittaisin teille mun ihon personal trainerista. Jotenkin ne ennen-kuvat ei ole niitä, joita kovin mielellään julkaisisi, mutta aihe on sellainen, josta olen höyrynnyt kyllä lähipiirille, koska olen niin innoissani. Kyseessä on siis pHformulan yhteistyöprojekti. Projektin myötä mun iho-ongelmien pitäisi poistua ja tilalle tulee unelmaiho.

Nyt hyvää yötä! Huomenna on perjantai! Ihanaa!

Työmatkajuoksua

Nukahdin eilen kesken blogin päivittämisen. 😀 Se kertonee väsymyksen tilasta ja siitä kuinka oivalliseen saumaan taas viikonloppu tuli.

Nauroin tälle kuvaparille eilen ääneen. Aamulla niin turvonnut naama, että hyvä kun itsekään tunnistan itseäni. 😀 Mutta se on totuus, turha yrittää väittää muuta. Tuolta mä aamulla näytän. 😀 Ylempi kuva on siis otettu aamulla ja alempi illalla.

Tsemppasin eilen viikon viimeisen työpäivän kunniaksi ja heräsin vähän normaalia aiemmin. Evästin tytöt koulutielle ja kiskaisin itselleni lenkkarit jalkaan ja lähdin juoksemaan kohti työpaikkaa. Pitäisi juosta useammin töihin. Se oli ihanaa eikä niin raskasta kuin muistelin, tai ehkä mulla oli vain hyvä juoksupäivä. Ilmassa oli kostea ja tiivis verho, muttei kuitenkaan satanut. Juoksin hissukseen ja nautin siitä kun hiki oikein virtasi selkää pitkin. Syksyllä on miellyttävämpää juosta kuin pyöräillä. Juostessa kastuu vain hiestä, pyöräillessä kastuu enemmän, koska renkaat roiskuttaa sitä märkää rapaa ympäriinsä. Syksy on muutenkin parasta aikaa juosta. Ei ole liian kuuma eikä kylmä.


*Kengät saatu blogin kautta – Karhu Flow 3 Trainer

Illalla juoksin töistä takaisin kotiin. Työmatkajuoksu on kyllä tosi tehokas tapa päästä siirtymään työmoodista vapaa-aikaan. Kotiin päästyä ei ollut enää ainuttakaan työasiaa mielessä.


*Juoksuvaatteet saatu blogin kautta: trikoot 2XU ja takki Peak Performance

Illalla piti vain ponnistella tyttöjen kanssa karkkiostoksille ja loppuilta menikin ihanasti sohvalla katsellessa Vain elämää. Ihan paras tv-ohjelma! Yritin vielä kirjoitella blogia illalla, mutta olin nukahtanut läppäri sylissä, joten päivittäminen siirtyi tähän päivään… Onneksi tälle viikonlopulle ei ole mitään sovittua ohjelmaa. Me vain ollaan kotona ja rentoillaan. Ihan parasta minuuttiaikataulutetun viikon jälkeen.

Tapiola kuittaa. Pus.

Juoksukouluvideoita

Hellurei! Muistatteko, kun kesällä kirjoittelin Sykesportin kanssa yhteistyössä tehdystä videoprojektissta? Nyt niitä videoita on ruvennut tupsahtelemaan Sykesportin sivuille. Kyseessä oli siis Sykesportin, Vauhtisammakon ja 2XU:n kanssa tehty yhteistyöprojekti, jossa kuvattiin videolle juoksukoulun eri vaiheita. Mikko Liukka Vauhtisammakoista valmensi meitä ja veti meille melkoiset treenit, tai tarkemmin ottaen useammat treenit. Itse olin ennen kuvauksia ajatellut, että siellä me vähän näytellään juoksemista. Väärin luultu. Saatiin ihan tosissaan juosta. Mäkitreenivideo (tällä viikolla julkaistu) näyttää videolla harmillisen kevyeltä siihen verrattuna mitä tuskaa, maitohappoja ja oksunmakua se oli.

Ensimmäinen juoksukouluvideo: Tekniikka kuntoon valmentajan vinkeillä.
Toinen juoksukouluvideo: Tuskaisen tehokas ylämäkitreeni.
Jatkossa juoksukouluvideot löydät TÄMÄN linkin alta.

Voi vitsit mulla on ikävä just tuota fiilistä mikä tuosta viimeisestä kuvasta välittyy! Nyt viikon kestänyt epämääräinen flunssailu ja muu elämän myllerrys on saanut treenirytmit ihan sekaisin. Odotan taas säännöllistä treenirytmiä ja juoksunautintoa.

Kuinka moni on mukana Helsingissä aloittaneessa Vauhtisammakon juoksukoulussa? Huomenna olisi treenit. Saa nähdä saanko itseni aikataulutettua paikalle.

Tallinnan maraton lähestyy

Tämän vuoden piti olla juoksun vuosi. On se sitä ollutkin, muttei ihan siinä mittakaavassa kuin alkuvuodesta ajattelin ja toivoin. Kroppa pisti heti helmikuussa mahdollisimman paljon kapuloita rattaisiin. Olin pitkälle kevääseen juoksematta jalkavaivan vuoksi, mutta olen kaikesta huolimatta onnistunut tänä vuonna juoksemaan kolme puolimaratonia. Onneksi jalka antoi kuitenkin pyöräillä ja vesijuosta. Ensimmäisen Helsinki City Runissa (1:54), toisen Helsinki Half Marathonissa (1:47) ja kolmannen Pullukka Runissa (2:00).

Adidasheimon jälkeen tuli hetkeksi tyhjiö. Siitä selviytyäkseni ilmoittauduin Tallinn Marathonille. Treenimotivaationi ylläpitäminen vaatii aina pieniä tavoitteita. Yritin HHM:n jälkeen juosta erilaisia lenkkejä, mutta en oikein saanut otetta treeneistä. Onneksi juoksumotivaationi pelasti Vauhtisammakko-yhteistyö. Mikko laati mulle juoksuohjelman, jota olen nyt noudattanut heinäkuun puolesta välistä alkaen.

Tällä viikolla tajusin, että hemmetti, maratoniin on enää neljä viikkoa ja mun treenit ovat omalla mittapuulla vasta alussa. En ole vielä lähelläkään viime vuoden maratonkuntoa. Turha siis kuvitella, että tekisin tänä vuonna mitään enkkareita. Ei ole ollut yhtä paljon aikaa hioa kuntoa huippuunsa loukkaantumisen tai muun seliselin takia. Mä vaan tiedän, että nyt en ole ihan samassa kunnossa.


Polvet saisi nousta korkeammalle. Kuulen Joonaksen äänen “nosta niitä jalkoja, Elina”. Samaa se Mikkokin sanoo. Jännä.

Ai vauhditonta pituushyppyä? Ootsä tosissas? 😀 Se oli kyllä oikeasti ihan kivaa. 🙂

Kuvauksissa oli hauskaa. 🙂

Siellä me Harrin kanssa napotetaan odottamassa kun Mikkoa kuvataan.

Meillä on ollut Vauhtisammakon, 2XU:n ja Sykesportin kanssa kiva projekti, josta tulette varmasti kuulemaan lisää myöhemmin. Kuvitan tämän postauksen kuvat kuvauksissa otetuilla kuvilla. Ensimmäisissä kuvauksissa Mikko juoksutti meitä jäätävässä helteessä Malminkartanon mäkeä ylös. Meinasin kuolla. En oo ikinä tehnyt mitään yhtä raskasta. Ihan oikeasti. Varmaan pitäisi jatkossakin tehdä vastaavanlaisia treenejä. Meinasin oksentaa ja tuon treenin jälkeen ymmärsin Pehkosen Tuijaa paljon paremmin. 😉 Toisissa kuvauksissa Mikko vei minut toisella tapaa äärirajoille. Juostiin kilometrin vetoja, viimeisin veto, tosin vain 400 m, kipitettiin 3:45 min/km-vauhtia, joista viimeinen satanen vieläl 15 sekuntia nopeammin. Minulle vauhti oli kova! Huh! 400 metrin matka on oikeasti kunnioitettava matka. Kokeilkaapa huvikseen juosta 400 metrin rata täysillä. Rata tuntuu yllättävän pitkältä, vaikka näyttää telkkarissa naurettavan lyhyeltä.

Saa nähdä minkä ajan saan juostua Tallinnassa. Itse veikkaisin, että nipin napin neljä tuntia. Voi hyvin mennä ylikin. Harmittaa jo valmiiksi, koska en saa juostua hyvää aikaa, mutta tämä on ollut opettavainen vuosi monessa mielessä. Juoksu on laji, jossa oppii älyttömästi itsestään. Juoksu vaatii ihan hirveästi korvienväliä. Pitää uskoa siihen mitä tekee, uskoa itseensä. Eikä koskaan saa luovuttaa, ellei sille ole jokin syy. Olen luullut olevani kova, mutta olen nyt huomannut olevani mukavuudenhaluinen ja olen luovuttanut/himmannut yllättävän helpolla. Tämän huomaaminen on pistänyt miettimään.

Juoksu on laji, jota jollain tapaa vertaan purjehdukseen. Jotkut asiat pitää jättää vain jonkun kohtalon tai korkeamman haltuun. Kaikkea ei vaan kertakaikkiaan voi suunnitella. Purjehduksessa ollaan sään, tuulen ja aallonkorkeuksien armoilla. Juoksuun täytyy suhtautua samalla kunnioituksella kuin sääilmiöitä kohtaan. Täytyy olla kiitollinen, jos juoksu sujuu kuin unelma. Joskus se on tervanjuontia ja suorastaan ihan paskaa, mutta nekin kokemukset pitää ottaa vastaan ja yrittää hyväksyä, että nyt se oli vaan tätä ja toisella kertaa jotakin muuta. Moniin asioihin voi itse vaikuttaa, mutta silti jotkut jutut ovat jostain ihme tähtien asennosta kiinni. Minulle juoksu on terapiaa ja sitä kautta oppii paljon itsestään.

Ennen Tallinnaa pitäisi asettaa uusi tavoite jo valmiiksi, ettei taas iske tyhjiö. Tosin tyhjiön täyttää syksyllä Vauhtisammakon juoksukoulu, mutta silti. Tavoite pitää aina olla. Ehdotuksia?

Kuvat: Miia Honkanen/Sykesport
Vaatteet: 2XU

Instagram: @sykesport @2xusuomi @endorfiinikoukussa @vauhtisammakko @juoksevahartsa