Käsivarren erämaassa: Puolivälissä reissua

Heräsimme Meekonlaaksosta erittäin hyvin nukutun yön jälkeen. Olo oli kuin uudestisyntynyt ja edellisen päivän lihaskivut olivat tiessään. Telttakankaaseen ropisi sade, joten rupesimme laittelemaan aamupalaa teltan katoksessa. Onneksi lainateltassamme oli tuollainen katos. Söimme puurot teltassa, mutta lähdimme juomaan kahvit ja syömään aamupalajälkkärisuklaapatukat lähellä olevan Tullin tuvan terassin katokseen. Ulkona oli aika koleaa ja sumuista. Odottelimme hetken sateen loppumista, mutta eipä se hellittänyt kuin aina hetkeksi, joten päätimme vain pistää sateesta huolimatta leirin kasaan ja lähteä paluumatkalle. Tuntui hassulta, että olimme jo reissun puolivälissä. Aloimme vasta sisäistämään, että olemme erämaassa ja aloimme tottumaan erämaassaoloon. Onneksi kuitenkin oli vielä monta päivää edessä, eivätkä ajatukset karanneet erämaan ulkopuolelle.

Lue lisää

Kolmas vaelluspäivä: Karmeaa lihaskipua

Heräsin yöllä monta kertaa siihen, kun joka puolelle vartaloa sattuu. Takana oli kaksi vaelluspäivää ja nähtävästi niin uudentyyppinen rasitus sai lihakset kipeytymään. Kovalla alustalla nukkuminen toi vielä ekstrakipua lonkkiin. Jännityksellä könysin yläpetiltämme alas aamupuuhiin ja tunnustelin samalla kuinka kipeät lihakset oikein on. Lonkankoukistajat tuntuivat tosi kipeiltä ja jalat muuten ihan vain kipeiltä. 🙂 Heräsimme muita tuvassa nukkuvia vaeltajia myöhemmin ja konkoilimme sängyistämme alas siinä vaiheessa kun he jo tekivät lähtöä. “Turvallista matkaa!” Jäimme aamupalapuuhiin kahdestaan. Laittelimme rauhassa puurot ja kahvit, tiskasimme astiat ja jälleen ihan rauhassa heräilimme uuteen päivään ennen kun nostimme rinkat selkiimme. Aamutoimia puuhastellessa kroppakin alkoi heräillä eikä ajatus patikoimaan lähtemisestä tuntunut enää pahalta.

Lue lisää