Meitä on hellitty pari edellistä päivää mitä hienoimmilla pakkassäillä. Torstaina ihailin bussin ikkunasta merta, joka näytti kuin se kiehuisi. En päässyt valokuvaamaan niitä upeimpia hetkiä, mutta taltioin sen näyn mieleeni.
Lumi narskui jalkojen alla, joka toi elävästi mieleen lapsuuden talvet Oulussa. Illalla kaupasta kotiin kävellessä katse hakeutui taivaalle etsien revontulia. Äänimaisema ja tuoksut veivät minut takaisin jonnekin turvalliseen. Ei näkynyt revontulia taivaalla, eikä nenään kantautunut lapsuudenkodin avotakan tai puusaunan tuoksua, mutta sen sijaan tuli lämmin olo.
Talvessa on jotakin erityistä. Olenhan helmikuun lapsi. Vihaan mustaa talvea, mutta valkoinen pakkastalvi on jotain mitä rakastan.
Eilen puimme päällemme mahdollisimman monta kerrosta vaatteita ja lähdimme ihastelemaan pakkaspäivää Nuuksioon. Kannatti mennä. Ei tullut yhtään liian kylmä. Loppupäivä meni sohvalla katsellen Syke-sarjan uuden tuotantokauden kaikki jaksot. Ihana vapaapäivä! Ihanan lötköä!
Tänään treenasin itseni niin loppuun, että Ramin mukaan raahustin kaupassa kuin juopunut mummo. 😀
Miten sun loppiaisviikonloppu on sujunut?
Upeita ja ihanan talvisia kuvia! 🙂
Kiitos Lea! 🙂
Ihania kuvia!
Meidän loppiaisviikonloppu on sujunut kyläillessä, lähinnä siis sohvalla istuen. Tänään illalla kotiin tullessa oli pakko päästä purkamaan patoutuneet energiat. Siispä tein vimmatusti lumitöitä pihalla kymmenen jälkeen ja päälle pieni kuntopiiri olohuoneessa 😀 nyt voi rojahtaa tyytyväisenä sänkyyn.
Kiitos!
Kuulostaa just täydelliseltä mun mielestä! 🙂