Kiire on ollut viime päivinä se sana, joka on tullut kuulumisia kysyttäessä ensimmäisenä mieleen. Olen pyrkinyt olemaan käyttämättä tuota sanaa. Kiireen korostaminen on turhaa, koska kiire on aina valinta ja se on itse aiheutettua. Olen opetellut uusia arjenhallintakeinoja.
Opintojeni loppu siintää jo melko kirkkaana edessäni. Jos jaksan painaa syyslukukauden suunnitelmieni mukaan, keväälle jää enää parin kurssin suorittaminen sekä opinnäytetyön tekeminen ja työharjoittelu. Kiire johtuu siitä, että painan opintoja kasaan kaasu pohjassa. Kiire on siis oma valinta, arvovalinta ja priorisointikysymys. Minulle opinnot ovat nyt prioriteettilistan kärkipäässä heti perheen jälkeen.
Saan ensi vuonna elämäni ensimmäisen kunnollisen tutkinnon tukemaan työn kautta kartuttamiani oppeja. Valmistun medianomiksi journalismin koulutusohjelmasta. Minusta tulee toimittaja. Tai saan ammattikorkeakoulusta toimittajan työhön vaadittavan koulutuksen. En vielä tiedä mikä minusta tulee isona tai mitä rupean tekemään työkseni. Haluaisin että journalismi olisi ainakin yksi osa tulevaisuuden työnkuvaa.
Kulunut vuosi on ollut erittäin opettavainen. On täytynyt pohtia arvoja, omia toimintatapoja ja työidentiteettiä ihan pohjamutia myöten. Työnohjaus on ollut yksi merkittävä apuväline tässä, vaikka olen käynyt vasta kolmessa tapaamisessa. Yksi tämän vuoden tärekimmistä opeista on ollut juuri tuo kiire ja kiireen syyn ymmärtäminen.
Mihin käytän 24 tuntia?
Meillä kaikilla on käytettävissä samat 24 tuntia vuorokaudessa. Minulta on monesti kysytty, miten ehdin treenaamaan sen verran kuin treenaan tai miten ehdin tekemään kaiken sen mitä teen. Tärkein asia on arjenhallinta ja intohimo tehdä kaikkia niitä asioita, joihin haluaa aikaansa käyttää. Minun touhu voi sivustakatsojan silmissä vaikuttaa hallitsemattomalta kaaokselta ja totuuden nimissä sitä se on välillä ollutkin, mutta olen kehittynyt valtavasti.
Nyt kun olen päättänyt valita tämän tilanteen, että koulu haukkaa arkipäivistä lähestulkoon 12 tuntia päivästä, tarvitsen kalenteria arjenhallinan apuvälineeksi. Tällä hetkellä kirjaan kaikki menot, suunnitelmat, harrastukset ja tekemättömät asiat kalenteriin. Jos en suunnittelisi vaikkapa treenejä kalenteriin, ne jäisivät tekemättä.
Ne asiat, jotka kokee tärkeäksi – niihin on aina aikaa. Minä käytän aikaa koulun ja blogin lisäksi tietysti lapsiin, omaan hyvinvointiin ja ihmissuhteisiin. Pyrin pitämään kiinni työuupumuksen jälkeen tekemästäni päätöksestä: nukun ainakin 8 tuntia yössä, pyrin pyhittämään illat ja viikonloput perheelle ja rentoutumiselle ja liikun ja syön säännöllisesti.
Minun arjenhallintavinkkini
Hyödynnän koulumatkat hyötyliikuntaan. Kuljen koulumatkat pääsääntöisesti pyöräillen. Erityisesti kiireisinä viikkoina tämä voi olla ainoa liikuntamuoto. Minulla menisi bussilla sama aika matkaan ja koulussa menee sama aika, ellei vähemmän suihkussakäymiseen ja meikkaamiseen.
Koulun lähellä on uimahalli, jossa käyn joko ennen koulua tai hyppytunnilla uimassa treenin. Hyppytunteina teen myös koulutehtäviä tai kirjoitan blogia.
Pyrin hoitamaan kaikki velvollisuudet aina päiväsaikaan. Herään useimmiten klo 6.30, syön nautinnollisen aamupalan, jonka jälkeen alan hommiin. Päiväni saattavat nyt tänä kiireisenä jaksona kestää jopa klo 19-20 saakka, mutta sen jälkeen en tee kyllä enää mitään. Tästä johtuen blogikin on päivittynyt viime aikoina harvemmin kuin ennen. Pyrin palaamaan normaaliin rytmiin heti, kun aikatauluni kevenee.
Yritän aina lyödä mahdollisimman monta kärpästä samalla lyönnillä. Koulumatkoilla kuuntelen podcasteja tai äänikirjoja, joiden kautta kerään vaikkapa taustatietoa eri aiheista. Käytän lyhyet siirtymät ja odotteluajat esimerkiksi kuvankäsittelyyn, tekstien kirjoittamiseen tai suunnittelemiseen, meileihin vastaamiseen, puheluiden soittamiseen tai tiedonhakuun.
Yritän noudattaa periaatetta: vie mennessäs, tuo tullessas, mutta en kuitenkaan kodinhoitoon. 😀 En käytä kodinhoitoon arkipäivisin yhtään ylimääräistä minuuttia. Käytän tästä säästyvän ajan mieluummin koulu- tai työasioiden edistämiseen. Pyöritän pakolliset pyykkikoneelliset ja astianpesukoneelliset, mutta en vahingossakaan viikkaa puhtaita pyykkejä kaappiin, kaiva imuria esiin tai muutenkaan kiillota kotia. Käyn kerran viikossa tekemässä isot ruokaostokset (sunnuntaina) ja teen pari täydennysreissua viikon aikana. Laitan isoja määriä ruokaa kerrallaan, koska en viihdy keittiössä. Lapset ovat nykyään hyviä ruoanlaittajia ja tekevät ruokaa mielellään. Siivoushommat hoituvat hyvin viikonloppuna.
*
Oletko ajatellut, että ajankäyttösi paljastaa todelliset arvosi? Mihin sinä käytät aikaasi? Mitkä ovat sinun arjenhallintavinkkisi?
