1. vaelluspäivä: Espoosta Kiilopäälle
2. vaelluspäivä: Kymmenen päivän vaelluksemme toinen päivä
3. vaelluspäivä: Saunomista ja auringonlaskun ihastelua Luirojärvellä
4. vaelluspäivä: Sokostille ja siitä eteenpäin
5. vaelluspäivä: Piristävä pulahdus tunturipuroon vaelluspäivän päätteeksi
6. vaelluspäivä: Paratiisikurun mykistävät maisemat
7. vaelluspäivä: Sadetta ja kiukkua
8. vaelluspäivä: Sataa sataa ropisee
Lankojärvi–Luulampi–Kiilopää
Jälleen satoi vettä koko yön. Yöllä kylkeä kääntäessäni kuuntelin sateen rummutusta telttakankaaseen. Joskus tuo sateen ääni kuulostaa tunnelmalliselta, mutta kolmas sadepäivä ei enää jaksanut innostaa. Sade ei tuntunut lainkaan hellittävän, vaikka ennusteen mukaan sateen piti loppua puolen päivän aikaan. Täydellinen harmaus ja pilvisyys ei antanut tästä minkäänlaista vihjettä.
Heräsimme kahdeksalta jälleen tuvan kuistille aamupalatoimiin. Saimme valmistaa aamupalamme rauhassa ennen kuin telttakylän teinit heräilivät uuteen sadepäivään. Osa nuorista oli nukkunut puuliiterin suojassa.
Emme jääneet odottamaan sateen loppumista, vaan laitoimme telttamme pakettiin kaatosateessa ja päätimme lähteä vaeltamaan kohti Luulammen tupaa. Tiesimme, että siellä on hyvät tilat kuivatella märkiä varusteita. Märkä teltta painoi varmasti tuplaten, mutta onneksi rinkat olivat tässä vaiheessa reissua jo kevyet.
Pysähdyimme Rautulammen päivätuvalle lounaalle. Lämmitin tuvan saunaksi ja levittelin kamojani kuivumaan. Tutut maisemat saivat ajatukset jo karkailemaan arkeen ja haaveilemaan suihkusta ja saunasta. Maisemassa näkyi enemmän päiväretkeläisiä ja maastopyöräilijöitä. Vaeltaminen ei tuntunut enää samalta, muttei kuitenkaan mitenkään ikävältä. Oli kiva nähdä ihmisiä ja jutustella vähän arkisemmistakin asioista. Aloitimme sopeutumisen arkeen.
Lounastaukomme aikana pilvet väistyivät taivaalta ja aurinko ilmestyi näkyviin. Mieliala koheni vatsan täyttymisen ja auringon myötä. Pitkähkön tauon jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa Luulammelle, jonne oli enää lyhyt ja helppokulkuinen matka. Imin maiseman kauneutta itseeni ja yritin tallentaa mieleeni kaikkia niitä luonnon värejä ja sävyjä. Kaikki lempivärini löytyivät maisemasta.
Luulammella meillä oli koko pitkä iltapäivä aikaa. Pystytimme telttamme tuuleen kuivumaan ja tapoimme aikaa tuvan pihapiirissä. Olo oli kiitollinen ja onnellinen.
Juuri ennen pimeäntuloa leirikouluporukka saapui tuvalle. Ilta viileni ja iso päivätupa täyttyi lämmöstä nauttivista teineistä. Vetäydyimme kymmenen aikaan telttaamme nauttimaan reissun viimeisestä telttayöstä.
Heräsin aamulla aikaisin teinien lähdön ääniin. Tiesimme heidän lähtevän aamulla varhain. Yritin jatkaa unia, mutta en saanut unta, kun ajattelin lapsia, kotiinpääsyä, saunaa, suihkua, oikeaa ruokaa. Olin jo valmis vaihtamaan telttaelämän sivistykseen. Tuli levoton olo, kun mieli karkasi jo arkeen enkä saanut sitä palaamaan erämaa-asetukseen.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan aioimme viipyä maastossa lounaaseen saakka, mutta kummallakin oli jo halu päästä pesulle ja syömään muutakin kuin retkiruokaa.
Laitoimme leirimme viimeisen kerran kasaan ja nostimme naurettavan kevyet rinkkamme selkään ja lähdimme kiipeämään kohti Kiilopäätä. Kävellessä oli ristiriitaiset fiilikset – toisaalta oli tosi kiva päästä kotiin, mutta toisaalta olisi ollut kiva jäädä. Luonnossa olo on rauhallinen ja hyvä. Olo tuntui levänneemmältä kuin ehkä koskaan ennen. Kymmenen päivää täydellistä läsnäoloa ja rentoutumista vastaa varmasti monen viikon lomaa laitteiden ja somen äärellä.
9. päivän päivämatka (Lankojärvi-Luulampi): 14 kilometriä
10. päivän päivämatka (Luulampi-Kiilopää): 4 kilometriä
Koko reissu yhteensä: 112 kilometriä
