1. vaelluspäivä: Suomujoen vartta etelään

Tästä alkaa meidän vaelluskertomuksemme Aittajärveltä Saariselälle. Matkaa kertyi koko reissun aikana noin 65 kilometriä. Tarkkaa kilometrimäärää on mahdotonta arvioida. Alustavan suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus tulla Suomujoen vartta Aittajärveltä etelään niin pitkälle kuin jokea riittää ja sen jälkeen suunnistaa suurinpiirtein suorinta tietä kohti Saariselkää. Päivämatkoja emme suunnitelleet etukäteen.

Meidät vaatettaa Helly Hansen, mun takki* & housut*, Ramin takki.

Saavuimme maanantaiaamuna Aittajärvelle Suomujoen rantaan Ivalossa asuvan työkaverini kyydissä. Mä olin ennen erämaan laitaan siirtymistä vain vilkaissut karttaa. Tiesin maastosta vain sen, että menemme joen uomaa ja että reissun kokonaispituudeksi tulee noin 50-60 kilometriä. Vasta joen penkereellä seistessämme tuli vilkaistua karttaa hiukan tarkemmin. Selvisi heti se mitä olin hiukan pelännytkin – joen uomassa on tietysti kosteikkoja ja soita. Heti kättelyssä lähdimme kiertämään suota ja jouduimme hyvin nopeasti ylittämään vesistön Crocseissa. Crocsit osoittautuivat monessa kohtaa varsin hyväksi lisäksi vaellusvarusteisiin. Paljain varpain ei kauheasti houkuttele tepastella jääkylmässä vedessä, myös leirissä on paljon mukavampi vaihtaa vaelluskengät Crocseihin, niin jalat saa lepoa ja vaelluskengät tuuletusta.

Ensimmäisen päivän maasto oli havumetsää, kallioita ja varvikkoa, suota ja sammalikkoakin oli jonkin verran. Sieniä oli joka paikassa ihan käsittämättömän paljon. Harmikseni en ymmärrä sienistä mitään. Tunnistan vain kärpässienet, tatin ja mustatorvisienen. Pelkillä sienillä, mustikoilla ja puolukoilla olisi reissussa selvinnyt hengissä. Metsässä minulle uutta ja ihmeellistä olivat kaatuneet puut, joita lepäili reitin varrella pitkin pituuttaan. Välillä tuntui kuin olisi kävellyt keskellä puiden hautausmaata. Joen varrella korkeissa kalliokohdissa maisemat avautuivat vähän pidemmälle, mutta muuten maisema rajoittui muutamaan kymmeneen metriin eteenpäin.

Ensimmäinen vaelluspäivä meni rinkan painoon totutellessa ja opetellessa taas optimaaliseen taukojen ja kävelyjen rytmittämiseen. Ensimmäinen lounastauko venähtikin tunnin liian pitkäksi ja meikällä meinasi olla vitsit vähissä. Saatoin hiukan haastaa riitaakin, kunnes sain taas ruokaa kupuun, niin alkoi taas normaali pelleileminen ja läpänheitto. Aiemmalla reissulla tuli todettua, että ruokatauko täytyy olla neljän tunnin välein ja puolta tuntia ennen arvioitua ruoka-aikaa täytyy aloittaa ruoanlaittopuuhat. Usein siinä vaiheessa kun pysähdytään, ei ole vielä nälkä, mutta aina se sieltä on tullut viimeistään siinä vaiheessa kun odottaa BlåBandin valmistumista sen 10 minuuttia.

Päätimme ensimmäisen vaelluspäivän Porttikosken sillan tuntumaan. Pystytimme teltan ihan joen lähelle ja nukuimme kosken kuohunnassa koko yön. Telttaa pystyttäessä meinasi tulla paskat housuun, kun huomasimme, että emme kaikista niistä monista kehoituksista huolimatta olleet pystyttäneet telttaa kotona etukäteen. Olimme katsoneet, että paketista löytyy telttakangas, kaaret ja tikut. Pystyttäessä huomasimme, että teltan runko oli Abisko Shape 2, mutta muut välineet Abisko Shape 3:seen. Shape 3 on isompi kuin kakkonen, joten kaaret olivatkin sitten ihan reilunlaisesti liian pitkät. Hetken aikaa siinä tuskailimme, kunnes hoksasin, että voimme taittaa viimeisen kaaren palan sisään ja saimme tällä tavoin teltan pystyyn ja se näyttikin ihan siltä miltä kuuluikin. Manailimme tyhmyyttämme, mutta huokaisimme helpotuksesta, kun löysimme ratkaisun miten saamme teltan pystyyn.

**Teltta Fjällräven Abisko Shape 2

Ramin keltainen kevytuntuvatakki* Helly Hansen

Olimme saaneet vaeltaa koko päivän aurinkoisessa säässä ja aurinko paistoi ihanasti ihan iltaan saakka. Uni korjasi meidät jo aika varhain, yhdeksän paikkeilla. Seuraavan päivän seikkailusta sitten toisessa postauksessa.

Kommenttiboksiin saa esittää kysymyksiä ja toivomuksia tulevia postauksia ajatellen. Video reissusta on myös työn alla.

*Tähdellä merkityt varusteet saatu
**Fjällräveni Abisko Shape 2 -teltta on lainassa