Muorravaarakasta Luirojärvelle

Ensimmäisen päivän kertomus
Aittajärveltä Jyrkkävaara
Jyrkkävaarasta Muorravaarakkaan

Aamu Muorravaarakassa avautui harmaana ja koleana, kuten sääennuste oli luvannut. Yö oli ollut lämmin ja Rami oli kerrankin nukkunut hyvät yöunet eikä hän ollut palellut lainkaan. Minä nukuin hyvin, kuten aina ja minulla oli yöllä suorastaan liian lämmin.

Aamutoimien aikana tiputteli vähän vesipisaroita. Meidän suunnitelmanamme oli kivuta tuntureiden yli Luirojärvelle. Harmaa sää harmitti, koska pilvisellä säällä maisemat jäävät näkemättä. Heti leirin purkamisen jälkeen pääsimme ylittämään Muorravaarakanjoen. En pidä ylityksistä ja aamulla ne tuntuvat vielä asteen verran kirpsakammilta.

Joen ylityksen jälkeen lähdimme kulkemaan Lumikurun suuntaan. Heti liikkeelle lähdettyämme taivas kirkastui ja aurinko tuli näkyviin kuin tilauksesta. Kipusimme Lumikurua ylös asti, josta laskettelimme Pälkkimäojalle ja sieltä kuljimme Luirojärven suuntaan. Viime kerralla ihastuin Lumikurun vehreisiin maisemiin eivätkä ne jättäneet tälläkään kertaa kylmäksi, vaikka tällä kertaa kuljimme sen toiseen suuntaan. Tunturille kiipeäminen oli raskasta, mutta kaiken sen vaivan arvoista. Näkymät olivat jälleen niin mielettömät. Pysähtelin jatkuvasti ja käännyin ihastelemaan maisemaa.

Edessä Lumikuru
Ylhäällä!

Tuntureilta alas tiputellessa vasen jalka kipeytyi vähitellen. Pidimme lounastauon Pälkkimäojan varressa. Pälkkimäojan laavulle asti käveleminen oli vielä siedettävää, mutta siitä Luirojärvelle, viimeiset neljä–viisi kilometriä oli täyttä tuskaa. Viimeiset pari kilometriä kuljin kyyneleet silmissä ja vuorotellen kiroillen. Ärsytti katsoa edellä kulkevan Ramin kevyttä ja kivutonta askelta, kun itsellä tuntui kantapään alla olevan puukko pystyssä. Teki mieli heitellä Ramia pikkukivillä, mutta sen sijaan käyttäydyin kuin aikuinen nainen eli kiukuttelin kuin pikkulapsi.

Alhaalla siintää Pälkkimäoja.

Päivän vaellukselle tuli pituutta ja kestoa (viisi tuntia), varsinkin kun minun loppumatkan vauhti oli mallia etana. Luirojärvelle päästyämme otimme hetken huilin tuvan portailla ja pähkäilimme leiripaikkaa. Olimme etukäteen ajatelleet, että menisimme järven toiselle rannalle tulipaikan läheisyyteen, mutta mua ei kiinnostanut a) kävellä enää metriäkään, b) joen ylitys eikä c) toinen ilta ja aamu ilman huussia. Luirojärven tuvan takana olevan tulipaikan vieressä ei ollut teltan telttaa, joten päätimme pistää leirimme siihen.

Ripustimme riipparit puihin ja kiistelimme siitä, kumpi hakee polttopuut. Rami pääsi asialle, koska minä vetosin jalkakipuun. Ilta viileni taas nopeasti ja pimeni samaa vauhtia. Istuimme nuotion lämmössä ja söimme tukevat iltaruuat. Jalka oli levossakin todella kipeä, kuuma ja suorastaan tulehtuneen oloinen. Nappasin maksimiannoksen buranaa, joka vei kivun pois ja toivoin parasta aamua ajatellen. Nukkumaan mennessämme emme vielä tienneet seuraavan päivän reittiä. Päätimme katsoa aamulla, miltä mun jalka tuntuu ja miettiä sen mukaan. Vaihtoehtoina olisi Tuiskukuru tai Kotaköngäs.

Reitti: Muorravaarakka–Luirojärvi
Matka: 17,10 kilometriä
Matka yhteensä: 45,60 kilometriä

Piristävä pulahdus tunturipuroon vaelluspäivän päätteeksi

1. vaelluspäivä: Espoosta Kiilopäälle
2. vaelluspäivä: Kymmenen päivän vaelluksemme toinen päivä
3. vaelluspäivä: Saunomista ja auringonlaskun ihastelua Luirojärvellä
4. vaelluspäivä: Sokostille ja siitä eteenpäin

Heräsimme viidenteen vaelluspäivään vasta lähempänä kymmentä. Yöllä kylkeä kääntäessäni kuuntelin ääniä ja hetken aikaa unenpöpperössä mietin, onko kohina sadetta vai puron kuohuja. Puro se vain, telttakankaaseen tippuvista pisaroista kuuluisi ihan toisenlainen ääni.

Laavulla yöpynyt miesseurue teki lähtöä, kun me vasta rupesimme valmistamaan aamiaista. Aamupalaa laittaessamme saimme hetkeksi seuraksemme seurueen, johon olimme törmänneet Luirojärvellä. Seurueella oli sama suunta. He lähtivät hiukan ennen meitä. Meillä oli vielä leiri pakkaamatta. Saavutimme seurueen hiukan ennen päivän ensimmäistä polun risteyskohtaa.

Lähdimme Pälkkimäojalta kohti Muorravaarakan ruoktua. Alkumatka kulki Pälkkimäojan vartta eikä tarvinnut kummemmin suunnistaa, sen kun seurasi vain ojaa. Reitti oli melko vaivalloista ojanvarsipolun jälkeen. Kiipesimme Lumipään huipulle ja sieltä Lumikurua alas kohti Muorravaarakkaa. Lumipään huipulla haukoin henkeä maisemien edessä ja hiukan myös hengästymisestä. En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Rakastuin Lumikurun maisemaan. Se oli karua ja vehreää samaan aikaan ja tuntureita näkyi silmänkantamattomiin Venäjälle saakka. Ihastelin maisemaa hihkumalla ääneen. Aina välillä pysähdyin katsomaan maisemaa joka suuntaan. Vaeltaessa kannattaa muistaa aina katsoa myös taakse.

Lounastauon pidimme kurussa puron varressa. Kaikki tuntui täydelliseltä. Sääkin oli upea. Lumikurusta oli enää lyhyt matka Muorravaarakkaan. Jälleen päivän vaelluksen viimeisenä askareena oli joen ylitys.

Muorravaarakassa pystytimme telttamme hiukan syrjässä olevan nuotiopaikan läheisyyteen. Rami oli päättänyt reissun puolivälin kunniaksi vaihtaa sukat ja kalsarit, mutta sitä ennen hänen suunnitelmana oli käydä pulahtamassa purossa.

Minäkin otin mukaani retkipyyhkeen ja vaihtovaatteet, mutta ajattelin, etten todellakaan ole menossa jääkylmään puroon pesulle.

Rami meni puroon edeltä. Sinne se mies pötkähti makuulleen matalaan puroon. Minä taltioin tilanteen naureskellen videolle. Näin kuinka hyvä fiilis Ramille tuli pulahduksesta, joten ajattelin, että minäkin haluan yhtä hyvän olon. En olisi uskonut itsestäni, mutta menin ja pulahdin itsekin.

Minun vaellusvaatteet: Jack Wolfskin *saatu

Peseytymisen jälkeen puimme puhtaat vaatteet päälle. Olo oli melkoisen juhlava. Asetuimme loppuillaksi taas nuotion ääreen viettämään iltaa kahdestaan. Olimme kuulleet, että seuraavasta päivästä alkaen olisi luvassa reipasta sadetta koko loppureissuksi. Nautiskelimme hienosta illasta ja olimme kiitollisia niistä upeista aurinkoisista säistä, joita olimme saaneet kokea.

Päivämatka:
Pälkkimäojan laavu – Muorravaarakan ruoktu 10 kilometriä

Kilometrit yhteensä: 65 kilometriä