Muorravaarakasta Luirojärvelle

Ensimmäisen päivän kertomus
Aittajärveltä Jyrkkävaara
Jyrkkävaarasta Muorravaarakkaan

Aamu Muorravaarakassa avautui harmaana ja koleana, kuten sääennuste oli luvannut. Yö oli ollut lämmin ja Rami oli kerrankin nukkunut hyvät yöunet eikä hän ollut palellut lainkaan. Minä nukuin hyvin, kuten aina ja minulla oli yöllä suorastaan liian lämmin.

Aamutoimien aikana tiputteli vähän vesipisaroita. Meidän suunnitelmanamme oli kivuta tuntureiden yli Luirojärvelle. Harmaa sää harmitti, koska pilvisellä säällä maisemat jäävät näkemättä. Heti leirin purkamisen jälkeen pääsimme ylittämään Muorravaarakanjoen. En pidä ylityksistä ja aamulla ne tuntuvat vielä asteen verran kirpsakammilta.

Joen ylityksen jälkeen lähdimme kulkemaan Lumikurun suuntaan. Heti liikkeelle lähdettyämme taivas kirkastui ja aurinko tuli näkyviin kuin tilauksesta. Kipusimme Lumikurua ylös asti, josta laskettelimme Pälkkimäojalle ja sieltä kuljimme Luirojärven suuntaan. Viime kerralla ihastuin Lumikurun vehreisiin maisemiin eivätkä ne jättäneet tälläkään kertaa kylmäksi, vaikka tällä kertaa kuljimme sen toiseen suuntaan. Tunturille kiipeäminen oli raskasta, mutta kaiken sen vaivan arvoista. Näkymät olivat jälleen niin mielettömät. Pysähtelin jatkuvasti ja käännyin ihastelemaan maisemaa.

Edessä Lumikuru
Ylhäällä!

Tuntureilta alas tiputellessa vasen jalka kipeytyi vähitellen. Pidimme lounastauon Pälkkimäojan varressa. Pälkkimäojan laavulle asti käveleminen oli vielä siedettävää, mutta siitä Luirojärvelle, viimeiset neljä–viisi kilometriä oli täyttä tuskaa. Viimeiset pari kilometriä kuljin kyyneleet silmissä ja vuorotellen kiroillen. Ärsytti katsoa edellä kulkevan Ramin kevyttä ja kivutonta askelta, kun itsellä tuntui kantapään alla olevan puukko pystyssä. Teki mieli heitellä Ramia pikkukivillä, mutta sen sijaan käyttäydyin kuin aikuinen nainen eli kiukuttelin kuin pikkulapsi.

Alhaalla siintää Pälkkimäoja.

Päivän vaellukselle tuli pituutta ja kestoa (viisi tuntia), varsinkin kun minun loppumatkan vauhti oli mallia etana. Luirojärvelle päästyämme otimme hetken huilin tuvan portailla ja pähkäilimme leiripaikkaa. Olimme etukäteen ajatelleet, että menisimme järven toiselle rannalle tulipaikan läheisyyteen, mutta mua ei kiinnostanut a) kävellä enää metriäkään, b) joen ylitys eikä c) toinen ilta ja aamu ilman huussia. Luirojärven tuvan takana olevan tulipaikan vieressä ei ollut teltan telttaa, joten päätimme pistää leirimme siihen.

Ripustimme riipparit puihin ja kiistelimme siitä, kumpi hakee polttopuut. Rami pääsi asialle, koska minä vetosin jalkakipuun. Ilta viileni taas nopeasti ja pimeni samaa vauhtia. Istuimme nuotion lämmössä ja söimme tukevat iltaruuat. Jalka oli levossakin todella kipeä, kuuma ja suorastaan tulehtuneen oloinen. Nappasin maksimiannoksen buranaa, joka vei kivun pois ja toivoin parasta aamua ajatellen. Nukkumaan mennessämme emme vielä tienneet seuraavan päivän reittiä. Päätimme katsoa aamulla, miltä mun jalka tuntuu ja miettiä sen mukaan. Vaihtoehtoina olisi Tuiskukuru tai Kotaköngäs.

Reitti: Muorravaarakka–Luirojärvi
Matka: 17,10 kilometriä
Matka yhteensä: 45,60 kilometriä

Jyrkkävaarasta Muorravaarakkaan

*Sisältää mainoslinkkejä

Ensimmäisen päivän kertomus
Aittajärveltä Jyrkkävaara

Riippumatossa yöpyminen on siitä jännää, että nukkumismukavuus on paljon siitä kiinni, miten riippumaton on kiinnittänyt. Reissun edetessä opin koko ajan vain paremmin katsomaan sopivan puiden etäisyyden ja minulle mieleisen “asetuksen” riippumatolle. Tykkään, että riippumatto on jokseenkin vaakatasossa, mutta kuitenkin jalkopää hiukan pääpuolta ylempänä, ettei yöllä valuisi jalkopäähän.

Jyrkkävaarassa nukuttu yö meni vähän levottomissa merkeissä, koska riippumatto oli vähän liian löysällä ja asento ei sen vuoksi ollut paras mahdollinen. Yö oli myös kylmempi kuin edellinen, mutta onneksi aamu oli aurinkoinen.

Makuupussini: Rab Ascent 700 W

Tuttujen aamutoimien jälkeen pääsimme lähtemään matkaan noin puoli kahdeltatoista aikoihin. Päivän reittimme kulki koko matkan Muorravaarakanjoen vartta. Alkumatkasta reitillä oli upeaa vanhaa kangasmetsää, josta olin aivan haltioissani. Hengitin sydämeen saakka sitä ihanaa metsän tuoksua ja yritin tallettaa mieleen lapsuudesta tuttua havupuiden huminaa. Päivän matka oli lopulta melko pitkä, lähes 17 kilometriä, jonka kulkemiseen meni reilut viisi tuntia. Vaikka maasto oli helppokulkuista, niin se kävi pidemmän päälle raskaaksi ja maisemat alkoivat alun kangasmetsäihastelun jälkeen tuntua tylsältä.

Ennen Muorravaarakkaa bongasin polun varresta huikeat mustikka-apajat ja oli pakko pysähtyä poimimaan marjat aamupuuroon. Muorravaarakassa oli paljon vaeltajia. Telttoja oli kuin festareilla ja joka puolella paljon ihmisiä. Tiesimme, että joen vartta kun kävelisi vielä vähän matkaa tuvasta etelään päin, niin siellä on yksi katettu tulipaikka. Tulipaikalla ei ollut ketään, joten laitoimme leirin heti tulipaikan läheisyyteen. Ilta oli uskomattoman kaunis ja aurinkoinen.

DD Hammocks Tarppi, DD Hammocks whoopie slingit ja DD Hammocks puunhalaajat, DD Hammocks Underquilt

Jyrkkävaara–Muorravaarakka 16,88 kilometriä
Matka yhteensä: 28,50 kilometriä