to top

Aittajärveltä Jyrkkävaaraan

Ensimmäisen päivän kertomus Heräsin aamulla todella hyvin nukutun yön jälkeen jo kahdeksalta ihanan aurinkoiseen aamuun. Katselin riippumatosta ympärilleni ja ihastelin maisemaa. Mun teki mieli nousta ylös, mutta jäin kuitenkin haaveilemaan riippariin ja nukahdin uudestaan. Heräsimme lopulta kymmenen aikoihin laittelemaan aamupalaa. Oli ihana olo riippumatossa nukutun yön jälkeen, kun mihinkään ei kolottanut. Kömmin tukka pystyssä laavulle aamupalahommiin, kun samaan aikaan työkaveri puolisoineen olivat jo reippaina rinkat selässä lähdössä vaeltamaan. Aamutoimissa menee aina oma aikansa ja nyt, kun ensimmäisiä kertoja purki ja pystytti riippumattoleiriä, niin emme turhaan kiirehtineet. Tosin kiire ei muutenkaan kuulu sanavarastoomme lomalla. Teemme aina asiat juuri siihen tahtiin, kun sopivalta tuntuu. Rami oli laatinut meille reitistä jonkinlaisen hahmotelman etukäteen, mutta mitään kovin yksityiskohtaista suunnitelmaa meillä ei ollut. Reitti täsmentyi sitä...

Continue reading

Jälleen kerran Urho Kekkosen kansallispuistoon

Tänä vuonna jokavuotinen syysvaelluksemme suuntautui jälleen Urho Kekkosen kansallispuistoon, vaikka viime vuonna puhelimme, että seuraavalla kerralla menisimme johonkin toiseen kansallispuistoon. Tämä oli jo kuudes reissumme noihin maisemiin. Urho Kekkosen kansallispuisto on ihana paikka. Yhdestä puistosta löytyy monenlaista maisemaa ja sopukkaa – on tunturimaisemaa, kivikkoa, suota, joenvartta, järviä ja upeaa vanhaa kangasmetsää. Se, miksi me päädymme aina uudestaan ja uudestaan Kekkospuistoon, johtuu siitä, että autottomina tuonne on helppo päästä julkisilla kulkuvälineillä. Helppojen yhteyksien lisäksi tänä vuonna valintaan vaikutti majoitteet: Päätimme tänä vuonna majoittua kesällä hankkimissamme riippumatoissa. Tuttu puisto mahdollisti reittisuunnittelun paremmin myös tästä näkökulmasta. Tiesimme ennalta hyvät paikat, joissa voi yöpyä riippumatoissa. Riippumattomajoitus ei nimittäin ihan kaikkialla Lapissa onnistu. Tänä vuonna reissuun lähtö oli minulle harvinaisen hektinen. Lähtöä edeltävänä päivänä oli...

Continue reading

2. vaelluspäivä: Suo siellä, vetelä täällä

Heräsimme puoli yhdeksältä keittelemään aamukahvit ja pistimme pussipuurot tekeytymään. Tällä reissulla ruokapolitiikkaamme on kaikista helpoimmasta päästä. Kahvit ovat Nescafé-annospusseja, puurot BlåBandin pussimuonaa, samoin kaikki muut ateriat. Välipaloiksi meillä oli Tupla- ja Evoke-patukoita. Tällä menetelmällä säästyimme astioiden tiskaamiselta. Pussiruoat olivat tällä reissulla myös oikein maistuvia, joskin aika kalliita....

Continue reading

1. vaelluspäivä: Suomujoen vartta etelään

Tästä alkaa meidän vaelluskertomuksemme Aittajärveltä Saariselälle. Matkaa kertyi koko reissun aikana noin 65 kilometriä. Tarkkaa kilometrimäärää on mahdotonta arvioida. Alustavan suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus tulla Suomujoen vartta Aittajärveltä etelään niin pitkälle kuin jokea riittää ja sen jälkeen suunnistaa suurinpiirtein suorinta tietä kohti Saariselkää. Päivämatkoja emme suunnitelleet etukäteen. Meidät vaatettaa Helly Hansen, mun takki* & housut*, Ramin takki. Saavuimme maanantaiaamuna Aittajärvelle Suomujoen rantaan Ivalossa asuvan työkaverini kyydissä. Mä olin ennen erämaan laitaan siirtymistä vain vilkaissut karttaa. Tiesin maastosta vain sen, että menemme joen uomaa ja että reissun kokonaispituudeksi tulee noin 50-60 kilometriä. Vasta joen penkereellä seistessämme tuli vilkaistua karttaa hiukan tarkemmin. Selvisi heti se mitä olin hiukan pelännytkin - joen uomassa on tietysti kosteikkoja ja soita. Heti kättelyssä lähdimme kiertämään suota ja jouduimme hyvin...

Continue reading