Animal spinning

Sain somesta tutulta @jukka_jii:ltä kutsun heidän treeneihin. Jukka pyöräilee Team Rynkeby Espoossa. Joukkueen on tarkoitus tehdä pyöräilemällä hyvää, he keräävät rahaa syöpäsairaille lapsille ja heidän perheilleen. Nyt he treenaavat eläimellisen kovaa ensi kesän koitosta varten. He pyöräilevät ensi kesänä Euroopan halki Pariisiin. Mukana on 1600 pyöräilijää viidestä eri maasta ja kaikki pyöräilevät omista maistaan kohti Pariisia. Lue Rynkebystä lisää täältä.

Jukka kutsui minut spinningtunnille ja mä sanoin tietenkin heti kyllä. Spinnasin joskus ahkerastikin Elixia-aikoina. Tykkäsin siitä ihan hulluna, mutta jossakin vaiheessa keskityin salilla vain punttaamiseen ja treenasin pyöräilyä ja juoksua sitten ulkona. Ei vaan enää jostakin syystä tullut mentyä sisällä pyöräilemään tai juoksemaan.

Viimeisestä pyörälenkistä on aikaa, ja tosiaan viimeisestä spinningtunnista on kulunut vuosia. Lähdin aika itsevarmana treeneihin. Olenhan mä nyt pyöräillyt eikä kuntokaan ole mikään huonoin mahdollinen.

Team Rynkebyn treenit ei sitten ollutkaan mitkään ihan tavalliset treenit, vaan kyseessä oli animal spinning. Treenin vetäjä kertoi alussa, että luvassa on tosiaan ihan eläimellistä menoa. Sitähän se sitten oli. Harmitti ihan hirveästi, koska olin unohtanut sykemittarin kotiin. Alku oli tietysti aika lempeetä. Satasen kadenssilla lämmittelyä hyvin pienillä vastuksilla. Sitten alkoikin eläimellinen osuus. Treeni koostui melkeinpä kokonaan vedoista. Minuutin, puolen minuutin ja 15 sekunnin. Jos ei ole aiemmin pyöräillyt kadenssiin keskittyen, nämä mun höpinät ei ehkä ihan avaudu, mutta koitan selittää. Normaalisti maantiepyöräilyssä hyvä kadenssi, eli pyöritystiheys on hyvä olla noin 90 pyöritystä minuutissa. Se tuntuu maantiellä välillä haastavalta ainakin minulle hitaalle löntystäjälle. Näissä treeneissä vedettiinkin sitten ensin istuen 120 kadenssilla minuutin. Olin jo tässä vaihessa silmät kauhusta lasittuneina ja ajattelin, et okei, yritän. Sen jälkeen otettiinkin ihan kunnolla luulot pois ja lopulta piti pyörittää jopa 160 pyöräytyksen vetoja. Vähän meinasi oksu pyrkiä kurkkuun.

Eikä tässä vielä mitään. Sitten pyöriteltiinkin putkelta, eli seisten lähes samat kadenssit. En millään pystynyt tuollaiseen pyöritystiheyteen. Jalat eivät vaan totelleet ja syke hakkasi niin kovaa, että mä kuulin sykkeen korvissani. Sain varmasti sykkeet käymään maksimissa. Vitsit, kun ei ollut sitä mittaria mukana.

Välissä vedettiin “maantiepätkää” 90 kadenssilla neljä minuuttia ja lopussa vielä ylämäkeä samoilla pyöritysnopeuksilla putkelta. Huhheijaa. Meinas ihan oikeasti oksennus tulla. Oli pakko löysätä kierroksia, ettei tarvinnut laatoittaa spinningsalin lattiaa.

Mä masokistina kuitenkin tykkäsin tosi paljon. Ihan mielettömät endorfiiniryöpyt treenin jälkeen ja hullun hyvä meno oli treeneissä muutenkin. 🙂 Sain luvan mennä toistekin. Varmasti menen. Ja silloin muistan ottaa sykemittarin.

Kiitos hyvästä treenistä!

Joukkueen löydät Instagramista @trespoo