Talvipyöräilyn ABC

*Kaupallinen yhteistyö: Bikester.fi

Talvipyöräily mielletään helposti jotenkin extremeksi, mutta se on ennakkoluuloista huolimatta varsin miellyttävää, jos päällä on oikeanlaiset varusteet. Mitä varusteita talvipyöräilijä tarvitsee ja mitä kaikkea täytyy ottaa huomioon, jos haluaa pyöräillä vuoden ympäri?

Aloitin työmatkapyöräilyn noin kymmenen vuotta sitten. Aluksi pyöräilin vain keväästä syksyyn, mutta eräänä syksynä päätin kokeilla venyttää pyöräilykautta talven puolelle. Ilmojen viiletessä huomasin nopeasti varusteiden merkityksen. Yritin aluksi sinnitellä kaiken maailman virityksillä mitä kaapeista löysin, mutta niillä ei kovin pitkälle pötkitty. Varpaita ja sormia paleli herkästi ja kylmät syyssateet tuntuivat ylipitkiltä avantouintireissuilta.

VALOT JA HEIJASTIMET

Pääkaupunkiseudulla talvi ei välttämättä tarkoita lunta ja pakkasta, vaan täällä on enimmäkseen vain todella pimeää ja märkää. Pyöräilijän täytyy näkyä – on todella vaarallista, jos pyöräilijällä ei ole valoja ja heijastimia. Olen monta kertaa säikähtänyt, kun olen huomannut vastaantulevan pyöräilijän tai tien varressa kävelijän vasta kohdalla, kun heijastimia tai valoja ei ole ollut. Onneksi mitään ei ole vielä sattunut.

Viime kesänä tuli voimaan uusi tieliikennelaki, joka määrää, että jokaisessa pyörässä on oltava punainen takavalo, vaalea etuvalo sekä heijastimet edessä, takana ja sivuilla. Toivoisin, että heijastinpakko ulottuisi myös jalankulkijoihin.

Tilasin Bikesterista USB:lla ladattavat pyörään kiinnitettävät valot. Pyörään kiinnitettävät ladattavat valot ovat kätevät, koska niitä ei tarvitse erikseen muistaa ottaa mukaan ja akku kestää yllättävän pitkään. Näissä Sigman valoissa on riittävän hyvä valoteho, että näkee pimeälläkin osuudella eteensä.

Pyöräilijän valoksi käy myös otsavalo. Käytän pyörään kiinnitettävien valojen lisäksi tehokkaammin valaisevaa Petzlin NAO+ -otsavaloa, jossa on vaalea etuvalo ja takaosassa punainen valo. Valon tehoa, suuntausta ja muita ominaisuuksia voi säätää otsavalon sovelluksessa, myös tämä valo on ladattava. Otsavalon saa kätevästi kiinnitettyä kypärään. Käytän tätä valoa myös muissa urheilulajeissa. Itse tykkään käyttää valoja niin, että valo palaa koko ajan kiinteästi eikä vilkkuen. Minua häiritsee vilkkuvat valot, koska vilkkuvan valon kohteen etäisyyttä on vaikeampi hahmottaa. Muistathan suunnata valon siten, ettei se häikäise vastaantulevaa. Monissa lampuissa on todella paljon tehoja ja suoraan kohdistettuna se suorastaan sokaisee vastaantulijan.

Toivoisin, että kaikissa ulkoiluvaatteissa olisi kunnolliset heijastimet. On aivan liikaa pyydetty, että pitäisi joka kerta muistaa kiinnittää heijastimet erikseen. Suosinkin talvilajeissa vaatteita, joissa on valmiina tehokkaat heijastimet. Moni pyöräilijä käyttää heijastinliiviä. Minulla on sen sijaan nykyään Jack Wolfskinin valoreppu. Tuohon reppuun saa powerbankilla syttymään punaisen valon. Sadekelillä repun päälle saa repun mukana tulevan valkoisen sadesuoja, jonka läpi valo erottuu. Jos ei muista laittaa valoa päälle, valonauha toimii myös heijastimena.

Salamalla otetussa kuvassa näkyy heijastimet.

VAATTEET

Etelän talvi on tarkoittaa enimmäkseen vain hyytävän kylmiä vesisateita ja loputonta pimeyttä. Tuo märkä ja pimeä vaihe onkin pukeutumisen ja varusteiden kannalta kaikista vaikein. Työmatkapyöräilyä aloitellessani talvipyöräilyhousuja oli aivan mahdottoman vaikea löytää, nykyään onneksi valikoimaa on paljon enemmän. Bikesterissa on aivan loputon määrä vaihtoehtoja. Mun vakiovarustus on thermaltrikoot, joiden päälle puen sadekelillä kuorihousut. Kuljetan kuorihousuja aina repussa mukana sateen varalle. Olen todennut, että tämä on kaikista toimivin ratkaisu, jolla pärjää myös pakkasella. Uhraan aina yhdet kuorihousut vain tätä tarkoitusta varten ja käytän niitä niin kauan, että satulan kuva on kulunut housuista läpi.

Varpaita palelee herkästi heti, kun lämpöasteet muuttuu yksinumeroisiksi. Varpaat saa helposti lämpimäksi, kun laittaa pyöräilykenkien päälle sadesuojat, jotka pitävät kengät ja varpaat kuivina ja lämpiminä.

Yläosaan puen merinovillaa ja sen päälle laitan tarvittaessa vielä toisen lämpimän urheilupaidan. Näiden päälle vedän kuoritakin. Tilasin Bikesterista pyöräilyyn suunnitellun kuoritakin ja voi vitsit, mitä luksusta se onkaan, kun hihat ovat riittävän pitkät, takin helma on takaa tarpeeksi pitkä ja olkapäiden kohdalta takki joustaa. Takissa on myös isot heijastimet (katso kuva yläpuolelta). Tähän asti olen selvinnyt ihan tavallisilla kuoritakeilla.

Talvisin olen käyttänyt hanskoina lasketteluhanskoja, joilla olen pärjännyt hyvin. Alkutalvesta kypärän alle riittää panta, mutta myöhemmin pakkasten kiristyessä kommandopipo on kätevin, kun sillä saa suojattua kerralla pään ja kaulan.

Kengänsuojat
Vaatteissa on hyvä olla heijastimia.

MUUT VARUSTEET

Olen ajanut työmatkat talvisin aina maastopyörällä ja jostakin kummallisesta syystä en ole saanut hankittua pyörään lokasuojia. Olen muutamia kokeillut, mutta ne eivät ole pysyneet paikoillaan ja ovat vain lärpättäneet joko rengasta vasten tai sojottanut ihan väärään suuntaan. Nyt tilasin lokasuojan, joka pysyy paikoillaan! Enää ei peppu, reppu ja takin takaosa kastu raparoiskeista (jotka eivät lähde edes pesussa). En ymmärrä, miksi en ole saanut hoidettua tätä asiaa aiemmin.

Kunhan tulee pakkasta ja lunta, niin pyörään täytyy vaihtaa nastarenkaat. Pari viime talvea olen selvinnyt tavallisilla renkailla, mutta tällöin pahimpina liukkaan kelin aikoina on täytynyt kulkea bussilla. Tätä ei onneksi ole kestänyt kuin pari viikkoa. Toisaalta ottaisin mieluummin lumiset tiet kuin tämän ikuisen märän ja pimeän.

Kypärä on tietysti pakollinen varuste. On noloa pyöräillä ilman kypärää.

BIKESTER

Bikester on pyöräilyn verkkokauppa, josta löytyy kaikki pyöräilyyn tarvittava pyöristä varaosiin ja vaatteisiin. Tämän linkin takaa löydät kootusti kaikki talvipyöräilyyn sopivat vaatteet ja täältä kaikki talvipyöräilyvarusteet.

Mitä repussani kulkee?

Kuljen lähes poikkeuksetta koulumatkat pyöräillen. Löysin viime keväänä koulun kellarista pukuhuoneen, jossa on lukittavat kaapit ja suihkut. Olin tästä löydöstä onnellinen, sillä työmatkaliikkuminen on keskeinen tekijä hyvinvointini ylläpitämisessä.

Aloitin työmatkapyöräilyn aikanaan vuonna 2011, jonka jälkeen olen pyrkinyt kulkemaan työmatkat ja koulumatkat pyöräillen vuoden ympäri. Tämä tapa edellyttää sitä, että kohteessa on mahdollisuus käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet.

Tässä kuvassa reppuna on Haltin sateenpitävä reppu. Pyöräilykamat jäävät koulupäivän ajaksi kuivamaan kaappiin. Jos ne on ihan kunnolla märät, ripustan vaatteet pukkarin patterille kuivaamaan. Kuivauskaappia ei koululla ole.

Työmatkapyöräily vaatii hiukan viitseliäisyyttä. Olen pakannut reppuni joka aamu jo vuosia, mutta siitä huolimatta tänä syksynä ensimmäisinä pyöräilypäivinä repusta jäi puuttumaan oleellisia juttuja, kuten kengät ja toisena meikit. Onneksi ei rintsikat tai housut. Sekin on nimittäin koettu.

Tänä syksynä peräti harkitsen, että pitäisiköhän minun muuttaa tapojani ja ruveta pakkaamaan reppu valmiiksi jo edeltävänä iltana. Säästyisin monelta säädöltä ja aamuiselta höseltämiseltä.

Olen vienyt koulun pukukaappiin peseytymistuotteet, pyyhkeen, hiusharjan, dödön, hajuveden ja muutaman vaihtovaatteen niitä päiviä varten, kun aamulla reppua pakatessa ajatus ei ole ihan kasassa ja jotain unohtuu.

Repussani kulkee päivän asun lisäksi:

  • tietokone
  • muistiinpanovälineet
  • kalenteri
  • termari
  • juomapullo
  • purkkapussi
  • meikkipussi
  • penaali
  • lompakko
  • rillit
  • kotiavaimet

Välillä kuljetan repussani myös uimatreenivarusteita, jos käyn koulupäivän aikana tai jälkeen uimassa. Toisinaan repussa kulkee myös järjestelmäkamera, jos koulupäivän aikana on valokuvausta.

Tällä hetkellä koulupäiväni ovat olleet sen verran lyhyitä, että isompia eväitä ei ole tarvinnut kuljettaa mukana, vaan olen pärjännyt koululounaan voimin.

Reppuna mulla on ollut nyt kuivilla keleillä Jack Wolfskinin iso ja kivannäköinen reppu, mutta sadekelien alkaessa siirryn vedenpitävään reppuun ja koulussa kannan tavarat kangaskassissa. Sadekelillä reppu menee ihan kuraiseksi.

Tavaramäärä näyttää melko vähäiseltä, mutta reppu tulee aina aika täyteen ja painaa melkolailla.

Vinkit työmatkapyöräilyyn

Innostukseni työmatkapyöräilyä kohtaan on selvästi tarttunut teihin lukijoihin. Saan melkein joka päivä ainakin yhden pyöräilyä koskevan kysymyksen, joten ajattelin koota tähän postaukseen vastauksia kysymyksiin ja annan omat vinkkini työmatkapyöräilyyn. Aikaisempia pyöräilyaiheisia postauksiani voit lukea pyöräily-tunnisteen takaa. Moni tuntuu parhaillaan harkitsevan liittymistä työmatkapyöräilijöiden onnelliseen joukkoon ja punnitsee vaihtoehtoja pyörämallien välillä, miettii mitä varusteita tarvitsee hommata ja mikä olisi sopiva matka pyöräillä.

Tällaiset postaukset saattaa helposti antaa sellaisen vaikutelman, että hankintalista on aivan loputtoman pitkä ja niiden hankkiminen tulee kalliiksi. Älä kuitenkaan lannistu! Suosittelen mielestäni parhaimpia ja toimivimpia varusteita, mutta halvemmalla ja vähemmälläkin selviää. Kannattaa aloittaa työmatkapyöräily kesällä, jolloin varusteet eivät ole niin keskeisessä roolissa ja harjoitella työmatkapyöräilyn rutiinia. Jos innostut, niin voit vähitellen hankkia varusteita yksi kerrallaan ja aloittaa pyöräilyn ympäri vuoden.

Minä aloitin työmatkapyöräilyn kesällä 2010 Hobby Hallin halvalla pyörällä. Vähitellen olen kerännyt varusteita ja siirtynyt pyöräilykärpäsen puraistua parempiin pyöriin. Olen pyöräillyt 6-14 kilometrin pituista työmatkaa. Sopivaa matkaa on toisen puolesta mahdotonta sanoa, mutta sen sanon, että kunto kasvaa pyöräillessä nopeasti ja tähän jää koukkuun. Aluksi matkaa ja reittiä voi tunnustella polkemalla toisena päivänä töihin ja vasta seuraavana päivänä tuo pyörän kotiin.

Minkälainen pyörä on hyvä työmatkapyöräksi?

Pyörävalintaan kannattaa käyttää aikaa ja harkintaa. Ihan ensiksi kannattaa miettiä minkälainen pyöräilijä olet? Tykkäätkö ajaa vauhdikkaasti vai leppoisasti? Minkälainen ajoasento tuntuu mieluisalta? Suosittelen piipahtamaan pyöräliikkeessä jututtamassa myyjiä ja rohkeasti koeajamaan erilaisia pyörämalleja.

Työmatkapyörä on aika kovilla, varsinkin jos pyöräilet sillä joka päivä ja ympäri vuoden, siksi pyörän hankinnassa ei kannata liiaksi pihistellä, vaan oikeasti panostaa laadukkaaseen kulkupeliin.

Minulla on useampi pyörä: mummopyörä, maastopyörä ja maantiepyörä. Talvisin ja lumisina aikoina pyöräilen maastopyörällä, johon vaihdan talveksi nastarenkaat. Maastopyörän paksut renkaat tuntuvat vakaammilta liukkaalla ja tähän vuodenaikaan kun pyöräteiltä ei ole vielä lakaistu sepeliä pois, maastopyörän renkaat pysyvät paremmin ehjinä. Alan kulkemaan maantiepyörällä heti kun sepelit on lakaistu pyöräteiltä pois. Mummopyörällä poljen silloin kun en halua hikoilla.

Pyörän varusteet

Minun pyöräni ovat melkolailla riisuttuja. Vain mummopyörässä on kiinteänä varusteena lokasuojat, tarakka ja soittokello. Muihin pyöriin olen kiinnittänyt soittokellot, mutta muita varusteita niissä ei ole. Parhaillaan harkitsen vakavasti lokasuojien hankkimista, koska tämä vuodenaika on se ikävin, koska rapa roiskuu. Esimerkiksi tänään olin yltä päältä mutakuorrutteessa ja hampaissa narskui sora.

Työmatkapyöräilijän pyörään suosittelen varusteiksi lokasuojia ja tarakan, jos haluat kuljettaa varusteesi runkoon kiinnitettävässä laukuissa. Tarvitset pyörääsi myös valot eteen ja taakse. Edessä kirkas yhtäjaksoisesti palava valo ja taakse punainen vilkkuva valo. Vilkkuvia valoja ei saa käyttää ja takana olevan valon tulee olla punainen. Sitten kun pyöräilet säkkipimeässä ymmärrät mikä merkitys valoilla on ja vilkkuvat valot vain vaikeuttaa etäisyyksien havainnointia. Valoihin kannattaa satsata, koska huono valo ei yllättäen valaise lainkaan. Toki se tuo hiukan turvallisuutta, koska sinut nähdään sen avulla paremmin. Suosittelen ladattavia lamppuja, koska se on vain helpompaa kuin pattereiden kanssa puljaaminen. Itse käytän pyöräillessä Petzlin otsavaloa, jossa on takana punainen valo. Sama lamppu soveltuu myös muuhun urheiluun. Otsavalon saa aseteltua mukavasti kypärän päälle.

Pyöräilyvaatteet

Vuodenaika määrittelee tärkeimmät kriteerit varusteille, mutta yksi tärkeä juttu ympäri vuoden on housut. Älä pyöräile parhaissa salitrikoissa, koska niihin kuluu satulan jälki. Pyöräilyyn tarkoitetut pehmustetut housut ovat ehdottomasti parhaat. Tällaisena märkänä ja kylmänä vuodenaikana kiskon pyöräilytrikoiden päälle vielä sateen pitävät tuulihousut. Näissä on sama juttu kuin trikoissa – pyöräilyyn käytetyissä tuulihousuissa ei enää huvita lähteä kävelylle, koska takapuolta koristaa satulan kuva.

Takki on myös tärkeä,  koska myös sen olisi hyvä olla tuulta ja vettä kestävä. Välikerroksilla pystyt säätelemään lämmittävyyttä. Tähänkään ei kannata uhrata sitä parasta takkia, vaan käytä pyöräilytakkina vaikka jotakin käytöstä poistuvaa kuoritakkia. Kadulta roiskuva rapa ei lähde helpolla pesussa ja vaatteet joutuu koville, koska pyöräilyvaatteita täytyy pestä usein.

Talvipyöräilyssä välttämättömiä varusteita on kengänsuojat, lämpimät hanskat ja kommandopipo.

Märkänä kautena arvostaa suuresti, jos työpaikalta löytyy kuivauskaappi tai -teline, jossa voi kuivattaa kastuneita vaatteita.

Reppu ja repun sisältö

Tavaroiden kuljettamiseen voi käyttää pyörän runkoon kiinnitettäviä laukkuja tai reppua. Repun on hyvä olla vedenpitävä tai tavalliseen reppuun saa ostettua sadesuojan, jonka avulla saa pidettyä repun sisällön kuivana. Repun sisälle suosittelen ostamaan varmuuden vuoksi vielä erillisiä vedenpitäviä pusseja, joihin voit laittaa puhtaat vaatteet ja muut suojausta kaipaavat varusteet. Näitä pusseja saa ostettua retkeilykaupoista. Käytän näitä kuivapusseja myös märkien uimavarusteiden kuljettamiseen.

Minun repussa kulkee aina tietokone, muistiinpanovälineet, puhtaat vaatteet, termospullo, juomapullo ja meikit. Pyyhettä ja pesuaineita säilytän pukukaapissa. Aikaisemmassa työpaikassa pukukaapista löytyi melkoinen arsenaali vaihtovaatteita, kenkiä, meikkejä ja jopa hiustenkuivaaja.

Muut varusteet & hifistely

Pyörässä täytyy tietysti olla myös lukko. Pelkkään runkolukkoon en luottaisi, vaan kannattaa ostaa myös jykevä ketjulukko, jolla saat kiinnitettyä pyörän rungosta pyörätelineeseen. Pyöräilykypärä on välttämätön pyöräilijälle ja samalla se on halpa henkivakuutus. Laita aina kypärä päähän. Tottuneella pyöräilijällä vauhti saattaa kiihtyä kovaksi. Kovassa vauhdissa kaatumiset ja onnettomuudet saattaa äkkiä olla hengenvaarallisia.

Nopeat lasit ovat rumat, mutta niillä on pointtinsa katupölykautena ja sepelien sinkoillessa silmiin.

Mä vaihdoin vuoden työmatkapyöräilyn jälkeen pyörääni lukkopolkimet ja sen myötä ostin myös pyöräilykengät. Paluuta tavallisiin polkimiin ei enää ole. Pyöräilystä tuli lukkopolkimien myötä vielä asteen verran sporttisempaa ja työmatkan taittamiseen meni entistäkin vähemmän aikaa.

Itse rakastan seurata työmatkaan käytettyä aikaa ja vauhteja, joten sykemittari on aina ranteessa ja sykevyö viritettynä rintakehän päälle. Mulla on jokaisella matkalla kilpailu itseäni vastaan. No okei, ei aina. Usein mennessä ajan verenmaku suussa (kiire), mutta kotiinpäin ajelen rauhallisemmin.

Tutustu pyörääsi

Suosittelen lämpimästi tekemään mahdollisimman syvällistä tuttavuutta pyöräsi kanssa, koska kaikkiin menopeleihin tulee aina vikoja. Vaihteet takkuilee, rengas puhkeaa, pyörästä kuuluu omituinen ääni…

Opettele vaihtamaan puhjennut rengas, rasvaamaan ketjut ja tärkein: muista pestä pyörä säännöllisesti. Kerrostalossa asuvalle tämä pyörän pesu on aina hirveä urakka, koska joutuu samalla pesemään koko kylpyhuoneen lattiasta kattoon.

Pyöräilyn etiketti

Pyöräilijöitä kohtaan kohdistuu usein ihmeellistä vihamielisyyttä ja pyöräilijät puolestaan raivoavat autoilijoille. Toivoisin, että kaikki tielläliikkujat huomioisivat muut kanssakulkijat. Huomioi aina tilannenopeus ja kiinnitä huomiota kulkuväylän kaistojen opasteisiin. Minä saatan ärsyyntyä rivissä kulkeviin porukoihin, jotka kävelee myös pyöräkaistan päällä. Näitä tilanteita varten pyörässä on kello, jota voi soittaa varoittaakseen tulostaan. Moni kävelijä ei huomaa ajatella, että takaa voi tulla pyöräilijä eikä autoilija osaa ottaa huomioon pyöräilijää, joka pölähtää näkökenttään kuin tyhjästä. Hymyile, ole kohtelias ja malta.

Varaudu yllätyksiin

Työmatkapyöräilijän on hyvä varautua monenlaisiin yllätyksiin. Rengas puhkeaa juuri silloin kun on kiire eikä pumppua löydy repusta, puhumattakaan mistään vararenkaasta. Jarrut saattaa lopettaa toimintansa kesken pyöräilyn. Päivän asuksi valitut housut saattavat revetä niitä pukiessa tai repusta ei löydykään rintaliivejä. Tai sääolosuhteet saattaa muuttua kesken päivän sellaisiksi, että pyörä saa jäädä telineeseen odottamaan. Ei ole kiva mennä kotiin julkisilla haisevassa tuulitakissa, mutta tämä ja monta muuta hilpeää kokemusta on koettu.

Kuljeta repussa tai satulan alle kiinnitettävässä pienessä työkalupakissa tärkeimpiä työkaluja, vararengasta äläkä unohda pumppua.

Muistinkohan kaikki? Jäikö vielä kysymyksiä? Kerro oma hauskin tai surkuhupaisin pyöräilyyn liittyvä muisto! 😀

Pyöräily tekee minut onnelliseksi

Tämä viikko on ollut tähän asti täynnä hyvää energiaa ja energiaa ylipäänsä. Energia ja hyvä olo ei ole aina itsestään selvää. Muistatteko loppusyksyn tunnelmat, kun kerroin uupuneeni pitkään kestäneen ylikuormitustilan vuoksi? Minusta tuntuu, että olen vasta nyt kokonaan palautunut työuupumuksesta. Tuntuu, että olen oma itseni jälleen.

Toipuminen vaati täydellisen pysähtymisen, lepäämisen sekä täyskäännöksen työuran suhteen. Tämän seurauksena siirryin työelämästä päätoimiseksi opiskelijaksi. Tämä päätös oli paras pitkään aikaan. Tuntuu, että solahdin opiskelijaelämään melko vaivattomasti. Olin työelämässä tottunut tekemään paljon asioita koko ajan, joten kurssien ja tehtävien määrä ei ole tuntunut ylitsepääsemättömältä. Pitää vain käyttää kaikki käytössä oleva aika järkevästi. Opiskelun lisäksi olen ollut jälleen motivoitunut kirjoittamaan blogia ja tekemään somea. Aluksi pelkäsin miten aika ja energia riittää, mutta kaikki koulujutut ja blogiin liittyvät jutut ovat mulle niin mieluisaa tekemistä, etteivät ne tunnu lainkaan työltä, vaikka aikaavievää se on.

Sairasloman ja vuosiloman jälkeen kroppani päätti pitää minua vielä hetken pidempään paikoillaan. Oikea takareiteni, jonka johdosta tehdyistä muistelmista voisi kohta kirjoittaa kirjan, pakotti pitämään yhteensä neljän kuukauden tauon kunnollisista treeneistä. Tämäkin tauko oli kaiketi ihan paikallaan, vaikka pää ei meinannut kestää lepäilyä.

Tällä viikolla olen oikein pysähtynyt miettimään, mikä tekee tästä viikosta näin hyvän? Mikä saa minut näin hyvälle tuulelle? Keväällä ja lisääntyneellä auringonvalolla on osansa. Rakastan kevättä ja aina keväisin tuntuu kuin heräisin horroksesta uudestaan eloon samaan aikaan luonnon kanssa. Sekään ei kuitenkaan selitä tätä oloa, vaan terve keho ja arkiliikunta! Terve keho on ehkä vähän liikaa sanottu, mutta huomattavasti terveempi ja kivuttomampi. Olen tästä niin onnellinen!

Olen tällä viikolla pyöräillyt kaikkina päivinä kouluun. Ensimmäisenä päivänä sain heti muistutuksen siitä, mitä “työmatkapyöräilijän” arki olikaan. Aina täytyy varautua yllätyksiin. Koulusta kotiin lähtiessä huomasin, että pyörän kumi oli tyhjentynyt. Olinkin katsonut jo aiemmin, että ulkokumit pitäisi vaihtaa uusiin. Kivi oli pureutunut ulkokumin läpi ja puhkonut sisäkumin. Minulla ei tietenkään ollut uutta sisäkumia tai edes pumppua mukana. Ei auttanut kuin käppäillä lähimmälle metroasemalle ja mennä sillä kotiin. Metrossa naputtelin heti tilauksen pyöräkauppaan, josta tilasin pyörään uudet ulkokumit ja muuta tarviketta. (Tänään unohdin meikkipussin, en sentään housuja tai muuta oleellisempaa kuitenkaan.)

Pyöräilyhetket aamulla ja illalla ovat lisänneet ihan uskomattomalla tavalla minun onnellisuutta. Jäin miettimään mikä se selittävä tekijä oikein on, enkä tiedä osaanko antaa mitään vastausta. Tällä viikolla kun olen pyöräillyt, minusta on tuntunut paljon voimakkaammin siltä, että olen taas oma itseni. Minulla on paljon enemmän energiaa ja yleisvire on iloisempi. Säännöllinen ulkona oleminen, itsensä kanssa oleminen ilman kännykkää ja siihen yhdistettynä liikunta, on sellainen kombo, jonka vaikutukset ovat huomattavat. Olen aina fiilistellyt työmatkapyöräilyä, mutten ole koskaan osannut eritellä mikä siinä on niin ihanaa. Se vain on ihanaa. Myös tänään, kun kevät muuttui kesken päivän talveksi ja lunta pyrytti vaakasuoraan. Minua vain nauratti. Ehdin ottaa pari kuvaa ennen kuin kylmyys söi kännykän akun tyhjiin.

Onko siellä muita pyöräilyhulluja?

Kaunis aamuaurinko ja työmatkapyöräily

Aamuissa on taikaa. Mä tiedän sen, vaikken enää juuri koskaan saa itseäni kovin varhain liikkeelle. Eilen kuvasimme Sykesportiin työmatkapyöräilystä kertovaa videoa ja lähdin kotoa kuuden aikaan. Aamu oli uskomattoman kaunis (alla olevalla videolla todisteita).

https://youtu.be/_OMWaYnznZ4

Mä nautin työmatkapyöräilystä lähes poikkeuksetta. Siinä on vaan jotakin sellaista mitä ilman en halua elää. Eilisten kuvausten aikana tulin ajatelleeksi, että voisin vaihtaa työmatkareittiä ihan vain sen takia, että saisin vähän vaihtelua maisemiin. Ei haittaa, vaikka matka pitenisi muutamalla kilometrillä.

Varusteilla saa pyöräilystä miellyttävämpää. Kuten olen aiemmin sanonut, että melkein lajiin kuin lajiin hurahtaa ja haluaa koko ajan saada vain parempia varusteita. Niin se on myös pyöräilyn kanssa. Jopollakin pääsee, mutta kyllä tuollaisella virtaviivaisella cyclocrossilla homma on mukavaa ja nopeampaa, varsinkin kun on lukkopolkimet ja pyöräilykengät. Välttämätön varuste mulle on myös vedenpitävä Haltin reppu sekä sateen pitävä tuulitakki. Kesällä ei haittaa, vaikka vähän kastuisi, kun kerroksia on sen verran vähän, että ne ehtii kuivata päivän aikana. Syksyllä ja talvella haasteet lisääntyy pukeutumisen suhteen. Vähitellen, varuste kerrallaan, voi satsata, että pyöräily onnistuu vuoden ympäri.


Reppu ja pyörä saatu blogin kautta.

Mä tiedän, että teissä on työmatkapyöräilijöitä. Kertokaa parhaat työmatkapyöräilykokemuksenne. 🙂

Kuvat: Jesse Väänänen

Aina on hyvä sää urheilla

Tänään ei olisi yhtään huvittanut lähteä pyörällä töihin. Minun motivaatiotaistelun ratkaisi uudet 2XU:n pyöräilytrikoot, joita piti päästä testaamaan. Satoi ihan kunnolla vettä, sellaista kylmää alkukesän sadetta. Taisteltuani itseni pyöränselkään, fiilis oli kuitenkin katossa. Elämä on niin maukasta nyt – kaikki on vaan niin hyvin. Ei haitannut sade, oikeastaan päinvastoin. Oli kesäinen olo. Ulkona tuoksui tuomet tai syreenit, jotka kukkii ja se sateen ääni autonrenkaissa. Jotain ihanaa siinä on.


*Trikoot saatu blogin kautta

Eilen puolestaan paistoi aurinko ja oli ihanan lämmin. Eilen kävimme Sykesportin yhteislenkillä, jonne oli saapunut aurinkoinen juoksuporukka. Hölkättiin rentoa vauhtia Töölönlahtea ympäri. Matkaa kertyi viisi kilometriä ja reissuun meni reilut puolituntia aikaa. Kiitos seurasta! Ensi keskiviikkona juoksemme taas, tervetuloa! Lenkki lähtee keskiviikkona 27.5. klo 16.30 Finlandia-talon takana olevalta parkkipaikalta.

Elämäni kevät! <3

Työmatkapyöräilijän arkirutiinit

Kysymyspostauksessa kysyttiin kuinka kauan mulla kestää aamuisin laittautua ja mitä tavaroita kuljetan mukanani. Ajattelin paneutua aiheeseen ihan koko postauksen verran.

Edellisessä työpaikassa mulla oli kokonainen pukukaappi käytössä, jonne olin vuosien aikana ehtinyt kuljettaa melkoisen arsenaalin kamaa. Vakiovarusteina siellä oli pyyhe, shampoo, hoitoaine, suihkugeeli, dödö, shaver ja vartalovoide. Vaihtelevana varustuksena pikkuhousunsuojia, tops-puikkoja ja vaihtovaatteita ja -kenkiä.


Vanhan työpaikan pukkarista kaipaan kuivauskaappia. Sadekelillä ei pelkkä sade kastele, vaan renkaiden mukana roiskuva vesi viimeistelee sen, että on ihan takuuvarmasti läpimärkä eivätkä läpimärät vaatteet ehdi kuivua työpäivän aikana.

Uudessa työpaikassa ei ole ehkä mun onnekseni mitään pukukaappia mihin säilöä puolta omaisuutta, vaan mun pitää osata aamulla päättää kaikki se tavaramäärä mitä reppuun pakkaan. Päivittäin tarvittavat tavarat roudaan aina repussa mukanani, eli työvaatteet, meikit, kasvovoiteet, asusteet, tietokone ja kengät. Reppuna mulla on susiruma JanSport, joka on saanut osansa suomen talvesta. Repun tärkein ominaisuus on tilavuus, joten sen kriteerin reppu täyttää. Tällä hetkellä kun kuljetan mukanani tietokonetta ja usein kameraakin, niin vähän arveluttaa, että riittääkö laitteita suojaamaan repun sadesuoja. Minulla onkin aikeissa etsiä vedenpitävä reppu, jossa voi huoletta kuljettaa arvokkaampaakin omaisuutta.

Tavaran roudaaminen on oma taiteenlajinsa ja kommelluksilta en ole voinut välttyä. Muistan eräänkin aamun, jolloin tiukat farkut repesivät kertakaikkiaan tyylikkäästi haaroista polviin. Ei siinä auttanut kuin vetää nuhjuiset legginsit jalkaan ja hiipiä keskustaan ostamaan uudet housut. Onneksi legginsit löytyivät pukukaapista. On ollut aamu, jolloin olen itkenyt ja nauranut, kun repusta ei löytynyt pikkuhousuja eikä rintsikoita. Ei, vaikka kuinka sen käänsi useampaan kertaan ympäri. Olen suihkuttanut kainaloihin dödön sijasta hiuskiinnettä, meikkipussi on unohtunut useita kertoja… Onhan näitä.

Miten se arkirutiini sitten meneekään? Uuden työpaikan myötä syön aamupalan vasta työpaikalla. Tämä säästää monta lusmuiluminuuttia kodin päässä. Itse työmatkaan menee noin puolisen tuntia. Suihku, meikkaus, vaatteet niskaan, hiuksiin vähän jotain hiusöljyä ja liikahdus työpisteelle. Kaikki tämä vie maksimissaan 20 minuuttia. Kriiseilyaamuina saattaa mennä kauemminkin. Ihonhoidon suhteen olen terästäytynyt pHformulan myötä, mutta hiustenhoito on aika onnettomalla tolalla. Mä pesen hiukset joka aamu, jonka jälkeen laitan hiuksiin vähän jotain öljyä ja annan niiden kuivua kiharalle. Välillä pahoinpitelen hiuksiani vetämällä ne märkinä sotkunutturalle.


Tämä oli lopputulos jonakin päivänä viime viikolla.

Onko sulla kokemuksia/kommelluksia työmatkapyöräilyyn liittyen?

Yksi asia on ja pysyy

Pikainen tervehdys täältä uuden duunin kiemuroista. Olen vielä aika pihalla, mutta yksi asia on pysynyt ennallaan ja se on työmatkapyöräily. Olen pyöräillyt tänne uuteen duuniin reippahasti lähestulkoon joka päivä. Matkaa on hiukan enemmän kuin edelliseen työpaikkaan, eli noin 11 kilometriä riippuen siitä kuinka pahasti eksyn. 😀 Mun työmatkareitti ei ole vielä vakiintunut. Tämä pidempi työmatka on kyllä kiva juttu, koska saan nauttia ulkoilusta vähän pidempään joka päivä.

Tässä alkuviikosta tuli todettua, että nyt on kiitollinen vuodenaika pyöräillä, koska aamuisin alkaa olla jo aika valoisaa ja näkee upeita auringonnousuja. Auringonnousujen näkeminen on mulle myös yksi iso motivoiva tekijä lähteä ajoissa polkemaan. Jos lähtee ratkaisevat puoli tuntia myöhemmin, niin maisemat ovat paljon tylsemmät. Tämä motivointitekijä toimii kesää kohti koko ajan paremmin. Jossakin vaiheessa on pakko luovuttaa, koska päivä pitenee koko ajan ja aurinko nousee koko ajan vain aikaisemmin.

Tämän viikon aurinkoiset päivät ovat olleet kyllä herkkua. Mieliala kohenee välittömästi ja olo on paljon kepeämpi. Uusi työ kyllä osaltaan vaikuttaa tähän mielialaan kohentavasti.

Työmatkapyöräily on ihan parasta. Siitä saa niin paljon voimaa. Mulle se on välillä meditointia, toisinaan pohdiskelen asioita, joskus keskityn kuuntelemaan musiikkia, välillä mulle riittää pelkät maisemat. Todella harvoin työmatkapyöräily ärsyttää tai ottaa päähän. Vaikeinta on lähteminen, mutta sekin harvemmin. Työmatkapyöräily on mun rutiini ja repun pakkaaminen on mulle iisimpää kuin se, että menisin suihkuun ja alkaisin kotona kiukuttelemaan vaatevalintojen kanssa. Työpaikalla on enää turha kiukutella niitä valintoja, joita on reppuun päätynyt, jos haluaa vaatteet päällä tehdä töitä, niin ne vaatteet on vain kiukuttelematta vedettävä päälle.

Nyt siirrynkin tuonne pukkariin vetämään kuraisia trikoita päälle ja lähden kotiin viettämään 34-vuotissynttäreitäni. Ohjelmassa on kävelylenkki ja sitten tyttöjeni kanssa vähän herkuttelua ja saunomista.

Talvipyöräilyvideoita

Jos ette ole vielä Sykesportin sivuilta bonganneet talvipyöräilyvideoita, niin tässä niitä nyt sitten on kaksin kappalein. Ensimmäisessä videossa on pyörän talvivarustelussa ja toisessa talvipyöräilypukeutumisesta.

https://www.youtube.com/watch?v=CsP3oj6YRKI

https://www.youtube.com/watch?v=oAT_BZ67c2Q

Ps. Älä käytä niitä pyörän valoja vilkulla, poliisikin kieltää sen. Mun tekee mieli taklata ne pyöräilijät, jotka tulee vilkkuvaloilla vastaan. Samaan taklattavien kastiin menee ne, joilla ei ole kypärää, heijastimia tai valoja.

Suhtautuminen urheiluvammaan

Heissan! Reissusta on nyt kotiuduttu rentoutuneena ja akut on ladattu täyteen. Ainoa ongelma nyt on vain, että en saa oikein itseäni ajoissa nukkumaan. Hurja kahden tunnin aikaero kuitenkin verottaa. Hah. Reissun tarkoitus oli vähän nollata ennen uuden alkua. Reilun viikon päästä siirryn nykyisestä duunistani Sykesportin leipiin tuottajan hommiin. Samalla toki jatkan bloggaamista ja tarkoitus olisi panostaa blogiin enemmän. Olen tästä uudesta alusta todella innoissani ja kiitollinen. En malta odottaa, että pääsen tekemään niitä juttuja, joista eniten nautin.


Milloinkahan sitä taas pääsisi juoksemaan?

Tätä uuden alun innostusta hieman himmentää se, etten ole fyysisesti täydessä terässä. Jalkavamma, joka ilmaantui muutama päivä ennen reissua, ei ole vieläkään parantunut tai edes osoittanut mitään paranemisen merkkejä Burana-kuurista huolimatta. Mulla olisi nyt ihan kauheasti intoa tehdä ja kokeilla kaikkea, mutta jalka on kyllä suoraan sanottuna aika huonona. Tänään kokeilin varovaisesti pyöräillä. Pyöräilin tosi kevyesti töistä kotiin ja totesin, että se ei nyt oikein kannata. Jalalla ei kestä pyörittää polkimia, ei painaa eikä nostaa. Illalla sitten kävin lasten kanssa uimassa ja uin vähän reilun kilometrin verran rintauintia. Oli tarkoitus uida ainakin kaksi, mutta jalka ei kestänyt rintauinnin potkuja, joten näin viisaammaksi jättää treenin kesken. Vapaauintia en osaa. Vapaauinnin potkuja jalka saattaisi kestää, joten ehkä tämä olisi yksi lajivaihtoehto opeteltavaksi. Tällä hetkellä mun vapaauinti on sitä, että luulen hukkuvani, kun en hallitse sitä tekniikkaa vähääkään.

Mulla on näitä rasitusvammoja ollut ennenkin, kuten taisin tuossa pari postausta takaperin kirjoitellakin. Näihin on aina yhtä vaikea suhtautua ja asennoitua taas siihen kuntoutumiseen. Mikä tässä on niin vaikeaa? Eihän näille mitään voi, eikä asia voivottelemalla muutu, mutta kyllä se vaan siltikin harmittaa. Ei pääse tekemään niitä itselleen mieluisimpia juttuja ja jää tosi iso osa liikkeistä ja urheilulajeista pois. Kuka jaksaa motivoitua treenaamaan x aikaa pelkkää yläkroppaa? Heitin tänään vitsillä, että nyt olisi hyvä hetki lähteä tavoittelemaan uutta penkkienkkaa. Nyt en pääse hikoilemaan reissussa syötyjä höttöhiilareitakaan kropasta pois. Työmatkaliikuntakin on jonkin aikaa tauolla. Miten mä selviän? 😉 Tämän tason asioista valittaminen paljastaa sen, että elämässä on asiat muuten aika hyvin. Se on ihan kiva asia kuitenkin huomata.

Olisiko teillä jotain hyviä lajivaihtoehtoja kokeiltavaksi jalkapuolelle? Entä suhtautumis- ja asennoitumisvinkkejä toipumiseen? Itse tässä tänään asiaa pohtiessa tulin siihen tulokseen, että lähelle katsoessa näkee vain liikaa yksityiskohtia ja jää helposti niihin pyörimään. Katse pitää suunnata kauas, vammasta huolimatta täytyy olla tavoite, jonka vuoksi kuntouttaa itseään. Penkkienkka ei ole kovin pitkän tähtäimen tavoite eikä se edes saa mua innostumaan, se saa mut lähinnä nauramaan. Huomenna käyn näyttämässä jalkaa lääkärille, sitten tietää taas vähän enemmän.

Ps. Huomenna arvon Garmin Vívosmart -aktiivisuusrannekkeen, joten stay tuned ja kiitos kärsivällisyydestä!