Vinkit työmatkapyöräilyyn

Innostukseni työmatkapyöräilyä kohtaan on selvästi tarttunut teihin lukijoihin. Saan melkein joka päivä ainakin yhden pyöräilyä koskevan kysymyksen, joten ajattelin koota tähän postaukseen vastauksia kysymyksiin ja annan omat vinkkini työmatkapyöräilyyn. Aikaisempia pyöräilyaiheisia postauksiani voit lukea pyöräily-tunnisteen takaa. Moni tuntuu parhaillaan harkitsevan liittymistä työmatkapyöräilijöiden onnelliseen joukkoon ja punnitsee vaihtoehtoja pyörämallien välillä, miettii mitä varusteita tarvitsee hommata ja mikä olisi sopiva matka pyöräillä.

Tällaiset postaukset saattaa helposti antaa sellaisen vaikutelman, että hankintalista on aivan loputtoman pitkä ja niiden hankkiminen tulee kalliiksi. Älä kuitenkaan lannistu! Suosittelen mielestäni parhaimpia ja toimivimpia varusteita, mutta halvemmalla ja vähemmälläkin selviää. Kannattaa aloittaa työmatkapyöräily kesällä, jolloin varusteet eivät ole niin keskeisessä roolissa ja harjoitella työmatkapyöräilyn rutiinia. Jos innostut, niin voit vähitellen hankkia varusteita yksi kerrallaan ja aloittaa pyöräilyn ympäri vuoden.

Minä aloitin työmatkapyöräilyn kesällä 2010 Hobby Hallin halvalla pyörällä. Vähitellen olen kerännyt varusteita ja siirtynyt pyöräilykärpäsen puraistua parempiin pyöriin. Olen pyöräillyt 6-14 kilometrin pituista työmatkaa. Sopivaa matkaa on toisen puolesta mahdotonta sanoa, mutta sen sanon, että kunto kasvaa pyöräillessä nopeasti ja tähän jää koukkuun. Aluksi matkaa ja reittiä voi tunnustella polkemalla toisena päivänä töihin ja vasta seuraavana päivänä tuo pyörän kotiin.

Minkälainen pyörä on hyvä työmatkapyöräksi?

Pyörävalintaan kannattaa käyttää aikaa ja harkintaa. Ihan ensiksi kannattaa miettiä minkälainen pyöräilijä olet? Tykkäätkö ajaa vauhdikkaasti vai leppoisasti? Minkälainen ajoasento tuntuu mieluisalta? Suosittelen piipahtamaan pyöräliikkeessä jututtamassa myyjiä ja rohkeasti koeajamaan erilaisia pyörämalleja.

Työmatkapyörä on aika kovilla, varsinkin jos pyöräilet sillä joka päivä ja ympäri vuoden, siksi pyörän hankinnassa ei kannata liiaksi pihistellä, vaan oikeasti panostaa laadukkaaseen kulkupeliin.

Minulla on useampi pyörä: mummopyörä, maastopyörä ja maantiepyörä. Talvisin ja lumisina aikoina pyöräilen maastopyörällä, johon vaihdan talveksi nastarenkaat. Maastopyörän paksut renkaat tuntuvat vakaammilta liukkaalla ja tähän vuodenaikaan kun pyöräteiltä ei ole vielä lakaistu sepeliä pois, maastopyörän renkaat pysyvät paremmin ehjinä. Alan kulkemaan maantiepyörällä heti kun sepelit on lakaistu pyöräteiltä pois. Mummopyörällä poljen silloin kun en halua hikoilla.

Pyörän varusteet

Minun pyöräni ovat melkolailla riisuttuja. Vain mummopyörässä on kiinteänä varusteena lokasuojat, tarakka ja soittokello. Muihin pyöriin olen kiinnittänyt soittokellot, mutta muita varusteita niissä ei ole. Parhaillaan harkitsen vakavasti lokasuojien hankkimista, koska tämä vuodenaika on se ikävin, koska rapa roiskuu. Esimerkiksi tänään olin yltä päältä mutakuorrutteessa ja hampaissa narskui sora.

Työmatkapyöräilijän pyörään suosittelen varusteiksi lokasuojia ja tarakan, jos haluat kuljettaa varusteesi runkoon kiinnitettävässä laukuissa. Tarvitset pyörääsi myös valot eteen ja taakse. Edessä kirkas yhtäjaksoisesti palava valo ja taakse punainen vilkkuva valo. Vilkkuvia valoja ei saa käyttää ja takana olevan valon tulee olla punainen. Sitten kun pyöräilet säkkipimeässä ymmärrät mikä merkitys valoilla on ja vilkkuvat valot vain vaikeuttaa etäisyyksien havainnointia. Valoihin kannattaa satsata, koska huono valo ei yllättäen valaise lainkaan. Toki se tuo hiukan turvallisuutta, koska sinut nähdään sen avulla paremmin. Suosittelen ladattavia lamppuja, koska se on vain helpompaa kuin pattereiden kanssa puljaaminen. Itse käytän pyöräillessä Petzlin otsavaloa, jossa on takana punainen valo. Sama lamppu soveltuu myös muuhun urheiluun. Otsavalon saa aseteltua mukavasti kypärän päälle.

Pyöräilyvaatteet

Vuodenaika määrittelee tärkeimmät kriteerit varusteille, mutta yksi tärkeä juttu ympäri vuoden on housut. Älä pyöräile parhaissa salitrikoissa, koska niihin kuluu satulan jälki. Pyöräilyyn tarkoitetut pehmustetut housut ovat ehdottomasti parhaat. Tällaisena märkänä ja kylmänä vuodenaikana kiskon pyöräilytrikoiden päälle vielä sateen pitävät tuulihousut. Näissä on sama juttu kuin trikoissa – pyöräilyyn käytetyissä tuulihousuissa ei enää huvita lähteä kävelylle, koska takapuolta koristaa satulan kuva.

Takki on myös tärkeä,  koska myös sen olisi hyvä olla tuulta ja vettä kestävä. Välikerroksilla pystyt säätelemään lämmittävyyttä. Tähänkään ei kannata uhrata sitä parasta takkia, vaan käytä pyöräilytakkina vaikka jotakin käytöstä poistuvaa kuoritakkia. Kadulta roiskuva rapa ei lähde helpolla pesussa ja vaatteet joutuu koville, koska pyöräilyvaatteita täytyy pestä usein.

Talvipyöräilyssä välttämättömiä varusteita on kengänsuojat, lämpimät hanskat ja kommandopipo.

Märkänä kautena arvostaa suuresti, jos työpaikalta löytyy kuivauskaappi tai -teline, jossa voi kuivattaa kastuneita vaatteita.

Reppu ja repun sisältö

Tavaroiden kuljettamiseen voi käyttää pyörän runkoon kiinnitettäviä laukkuja tai reppua. Repun on hyvä olla vedenpitävä tai tavalliseen reppuun saa ostettua sadesuojan, jonka avulla saa pidettyä repun sisällön kuivana. Repun sisälle suosittelen ostamaan varmuuden vuoksi vielä erillisiä vedenpitäviä pusseja, joihin voit laittaa puhtaat vaatteet ja muut suojausta kaipaavat varusteet. Näitä pusseja saa ostettua retkeilykaupoista. Käytän näitä kuivapusseja myös märkien uimavarusteiden kuljettamiseen.

Minun repussa kulkee aina tietokone, muistiinpanovälineet, puhtaat vaatteet, termospullo, juomapullo ja meikit. Pyyhettä ja pesuaineita säilytän pukukaapissa. Aikaisemmassa työpaikassa pukukaapista löytyi melkoinen arsenaali vaihtovaatteita, kenkiä, meikkejä ja jopa hiustenkuivaaja.

Muut varusteet & hifistely

Pyörässä täytyy tietysti olla myös lukko. Pelkkään runkolukkoon en luottaisi, vaan kannattaa ostaa myös jykevä ketjulukko, jolla saat kiinnitettyä pyörän rungosta pyörätelineeseen. Pyöräilykypärä on välttämätön pyöräilijälle ja samalla se on halpa henkivakuutus. Laita aina kypärä päähän. Tottuneella pyöräilijällä vauhti saattaa kiihtyä kovaksi. Kovassa vauhdissa kaatumiset ja onnettomuudet saattaa äkkiä olla hengenvaarallisia.

Nopeat lasit ovat rumat, mutta niillä on pointtinsa katupölykautena ja sepelien sinkoillessa silmiin.

Mä vaihdoin vuoden työmatkapyöräilyn jälkeen pyörääni lukkopolkimet ja sen myötä ostin myös pyöräilykengät. Paluuta tavallisiin polkimiin ei enää ole. Pyöräilystä tuli lukkopolkimien myötä vielä asteen verran sporttisempaa ja työmatkan taittamiseen meni entistäkin vähemmän aikaa.

Itse rakastan seurata työmatkaan käytettyä aikaa ja vauhteja, joten sykemittari on aina ranteessa ja sykevyö viritettynä rintakehän päälle. Mulla on jokaisella matkalla kilpailu itseäni vastaan. No okei, ei aina. Usein mennessä ajan verenmaku suussa (kiire), mutta kotiinpäin ajelen rauhallisemmin.

Tutustu pyörääsi

Suosittelen lämpimästi tekemään mahdollisimman syvällistä tuttavuutta pyöräsi kanssa, koska kaikkiin menopeleihin tulee aina vikoja. Vaihteet takkuilee, rengas puhkeaa, pyörästä kuuluu omituinen ääni…

Opettele vaihtamaan puhjennut rengas, rasvaamaan ketjut ja tärkein: muista pestä pyörä säännöllisesti. Kerrostalossa asuvalle tämä pyörän pesu on aina hirveä urakka, koska joutuu samalla pesemään koko kylpyhuoneen lattiasta kattoon.

Pyöräilyn etiketti

Pyöräilijöitä kohtaan kohdistuu usein ihmeellistä vihamielisyyttä ja pyöräilijät puolestaan raivoavat autoilijoille. Toivoisin, että kaikki tielläliikkujat huomioisivat muut kanssakulkijat. Huomioi aina tilannenopeus ja kiinnitä huomiota kulkuväylän kaistojen opasteisiin. Minä saatan ärsyyntyä rivissä kulkeviin porukoihin, jotka kävelee myös pyöräkaistan päällä. Näitä tilanteita varten pyörässä on kello, jota voi soittaa varoittaakseen tulostaan. Moni kävelijä ei huomaa ajatella, että takaa voi tulla pyöräilijä eikä autoilija osaa ottaa huomioon pyöräilijää, joka pölähtää näkökenttään kuin tyhjästä. Hymyile, ole kohtelias ja malta.

Varaudu yllätyksiin

Työmatkapyöräilijän on hyvä varautua monenlaisiin yllätyksiin. Rengas puhkeaa juuri silloin kun on kiire eikä pumppua löydy repusta, puhumattakaan mistään vararenkaasta. Jarrut saattaa lopettaa toimintansa kesken pyöräilyn. Päivän asuksi valitut housut saattavat revetä niitä pukiessa tai repusta ei löydykään rintaliivejä. Tai sääolosuhteet saattaa muuttua kesken päivän sellaisiksi, että pyörä saa jäädä telineeseen odottamaan. Ei ole kiva mennä kotiin julkisilla haisevassa tuulitakissa, mutta tämä ja monta muuta hilpeää kokemusta on koettu.

Kuljeta repussa tai satulan alle kiinnitettävässä pienessä työkalupakissa tärkeimpiä työkaluja, vararengasta äläkä unohda pumppua.

Muistinkohan kaikki? Jäikö vielä kysymyksiä? Kerro oma hauskin tai surkuhupaisin pyöräilyyn liittyvä muisto! 😀

Työmatkapyöräily

Vihdoinkin olisi toivepostauksen aika. Sain joulukuun lopulla Crescentiltä yhteistyöprojektin yhteydessä testiin uuden cyclocross-pyörän (Crescent Zepto Comp), joka varusteltiin talvikelpoiseksi. Yhteistyöprojektin tuotoksia pääsette tässä tammikuun aikana ihmettelemään, jolloin on tulossa useampi video ja yksityiskohtaisempi artikkeli talvipyöräilystä, pyörän talvivarustelusta ja pukeutumisesta.

Ennen näitä viimeistellympiä tuotoksia kerron vähän omia kokemuksia työmatkapyöräilystä ja talvipyöräilystä.

 


Crescent Zepto Comp

 

Mun ensimmäinen kunnollinen pyörä – Gary Fisher Marli

Aloitin työmatkapyöräilyn keväällä 2010, jolloin olin aloittanut työt uudessa työpaikassa. Mulla oli pyörävarastossa ollut useamman vuoden käyttämättömänä Hobbyhallista ostettu pyörä. Ajelin sillä innokkaasti, kunnes se varastettiin. Ostin samasta lafkasta uuden pyörän, joka osoittautui paljon huonommaksi kuin edeltäjä. Sata kilometriä viikossa hinkatessa ei viitsisi ihan millä tahansa konkelilla sotkea ja kun pyöräilyyn hurahtaa, niin siihen hurahtaa. Taistelin tuolla halpispyörällä yhden kesän ja jotenkin sopivasti talven kynnyksellä avain katkesi pyörän lukkoon ja pyörä jäi talvehtimaan työpaikan pihalle. Keväällä päätin, että rutkulla sitkuttelu saa riittää ja käännyin pyöräilevän ystäväni puoleen. Ostin häneltä maastopyörän. Rakastin tuota Gary Fisherin Marlinia koko sydämestäni ja pyöräilyinnostus lennähti ihan uusille leveleille. Pyörän vaihtamisen yhteydessä tuli satsattua varusteisiinkin vähän. Pyörässä oli lukkopolkimet, joten ostin pyöräilykengät ja vähän paremman kypärän. Tuolloin oli vielä kesä, joten muita varusteita ei kauheasti tarvinnut miettiä. Oikeasti työmatkapyöräilyyn tai talvipyöräilyyn ei mitään kovin hifiä pyörää edes tarvitse, mutta varoitan vain, että lajiin saattaa hurahtaa. Mä nimittäin halusin kohta maantiepyörän ja jokaiseen eri käyttötarkoitukseen oman pyörän. Morjens.

Syksyllä 2011 päätin, että alan polkemaan työmatkat läpi talven ja kävin vaihdattamassa Fillarikellarissa pyörään nastarenkaat. Tätä ennen tosin olin ehtinyt jo vetää muutamat kunnolliset tällit molemmille lonkille.

Syksyn mentyä pidemmälle rupesi ilmenemään erilaisia haasteita varustelun kanssa. Varpaat ja sormet jäätyy aika äkkiä, vaikkei ole edes pakkasta. Pyörä ilman lokasuojia, on märällä kelillä sama kuin pyörisit kuralätäökssä muutaman 360 ihan vain huvikseen. Märälle ja kylmälle kelille on suorastaan mahdotonta löytää sellaisia housuja, jotka on lämpimät ja pysyy kuivana. Takiksi kelpaa vedenpitävä kevyt tuulitakki, jonka alle voi lisätä kerroksia. Tuulihousut eivät ole pyöräillessä mukavat, puhumattakaan mistään sadehousuista. Housut kuin housut kuluu tosi äkkiä takapuolesta, kun niitä käyttää niin älyttömän paljon. Paras ja oikeastaan ainoa ratkaisu tähän on softshell-housut ja ne lokasuojat. Kovallakin pakkasella pärjää softshell-housuila, kun alle laittaa villakerrastoa. Tosi kovalla pakkasella olen tainnut laittaa noiden housujen päälle vielä tuulihousut, mutta näitä kertoja on talvessa ehkä yksi tai kaksi. Varpaiden palelemiseen on tosi helppo lääke – kengänsuojukset. Ihmeellistä, miten yksi ohut kankaanpala lämmittääkin niin paljon. Tuli aika nopeasti huomattua, että kaiken maailman viritykset ja huonolaatuiset kamat tulee äkkiä kalliiksi, kun koko ajan joutuu ostaa uusia tilalle.


Tuli kuvauksissa jonkin verran repeiltyä tälle varustukselle. 😀

Joku ehkä miettii miksi hullussa sitkutella pyörällä töihin päivästä toiseen, vuodenajasta riippumatta. Voisin sanoa, että kokeile, niin tiedät. Olen moneen kertaan yrittänyt sitä fiilistä avata. Mulle se on vaan sellainen juttu, jota mä tarvitsen. Aamulla ennen töitä hetki ulkona omien ajatusten kanssa ja sama nollaus illalla töiden päätteeksi. Ei sitä vaan pysty kuvailemaan. Mä nautin työmatkapyöräilystä ihan älyttömästi, kelistä riippumatta, kunhan varusteet on oikeanlaiset.

Jos maltatte vielä hetken, niin saatte lisää aihepiirin postauksia ja videoita. Sillävälin voitte laittaa kommenttiboksiin kysymyksiä ja toiveita asioita, joista haluaisitte mun kirjoittavan.