Fiilikset juoksuhaasteen ensimmäisestä treenistä

Vedin eilen #juostenjouluun-ohjelman ensimmäisen treenin. Sain treenikaveriksi kaksi nuorinta lastani ja mieheni. Lapsista treeni kuulosti ruokapöydässä selostettuna naurettavan helpolta, mutta ääni muuttui kellossa treenin edetessä.

Teimme hölkkääjän treeniohjelman mukaisen treenin. Treenin haastavuutta voi säädellä juoksuvauhdilla, se kannattaa muistaa seuraavia treenejä tehdessä. Unohdin kirjata ohjeeseen, että kaikki vedot kannattaa pyrkiä tekemään suurinpiirtein samaa vauhtia. On todella haastavaa arvioida riittääkö sama vauhti treenin loppuun saakka, mutta tässäkin kehittyy.

Kuten aiemmin kerroin, en ole juossut viime aikoina oikein ollenkaan, mutta olen kuitenkin liikkunut säännöllisesti, eli minulla on melko hyvä kunto. Olen myös elämäni aikana kuluttanut lenkkareita tuhansien kilometrien verran, eli ei kannata verrata omia treenituntemuksiaan minun tuntemuksiin, eikä ylipäänsä kannata verrata koskaan itseään muihin. Aina kannattaa treenata vain itseään varten ja kilpailla vain itseään vastaan. Kannustan tavoittelemaan hyvää oloa ja parempaa toimintakykyä.

Meidän treeni lähti eilen hyvin käytiin. Jarruttelin innokkaina kirmaavia lapsia, että nyt vasta lämmitellään. Liikkuvuusharjoitukset lähinnä naurattivat tyttöjä. Hölkkäsimme vielä vähän lämpöä kroppaan ja sitten vasta pääsimme varsinaisen treenin kimppuun.

Olin jo kotona kertonut, mitä treeni pitää sisällään: neljä kuuden minuutin juoksuvetoa, joiden välissä palautellaan kävellen 90 sekuntia. Ennen vetoja lapset kysyivät, mitä järkeä on hölkätä, jos voi juosta täysillä? Yritin kertoa heille, että samaa vauhtia voi olla vaikea ylläpitää kuutta minuuttia.

Lapset lähtivät ensimmäiseen vetoon kaikista varoitteluista huolimatta liian kovaa. Loppua kohden homman juju alkoi valjeta heille. Tajusin tässä yhteydessä, että samat varoittelut olisi ollut hyvä kirjata myös treeniohjeeseen. Toivottavasti te ette piiputtaneet itseänne liian kovilla vauhdeilla? Toisaalta, näistä kokemuksista aina oppii.

Mä onnistuin ihmeekseni juoksemaan kaikki neljä vetoa aikalailla samaa vauhtia. Ensimmäinen veto on aina vähän hakemista. Ei meinannut löytyä rytmiä ja vauhtia oli vaikea saada pidettyä yllä, mutta treenin edetessä tuntui, että vauhti hiipuu, mutta Suunto kertoi, että vauhti pysyi samana. Sykemittarista on kyllä tavoitteellisessa treenissä paljon apua.

Treeni tuntui minustakin yllättävän raskaalta. Minulla oli alla edellispäivän voimaharjoitus ja olin ehtinyt jo samalle päivälle pyöräillä koulumatkat ja käydä uimassa. Ei siis todellakaan paras lähtötilanne juoksuharjoitukselle.

Juoksin vedot noin viiden minuutin kilometrivauhtia ja treenin maksimisyke oli 166. Tykkään tehdä vetotreenejä. Niissä saa tehdä tosissaan töitä, mutta välissä ehtii palautua ja yllättää itsensä pystyväntä suorittamaan vedon toisen perään. Tällaisten treenien avulla kasvattaa uskoa itseensä ja oppii sietämään epämiellyttäviä tuntemuksia. Vetotreenissä saattaa juosta vähän kuin vahingossa yllättävän monta kilometriä. Minusta nämä on mielekkäimpiä harjoituksia.

Olen saanut ilahduttavan paljon treenipäivityksiä Instagram-seuraajilta. Ilahdun jokaisesta viestistä ja videosta valtavasti! 🙂 Saan niistä hurjasti energiaa ja motivaatiota omaan treeniin. Tällainen yhdessä tekeminen on parasta!

Tästä on hyvä jatkaa! Tästä tulee energisin joulu ikinä!

4 thoughts on “Fiilikset juoksuhaasteen ensimmäisestä treenistä”

  1. Moi! Munkin on pakko kertoa mun eilisestä #juostenjouluun-treenistä 🙂 Mulla loppui akku kylmästä keskenkaiken, niin en päässyt tekemään julkaisua someen, vaikka se oli tarkoitus. Annoin pari kuukautta sitten itselleni luvan ottaa rennosti siihen saakka, että muutan uuteen kaupunkiin, alottaisin siellä sitten mun “normaalin arjen” alusta, eli lenkkejä ja muita treenejä tavoitteellisesti. Parisen kuukautta ilman mitään treenejä ja sohvaperunaksi kypsyminen tuottikin kaikenlaisia muita ikäviä oireta, etenkin kaamosoireet oli x 10. Ilahduin niin paljon tästä sun juoksuhaasteesta, että päätin kammeta itseni ylös sohvalta ja lähteä juoksemaan nyt jo etuajassa. Ensimmäinen treeni sai multa ihan täydet pisteet! Pääsi kerrankin heti juoksemaan kovaa ja kunnolla. Menin urheilukentän radalle vetämään treenin, missä muutenkin motivaatio nousee jo ympäristön avulla. Liikkuvuusharjoittelun jälkeen liike ja kroppa tuntui myös kymmenen kertaa paremmalta (miten senkin normaalisti unohtaa…). Kiitos niistäkin vinkeistä siis! Juoksin rennon kovaa sen 6×6 min, ja mieli kirkastui samaa vauhtia koko ajan. KIITOS haasteesta ja muutenkin kaikista sun kirjoituksista! 🙂

    1. Moi Pia, olipa kiva kun tulit kertomaan fiiliksistä. Oon erityisen iloinen siitä, kun kerroit, että tämä haaste on tuonut toivottua piristystä kaamokseen! Tämä oli ainakin itselleni juuri se tarkoitus. Muakin tämä piristää ihan älyttömästi, ei pelkästään se, että itse treenaan, vaan tämä yhdessä tekeminen. <3

      Jatketaan samaan malliin!

  2. Siis tää on niin huippu juttu! Ihan hitsisti harmittaa että vasen pakara otti itteensä tosta kovast juoksusta. Kävellessä askelta ottaessa kinnaa vastaan. Argh😢 lämmittelin ja tein liikkuvuusharjoitteet, vähän kyl eri, kun unohdin osan. Mä luulen et se ei tunnu juostessa, mut kävellessä tuntuu ja mulla ei vielä kestä kunto juosta niitä muita treenejä, et katotaan miten käy.

    1. Anna jalan palautua ihan kokonaan ennen seuraavaa juoksutreeniä, ettei vaiva pitkity. Venyttelyäkin kannattaa tehdä todella varoen, jos siellä on revähdys, niin venyttely saattaa pahentaa. Tosi harmi juttu!

Leave a reply to Aurora Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *