Ihanan kesän jälkeen tuli kaunis syksy, joka tuntui vaihtuneen yhdessä yössä talveksi. Syksy on edennyt melkoisella vauhdilla ja tuntuu, etten ole ehtinyt nauttia matkasta.
Vauhdikas syksy on kirkastanut minulle entisestään sitä, mikä merkitys hyvinvoinnilla on ja minkälaisista asioista se minulla koostuu. Siitä on nyt vuosi, kun jäin työuupumuksen vuoksi sairaslomalle. Siitä lähtien olen yrittänyt opetella tunnistamaan, missä minun rajani kulkevat. Mikä on sopiva määrä stressiä? Kuinka paljon tarvitsen unta ja lepoa? Mikä merkitys ihmissuhteilla on hyvinvointini kannalta? Entä treenillä?
Nyt kun syksy etenee talveksi ja valon määrä vähenee, täytyy pitää itsestään entistäkin parempaa huolta. Minulle itsestä huolehtiminen tarkoittaa muutamia asioita.
Tarvitsen ainakin kahdeksan tuntia unta yössä. Viime viikolla ymmärsin, että tarvitsen joka päivä edes tunnin rauhoittumisaikaa itsekseni. Tarvitsen tuon tunnin siihen, että ehdin kuunnella itseäni ja ajatella päässä pyörivät asiat pois häiritsemästä.
Minun täytyy syödä hyvin, säännöllisesti ja riittävästi. Vedenjuonti on myös tärkeää, että aineenvaihdunta toimii normaalisti ja olo pysyy virkeänä. Kiire on aiheuttanut minulle stressintunnetta, joka puolestaan aiheuttaa välittömästi iho-oireita ja vatsaoireita. Kehon oirehdintaa pitäisi aina kuunnella herkällä korvalla, koska keho on aina mieltä viisaampi.
Pyrin siihen, että minulla jäisi arjessa aikaa ihmissuhteille – puhelut ystäville, ystävien tapaaminen, yhteiset treenit ja parisuhdeaika. Ihmissuhteet ovat hyvinvoinnin kannalta tärkeitä. Mitä tekisin ilman ystäviäni ja heidän viisaita ajatuksiaan? Jos arkeni on niin täyttä, ettei jää aikaa lapsille, ystäville tai parisuhteelle, silloin en voi hyvin.
Viime viikko oli todella kiireinen. Kalenterini oli ahdistavan täynnä. Joka päivälle oli ohjelmaa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Vaikka ehdin tekemään lähes kaiken sen, mitä olin suunnitellut ja vaikka kalenterissa ei ollut yhtään epämiellyttävää tapaamista tai tehtävää, olen vieläkin rasittunut tuosta viikosta. Ehdin nähdä ystäviä, ehdin treenata, sain kaikki koulutehtävät tehtyä, kodin siivottua… Mutta en saanut nukuttua riittävästi, en ehtinyt olla itsekseni enkä ehtinyt ajatella. Ja jos en ehdi ajatella, en voi kirjoittaa blogia. Viime viikolla julkaisin vain yhden blogipostauksen, enempää minusta ei irronnut.
Tänä aamuna ehdin olla pari tuntia itsekseni. Ensin söin aamupalan kaikessa rauhassa, vähän siivoilin kotia ja katsoin nauhalta reality-hömppää. Ei mennyt kauaa, kun tuntui, että nyt voisin käydä viikon tehtävien kimppuun. Jo pari tuntia aikatauluttamatonta aikaa teki ihmeitä.
Minkälaisista asioista sun hyvinvointi koostuu? Mitä teet, jos tahti kiihtyy liian kovaksi?
Kuvat: Nana Heikkilä
Tunnistan ihan samoja asioita itsessäni. Viime viikolla kolmena-neljänä yönä unet jäivät vähäiseksi ja seurauksena oli – mikäs muu kuin – migreeni! Omaa aikaa minulla lapsettomana on, mutta välillä sitä ei osaa pitää tuollaisena aikatauluttomana, vaan tulee kahmittua kaikenlaista… 🙂 Rauhoittumisen taito on tosi tärkeää!
Rauhoittumisen taito, sinä sen sanoit! Siitähän tässä on kyse.