Jokakeväinen rakastuminen

Kevät on paras vuodenaika. Olen keväällä onnellisimmillani. Mä jotenkin herään henkiin uudestaan aina keväällä sitä mukaa kun luontokin herää ja lämpöasteet kiipeää plusmerkin puolelle. Onko teillä muilla keväisin selittämätöntä onnentunnetta ja ilon kuplintaa? Mulle tämä on lähes jokakeväinen fiilis, tosin elämäntilanteiden vuoksi tunne ei ole aina ollut yhtä voimakas kuin esimerkiksi tänä keväänä. Keväisin on pakko kuunnella aina ne samat biisit repeatilla ja fiilistellä aikaisempia keväitä, tietenkin niitä parhaimpia. Keväässä parasta on se tieto, että kesä tulee. Joku voisi kysyä, että eikö sitten kesä ole paras vuodenaika, mutta vastaukseni on ei. 😀 Kevät on paras. Loogista.

Tällä hetkellä minut tekee onnelliseksi se, että pystyn juoksemaan. Tiistaisissa treeneissä mäkivedot meni kerrankin ihan täyspainoisesti jalalla ponnistaen. Jalkaan ei enää satu iskutus. Tekniikka pysyi vihdoinkin kasassa eikä jalkaa tarvinnut varoa. Viimeisimmissä hapottavissa vedoissa tekniikka hajosi, mutta pistetään se väsymyksen piikkiin. Se tunne, kun juoksu kulkee kimmoisasti, on ihana. Ja se tunne, kun hiekka narskuu jalkojen alla, kuulokkeista soi lempimusiikki ja aurinko paistaa matalalta katupölyn siivilöimänä. Tai se fiilis, kun loikkii merenrantareitillä ja väistelee mutaisia kohtia rantapolulla, kuuntelet linnunlaulua ja ihailet auringon laskeutumista mereen ja sitä taivaan värivaihtelua. Mä rakastun juoksemiseen joka kevät uudestaan.

Samalla kun lenkit pitenee ja jalka kestää paremmin, tulee myös uudet tavoitteet. Helsinki City Run on lyöty lukkoon, mutta tavoiteaikaa en ole uskaltanut asettaa, koska kunto on mitä on. Tämän vuoden toinen juoksutavoite on Vaarojen Maraton! Ehkä maailman hulluinta ja siisteintä! En malta odottaa! Vaarojen maratonista (tavoitteena juosta siellä 43 km reitti) tuli mun tämän kauden päätavoite ja mietin, jos juoksisin kesällä maratonin täysmatkan ihan kadulla jossakin tapahtumassa. Mikä se tapahtuma voisi olla? Juoksuintoa on siis aivan käsittämättömän paljon, mutta jalan kanssa täytyy edelleen olla varovainen ja mennä tunnustellen eteenpäin. Kärsivällisyys ei ole mun parhaimpia luonteenpiirteitä, mutta sitä on tässä tullut viime aikoina opeteltua. Palautumisesta ja kehonhuollosta on tulossa ihan oma postauksensa myöhemmin.

6 thoughts on “Jokakeväinen rakastuminen”

  1. Ihana kirjoitus ! Kevät on tosiaan ihanaa… lenkit pitenee ja aamulenkillä aamuaurinko nousee ! Ei parempaa fiilistä !!!!

    Hih, sulla on kivaa lenkkiseuraa kuvassa. Juuri luin Eskonkin Blogia . 🙂

    Ihania keväisiä juoksulenkkejä sinulle. Minä juuri palasin aamulenkiltä.

    1. Mulla on ihan parasta lenkkiseuraa eri porukoissa. 🙂 Porukalla juokseminen on niin paljon kivempaa.

      Ihania keväisiä lenkkejä sinullekin ja kivaa kevättä muutenkin!

  2. Vautsi, toi Vaarojen maraton kuulostaa tosi hauskalta! Itsellä menisi varmasti enemmän vaellukseksi, mutta varmaan ottaisinkin sen asenteen, että hölkyttelisi minkä jaksaisi mutta muuten vaelatsi mahdollisimman reippaasti. Mutta miksi sen pitää olla lokakuussa! Silloin voi olla/sataa lunta tai muuta moskaa ja ihana vaellus muuttuisi omalta fiilikseltäni aikan täydeksi kidutukseksi. Ja ei, varusteilla ei väliä, jos ilma on kaamea syväjäädyn pelkästä henkisestä kärsimyksestä ;D
    Toi sivuilla ollut video oli hauska, ihan mahtavan näköinen ilma ja maisemat, kyllä tuollaisessa säässä kelpaisi vaeltaa vaikka vähän turhan viileältä näytti nytkin, kesällä olisi ihan parasta!

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *