to top

Puskajuoksurakkautta

Ennen juoksin vain asfaltilla ja pitkiksillä saatoin joskus poiketa puskaan puskapissan verran. Asiat ovat nyt muuttuneet ja nykyään juoksen myös siellä puskassa. En tiennyt, että se voi olla niinkin kivaa kuin se on! Janne Hietala sanoi sen hyvin. "Asfaltilla juostessa odottaa, että lenkki on ohi ja lenkin jälkeen tulee hyvä fiilis. Metsässä juostessa matkan tekeminen on se juttu." Asfaltilla juokseminen on myös ihanaa, mutta kyllä tuolla metsässä juokseminen on vaan niin eri asia. Se on ihan kokonaan eri laji. Metsässä täytyy olla koko ajan läsnä, koska jos keskittyminen herpaantuu, niin äkkiä on nenillään turpeessa tai polvet kolisee kallioon. Juoksimme torstaina keskuspuiston metsiköissä, ei niillä pyöräteillä, vaan siksakkasimme SuuntoSalomon-juoksuporukan kanssa polkuja ristiin rastiin. En ole vielä kovin montaa juoksulenkkiä juossut metsäpoluilla, mutta olen jo nyt ihan rakastunut....

Continue reading

Tuntumaa polkujuoksuun

Mulla on uusi harrastus, se on polkujuoksu.  Kuten edellisessä postauksessa kerroin, mun tämän kauden päätavoite on Vaarojen Maraton ja sehän vaatii alle polkujuoksutreenejä. Minä onnekas pääsin Suunnon ja Salomonin järjestämään polkujuoksuporukkaan, jonka mukana sain henkilökohtaisen harjoitusohjelman ja loistavan treeniporukan. Juoksut siis jatkuvat myös Sykesport goes HCR -projektin jälkeen. HCR-projekti alkaa olla puolessa välissä ja ihanaa kun on senkin jälkeen tiedossa suunniteltuja treenejä. Parasta on se, että mun ei tarvitse itse suunnitella niitä. Viime viikonloppuna kävimme Nuuksiossa ihmettelemässä keväistä luontoa ja samalla ottamassa tuntumaa polkujuoksumaastoon. Kävelimme kahdeksan kilometrin reitin, mutta matkaa kertyi kaiken kaikkiaan 10 kilometriä, kun reittiin sisältyi pieni harharetki. :D Reittiä kävellessä tuli todettua, että maastossa liikkuminen on huomattavasti hitaampaa ja raskaampaa kuin tasaisella. Tosi älykäs olo tuli, kun tämän tajusi,...

Continue reading

Motivaatio löytyi

Arvatkaa miten löysin motivaation taas? Se löytyi niinkin yksinkertaisella tavalla kuin lepäämällä. Olen tottunut urheilemaan viikottain jo useamman vuoden ajan. Viikkoa pidempiä totaalisia treenitaukoja en muista. Sitten kun tulee pakollinen treenitauko, tai tarkemmin ottaen pakollinen tauko niistä omista lajeista, ja siitä johtuva hetkellinen lannistuminen, niin aikansa kun möllöttää välitilassa, niin alkaa tapahtua. Instagramia selatessa ja muiden blogeja lueskellessa tuli ihan älytön himo päästä treenaamaan. Samaan aikaan tuli pieni kiukku itseäni kohtaan. Mitä mä tässä olen oikein naukunut? Miten niin en voi tehdä mitään? Aina voi tehdä jotakin. Toisaalta, ihan näin turhautunut ja kiukkuinen en olisi, jos olisin treenannut jotakin tässä jalkavaivaa potiessa. Treenitauko teki siis tehtävänsä. Olen nyt energiaa täynnä ja valmis a) antamaan jalalle vielä tarvitsemansa levon, että se...

Continue reading

Suhtautuminen urheiluvammaan

Heissan! Reissusta on nyt kotiuduttu rentoutuneena ja akut on ladattu täyteen. Ainoa ongelma nyt on vain, että en saa oikein itseäni ajoissa nukkumaan. Hurja kahden tunnin aikaero kuitenkin verottaa. Hah. Reissun tarkoitus oli vähän nollata ennen uuden alkua. Reilun viikon päästä siirryn nykyisestä duunistani Sykesportin leipiin tuottajan hommiin. Samalla toki jatkan bloggaamista ja tarkoitus olisi panostaa blogiin enemmän. Olen tästä uudesta alusta todella innoissani ja kiitollinen. En malta odottaa, että pääsen tekemään niitä juttuja, joista eniten nautin. Milloinkahan sitä taas pääsisi juoksemaan? Tätä uuden alun innostusta hieman himmentää se, etten ole fyysisesti täydessä terässä. Jalkavamma, joka ilmaantui muutama päivä ennen reissua, ei ole vieläkään parantunut tai edes osoittanut mitään paranemisen merkkejä Burana-kuurista huolimatta. Mulla olisi nyt ihan kauheasti intoa tehdä ja kokeilla kaikkea,...

Continue reading

Juoksutapahtumien viikko

Viime viikolla olin kahdessa juoksutapahtumassa ja yhdessä vähän erilaisessa juoksutapahtumassa. Juokseminen on vaan edelleen ihanaa. Keskiviikkona juoksin RunFestissa DoubleSquaren tiimissä Nanan, Monnan, Ainon ja Tuukan kanssa. Tuo päivä oli tapahtumarikas, mutta onneksi kaikesta härväyksestä huolimatta juoksu sujui niin kuin olin ajatellutkin, eli viidesosapuolimaraton alle 20 minuuttiin. Juoksu oli kevyttä ja kivaa, vaikka vauhti oli minun mittapuulla kova. Keskivauhti oli 4:47 min/km. Seuraavana päivänä kävin tutustumassa Amer Sportsin uuteen myymälään ja samalla reissulla pääsin testaamaan Salomonin trailrunning-kenkiä ja osa porukasta otti tyypit uudesta Suunnon Ambit 3 -sykemittarista. Mä myöhästyin tiedotustilaisuudesta sen verran, etten ehtinyt kuulla mitä kaikkea uutta, hienoa ja mahtavaa mittari sisältää muuten kuin sen, että laite on synkassa puhelimen kanssa samaan tapaan kuin uudet kännykkään synkassa olevat kellot, jotka näyttävät saapuvat puhelut...

Continue reading

Suunto vs. Garmin

Tätä vertailupostausta on toivottu ja olen luvannut sen toteuttaa. Nyt on se hetki, jolloin vihdoinkin lunastan lupaukseni. Molemmat laitteet ovat sen verran monipuolisia, etten tiedä mistä tätä aihetta lähtisin purkamaan. Toteutan tämän nyt siitä näkökulmasta mihin tarpeisiin minä mittariani käytän ja minkälaisia ominaisuuksia arvostan. Perinpohjaista vertailua on turha odottaa. Minulla on käytössäni Garmin Forerunner 610, jonka olen itse ostanut ja Suunto Ambit2 S White, jonka sain Suunnon lehdistötilaisuudesta. Suunto Ambit oli viimemetreille toinen malli, jota harkitsin ennen kuin päädyin ostamaan halvemman Garminin. Tuolloin Garminin hinta oli noin 300 euroa, kun Suunto Ambitin hinta oli noin 450 euroa. Tämän kyseisen vertailussa olevan Suunto Ambit2 S Whiten ohjehinta on 400 euroa. Mittarit valmiina treeniin. Molemmat sykemittarit ovat suunniteltu erityisesti ulkoliikuntaan, koska niissä on GPS-mittari, joka mittaa...

Continue reading