Soittolistan viimeiset

Olen kerännyt viimeisen kuuden vuoden ajan Spotifyyn itselleni soittolistaa, johon olen aina harvakseltaan lisännyt biisejä, jotka ovat jollakin tavalla kolahtaneet. Alunperin soittolista oli minulle aarrearkku, jonka avaaminen oli silkkaa nautintoa. Viime aikoina soittolista on lähinnä ärsyttänyt.

Jossakin vaiheessa tein sen virheen, että mäjäytin oman soittolistani perään jonkun toisen laatiman soittolistan perkaamatta. Soittolista meni pilalle. En jaksanut poistaa huonoja biisejä, vaan vihaisena aina skippasin seuraavaan. Soittolistan kuunteleminen ärsytti, koska niitä huonoja biisejä oli liikaa.

Olen ärsytyksestä huolimatta kerännyt listalle harvakseltaan uusia biisejä. Minulla on ystäviä, joilla on hyvä musiikkimaku. Heidän soittolistoilta saa usein poimittua herkkuja omalle listalle.

Tänään siivosin tätä soittolistaani ja samalla herkuttelin viimeisimpien lisäysten äärellä. Olen tehnyt klassisen musiikin lemppareistani postauksen aiemmin. Nyt on sitten tämän toisen laidan vuoro. Tällä kertaa jaan teille viimeisimmät kymmenen biisiä, jotka olen lisännyt tuolle soittolistalle. Rakastan musiikissa muhkeita bassolinjoja ja kauniita melodioita. Vain harvoin jään kuuntelemaan sanoja, kun taas livemusiikissa tärkeintä on tulkinta ja sanoma.

Nämä ovat hyvin sekalainen otanta mun musiikkimausta. Olisi ihanaa kerätä kymmenen kautta aikojen parasta biisiä, mutta niiden valikoimiseen menisi kauan aikaa, enkä tiedä osaisinko siltikään päättää, mitkä ne ihan parhaista parhaat olisivat.

(Ei mitään hajua, mistä tuossa yllä olevassa biisissä lauletaan, mutta kuulostaa hauskalta.)

Kuuntelen musiikkia lähes aina. Mulla on ison osan ajasta kuulokkeet joko korvilla tai kaulalla valmiudessa. Tein kesällä postauksen kuulokkeista. Olen kuulokkeiden suhteen erittäin vaativa. Voi sitä onnea, kun musiikki kuulostaa hyvältä ilman, että täytyy laittaa volyymit täysille. Arvostan myös sitä, että kuulokkeiden akku kestää koko pitkän päivän kuuntelemista ilman lataamista.

Nämä vastamelukuulokkeet on Plantronics Back Beat Go 810. On muuten i-ha-na soundi ja muu maailma häviää ympäriltä, kun kuulokkeet laittaa päähän. *Kuulokkeet saatu

Minulla on tarkkaavuushäiriö, jonka vuoksi musiikki on minulle myös keino keskittyä paremmin. Kuuntelen musiikkia myös silloin kun teen keskittymistä vaativaa työtä ja nimenomaan kuulokkeista. Vastamelukuulokkeiden avulla mitkään ulkoiset ärsykkeet ja äänet eivät saavuta minua ja tällä tavoin pystyn keskittymään paremmin.

 

Soittolistaltani löytyy myös ysärihittejä, gangstaräppiä, kikkeliheviä, housea, balladeja, suomiräppiä, poppia ja R&B:tä. Mitä sun soittolistalta löytyy? Linkitä kommenttiboksiin joku sun lempparibiisi, jos löytäisin niistä uusia lemppareita.

Klassisen musiikin helmet

Olen kuunnellut lapsesta pitäen klassista musiikkia. Musiikki oli meidän perheessä isossa roolissa ja nimenomaan klassinen musiikki. Lähes kaikki perheessämme harrasti jollakin tasolla musiikkia ja harrastaa edelleen. Meidän kotona järjestetiin erilaisia musisointi-iltoja niin vanhempien kuin meidän lasten toimesta. Soitto ja laulu raikasi usein yömyöhään saakka. Joku naapuri kertoikin, että oli joskus iltalenkillä talomme ohi kulkiessaan jäänyt tielle soittohuoneemme kohdalle kuuntelemaan ihastuneena.

Muistan yläasteikäisenä, kun muut kuuntelivat walkmaneistaan jotakin sen hetken listapoppia, mutta mun kuulokkeissa soi Mozartin huilukonsertot. Soitin itse tuohon aikaan huilua. Myöhemmin vaihdoin huilun fagottiin, mutta sen soittimen kanssa yhteiselo loppui nopeasti, koska en jaksanut pienin kätösin kantaa raskasta soitinta ympäri Oulua. Lisäksi jäin aina soitonopettajalle kiinni harjoittelemattomuudesta, se kävi ilmi, kun poskilihakseni väsyivät soittotunnilla. 😀 En ollut kovin motivoitunut harjoittelemaan.

Klassinen musiikki on edelleenkin elämässäni mukana, vaikka opin myöhemmin kuuntelemaan muutakin musiikkia. Kuuntelen klassista aina kun haluan rauhoittua. Klassinen musiikki herättää minussa ehdottomasti voimakkaimpia tunteita. Meidän suvun juhlissa lauletaan ja soitetaan aina. Joka kerta saadaan ainakin kolmeääninen kuoro kasaan ja keräännytään pianon ääreen laulamaan. Eikä joulu ei ole joulu ilman Bachin jouluoratoriota.

Olen viime aikoina kuunnellut paljon klassista. Olen halunnut rauhoittua ja minimoida kaikki ulkoiset ärsykkeet. Olen laittanut lyhyitä musiikkipätkiä instastoriesiin ja sen vuoksi minulta on kyselty kappaleiden nimiä ja musiikkisuosituksia. Laitankin tänne nyt muutaman lempparin ja loppuun vielä oman Spotify-soittolistan, josta voi kuunnella lisää mielestäni hyviä biisejä.

Lapsuusmuistelokappaleet

Tämä on se teos, jota kuuntelin korvalappustereoista.

Tästä tulee taas aina mieleen isä. Isä soitti paljon Beethovenia ja Chopinia ja Bachia, näitä soitti myös isosiskoni.

Tätä pyysin, että isä olisi soittanut useammin. Tässä kappaleessa on ihanan monenlaista tunnetta ja sopivasti räyhäkkyyttä.

Bachin jouluoratorio kuuluu jouluun. Jouluoratorion rakkain biisi on alttoaaria. Edelleenkin välillä haaveilen siitä, että jonakin kauniina päivänä laulaisin tuon.

Ajalta, jolloin omat lapset olivat pieniä

Näitä lauloin tytöille ja äitini minulle silloin kun olin pieni.

Lasten ollessa pieniä meillä soi aina klassinen musiikki.

Lasten synnytyksissä kuunneltua

https://youtu.be/FNyQz7SiPQY

Ikisuosikit

Nyt on varmaankin parempi lopettaa. Näitä ihania kappaleita kyllä riittää ihan loputtoman paljon. Olipa ihanaa kuunnella näitä (ja itkeä). Toivottavasti näistä on teillekin iloa.

Mun klassisen musiikin soittolista löytyy täältä.

Juoksuhurmos

Eilen lähdin siskon kanssa aiotulle pitkälle lenkille. Koko päivän olin siihen asennoitunut, mutta aikataulu ei ollut aivan selvillä. Aamulla söin aamupalan ja puolen päivän jälkeen söin vähän hiilaripitoista evästä lenkillä jaksamista ajatellen ja tietysti tankkasin vettä. Söin siis kaksi paahtoleipää, päärynän ja banaanin. Aamupalaksi olin syönyt ruisleivän, jonka päällä oli salaattia, kurkkua, tomaattia ja yksi kananmuna siivuina. Pääsimme vihdoinkin liikkeelle varttia vaille neljä. Epäilin jo omaa vireystilaa ja nälkäkin kolkutteli ovella. Siskokin arpoi, että lähdetäänkö ollenkaan, koska sataa. Ei mitään jahkaamisia enää, nyt lähdetään. Juomapullovyö vyötärölle ja menoksi. Sain valita reitin ja lähdimme yllättäen juoksemaan rantoja pitkin. Juostiin aika rauhallista tahtia ja aloitin heti alkumatkasta siskon yllyttämisen “Ilmoittaudu säkin maratonille! Voidaan sitten treenata yhdessä!”. Koko lenkki sujui aivan täysin ilman minkäänlaisia vaivoja! Juoksu tuntui kevyeltä, sykkeet pysyi kurissa, ei tullut kovin pahasti nälkä ja jalat kestivät. Mä oon niin onnellinen! Tekisi mieli heti tänään juosta toinen pitkä lenkki, mutta tyydyn työmatkapyöräilyyn ja muutenkin lähden kohta Sonisphereen kuuntelemaan Metallicaa! Lenkin jälkeen ei tällä kertaa tullut edes pahoja mahaoireita. Maha oli vain vähän arka, mutta niin se on aina kovan treenin jälkeen. 

Juoksu
Matka: 21,1 km
Kesto: 2 h 17 min
Km-aika: 6:30 min
Syke: keski – 143 bpm, max – 162 bpm
Kalorit: 1079 kcal 

Sitten taas olkapään kuulumisia. Lääkäri soitti tänään. Hän ei ollut perehtynyt mun kuvantamistuloksiin eikä mihinkään muuhunkaan. Aika turhaa, mutta briefasin hänelle nopeasti mun ongelman ja hän pyysi käymään. Huoh. No varaan ajan ja menen käymään.

Nyt lapsille kamat kasaan ja itselle mustaa päälle ja silmiin, pinkit kynnet saa jäädä. Master, master, master of puppets! Vaikka tuskin ne tuota soittaa.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=6KtF7ql3FJc&w=420&h=315]

Neljän kilon paketti

Pakko taas vähän fiilistellä… Kuusi vuotta sitten olin tuore kahden lapsen äiti. Olin aamulla vähän seitsemän jälkeen synnyttänyt yli neljän kilon vauvan. Olin pakahtua ylpeydestä. Raskausaikana neuvolassa seurattiin vatsan kasvua ja ihmeteltiin, kun maha ei kasva käyrien mukaan oikeaa tahtia. En yltänyt käyrälle, mutta silti sieltä mun pienestä (oikeasti se oli suuri) mahasta pullahti ulos iso vauva.

21.8.2005 klo 01.30 Heräsin taas supistukseen, joka tuntui jo tuskaiselta. Risto heräsi siihen, kun supistuksen aikana vedin syvään henkeä ja lauloin uloshengityksen aata. Jokaisen supistuksen jälkeen Risto kysyi, että joko lähdetään. Sanoin aina ”ei vielä, odotetaan vielä yksi”. Ja vielä yksi, ja vielä yksi. Klo 03.00 Risto sanoi, että NYT lähdetään. Sisko, joka oli meillä hoitamassa esikoista, pyöritteli silmiään, sanoi mulle jälkeenpäin, että mun silmissä oli kipuverho. Mä siinä vielä vähän epäröin, että jos tämä ei vieläkään ole kunnolla käynnissä. Lähtiessä kävin vessassa ja en olisi halunnut nousta pöntöltä ollenkaan, koska siinä oli niin hyvä istua ja nojata supistuksen aikana taaksepäin. Ovella tuli supistus, hissin ovella tuli supistus, ulko-ovella tuli supistus, auton ovella ja kymmenen minuutin ajomatkalla kolme. 

Kuva: Talvikki Heike

Voi minun keskimmäinen tytär! Onnea rakas!

Sitten yksi aivan toinen asia. Ostin tänään liput Candominon ja Soile Isokosken hyväntekeväisyyskonserttiin. Konsertin jokaisesta lipusta ohjataan 30 euroa Kirkon Ulkomaanavun kautta maanviljelyn kehittämiseen Angolassa. Olen ehkä koko ikäni halunnut päästä kuulemaan Soile Isokoskea livenä ja nyt sekin päivä koittaa. Olen koko lapsuuteni kuunnellut klassista musiikkia ja yksinlaulua. Candomino-kuoro on mun sydäntä lähellä, koska olen itse laulanut siinä. Mua itkettää jo valmiiksi tuo konsertti. Mies lupasi lähteä konserttiin mun kanssa.

Huomenna menen töihin juosten. Sisko aikoi juosta ja pyysi mua seuraksi. Meillä on yhteistä matkaa ehkä kuuden kilometrin verran.

Ele hifistelee

Mä rakastan laitteita. Tykkään näperrellä tietokoneiden kanssa ja tykkään tutustua uusiin vempaimiin. Olen aika insinöörishenkinen. Yllättäen kahden insinöörin tytär on. Ennen HeiaHeiaa ja muita vastaavia palveluita täydensin itse väsäämääni Excel-taulukkoa, jonne kirjasin kaikki urheilusuoritukset, tein kaavan, joka laski lenkkien kilometriajat, aamupainonkin mä joskus jaksoin kirjata ylös. Olin laittanut niistäkin luvuista piirtymään kaavion.

Eilen ostin itselleni uuden sykemittarin. Suunnon M5:n. Mulla käytössä ollut Polar on oikeasti miehen. Oli aika luovuttaa sykemittari hänelle, koska hän liittyi eilen Elixian jäseneksi ja aloittaa mun kanssa säännölliset treennit.

Ostin eilen myös ulkoisen kovalevyn kuville. Tämän illan oon käyttänyt tietojen siirtämiseen vanhalta koneelta kovalevylle ja musiikin siirtämiseen uuden koneen iTunesiin. Aika paljon musaa on näköjään kertynyt. Saldo on nyt 2805 biisiä. Nyt pitäisi yrittää valita niistä parhaat puhelimeen. Sinne ei valitettavasti mahdu kaikki. Vaikea valita. On ollut ihana kuunnella biisejä. Löytyy niin helmiä!

Tässä pari biisiä, jotka kestää loputtoman määrän kuuntelukertoja:

Magnetic Man ft. Katy B – Perfect Stranger
Adele – Hometown Glory (High Contras remix)

Ihoa

Olen huomannut, että mielen tasapainon voi nähdä kasvoista. Jos stressaa tai elämä heittelee, iho on huonossa kunnossa. Ei auta, vaikka tekisi kaikki samat temput kuin aina ennenkin, ei tekisi mitään toisin. Joka aamu ja ilta samat rutiinit kuin aina ennenkin, mutta iho vain kukkii. Iho viestii siitä, miten mieli voi. Oletteko huomanneet saman?

Kasvojen ihoa hoidan suhteellisen hyvin, mutta muuta kropan ihonhoitoa laiminlyön. En ole koskaan oikein oppinut rasvailemaan. Nyt kuitenkin olen kunnostautunut tässä asiassa, koska sain kokeiltavaksi tuon Clarinsin body lotionin, joka on arvottavana. Muistakaa muuten osallistua vastaamalla tuon postauksen kysymyksiin. Arvonta päättyy tämän viikon perjantaina.

OIen ollut aika innoissani tuosta rasvasta. Mulla ei ole ollut koskaan aiemmin mitään Nivean ja Doven rasvaa kummempaa ja nyt mulla on lähes 60 euron rasva! Huikeeta! Olen ylpeydellä rasvannut sillä itseäni salin pukukopissa.

Rasva tuoksuu hyvälle, muttei tuoksu liikaa, se kuivuu nopeasti iholle ja siitä jää miellyttävä tuntemus. Ei yhtään lähmäinen tai nihkeä.

Miten sinä hoidat ihoasi?

Hyvää huomenta Helsinki ja koko muu Suomi.

Vieroitusoireita

Arki rullailee tasaseen tahtiin. Treenit ovat nyt olleet tauolla tuon polven takia ja alkaa olla todellisia vieroitusoireita. Saa nähdä ehdinkö pääsiäisenäkään treenaamaan, koska olemme lähdössä Keski-Suomeen. Voisin lomalla varovaisesti kokeilla jonkinlaista treeniä. Olen mä nytkin tehnyt vatsalihaksia ja punnerruksia pyöräilyn päälle, mutta kaipaan niin paljon kunnon salitreeniä kyykkäyksineen. Pyöräilyä en haluaisi laittaa edes tauolle, koska se on niin ihanaa ja saan siitä niin paljon positiivista energiaa.

Eilen kauppareissulla mulla oli mukana tällainen höpöttelijä. Meidän 3,5-vuotias on aivan suloinen papupata. Juttua riittää aivan loputtomasti.

Esikoisella matikanläksyjenteko kesken. Kynät ovat “kymppipötköjä”, jotka auttavat hahmottamaan kymmenylityksen, apuna myös hamahelmet.

Mun aamupala tänään, jonka söin työpaikalla. Nautinto.

 

Tänään päivitin facebookiin, etten pystyi elämään päivääkään ilman musiikkia. Kuuntelen pyöräillessä/treenatessa musiikkia ja iso osa työpäivästä menee kuulokkeet korvilla. Tänään Basso-radiosta tuli ihanaa musiikkia. Välillä melkein harmittaa vastailla puhelimeen, jos on hyvä biisi kesken.

Mitä musiikki sinulle merkitsee? Milloin kuuntelet musiikkia? Minkälainen musiikki antaa voimia? Mikä on paras treenibiisi?