Ensimmäinen vaelluspäivä
Toinen vaelluspäivä
Kolmas vaelluspäivä
Neljäs vaelluspäivä
Taas herääminen vaati pari kolme torkutuskertaa. Tuvassa oli jo aika lämmin eikä heräämisen sen puolesta olisi pitänyt kirpaista yhtä paljon kuin ihan kylmässä tuvassa herääminen. Laitoin kamiinaan kuitenkin tulet, että aamutoimien tekeminen olisi mukavampaa lämpimässä.
Tässä vaiheessa reissua talvivaellusrutiinit alkavat jo löytyä. Olen jo parina aamuna ollut ennen Ramia valmis. Odotellessani siivoilin tupaa ja auttelin Ramia pakkaamisessa. Kiirettä on turha pitää, ellei halua lähteä pimeyteen hiihtämään. Aamu alkaa hämärtää vasta noin puoli kymmenen aikoihin, jolloin meidän on tarkoitus lähteä liikkeelle.
Tänään meillä oli edessä tuntureiden ylitys ensin Rautulammelta Niilanpäälle ja sieltä sitten Sivakkaojan laavulle yöksi. Alhaalle laaksoon on satanut paljon uutta lunta ja siksi tuntureille kiipeäminen hiukan jännitti. Kummallakaan ei ole hirveästi kokemusta talvivaelluksesta, niin emme osanneet arvella, miltä tuntureilla näyttäisi tai millaista siellä olisi hiihtää.
Alhaalla tuuli ei tuntunut oikein ollenkaan, mutta nopeasti ylemmäksi päästyä tuuli alkoi todella tuntua ja minun täytyi laittaa kuoritakki villapaidan päälle ja huppu tiukasti päähän. Onneksi laskettelulasit olivat jo valmiiksi päässä, vaikka alhaalla niiden päähän pukeminen tuntui lähinnä vitsiltä, nyt niitä todella tarvittiin.
Näkyvyys oli tuulen ja pöllyävän lumen takia heikko. Seurasimme reittimerkkejä, joita näkyi hädintuskin kaksi kerrallaan. Vaatteista huolimatta tuuli tuntui purevalta. Saimme vähän esimakua siitä, millainen white out voisi olla. Tarkistin varmuuden vuoksi kellostani reitin, jos keli menisi huonommaksi, että tiedän varmasti mihin olemme menossa.
Eteneminen oli lumen puolesta helppoa, koska tuuli oli siirtänyt lumen pois tunturin päältä emmekä joutuneet kahlaamaan samalla tavalla kinoksissa kuin alhaalla. Ahkio oli tässä vaiheessa jo ihan tuttu kaveri. Olin oppinut myötäilemään sen liikkeitä ja pulkka kulki vaivattoman oloisesti perässä. Yllätykseksemme tunturin ylitys oli kevyempää kuin olimme etukäteen ajatelleet. Niilanpäälle laskettelun jälkeen tuulikin rauhoittui eikä tarvinnut enää palella. Halusin hiihtää sen verran rauhassa, ettei tulisi hiki. Hiki ei ole talvivaelluksella kiva juttu etenkään, jos yöpyy muualla kuin tuvassa.
Käännyimme Sivakkaojalle vievästä risteyksestä reitille, joka oli täysin koskematon. Se siitä hikoilemattomuudesta. Siellä täällä erotti aina pätkän jonkun vanhoja jälkiä lumen alla, mutta enimmäkseen saimme hiihtää ihan umpihangessa. Hiihtelin edessä tekemässä reittiä, mutta Rami valitteli hitaan vauhdin takia kylmää, joten hän siirtyi eteen tekemään latua että lämpenisi.
Tämä koskematon pätkä oli tosi kaunis. Satanut lumi sai maiseman näyttämään ihan satumaiselta. En jaksanut pysähtyä ottamaan kuvia, mutta tallensin ne maisemat mieleeni. Puhdas koskematon lumi ja sen alla erilaisia maaston muotoja ja väleissä purot mustina laikkuina. Upeaa!
Fiilis oli todella hyvä ja odotin innolla reissun ainoaa ulkona nukuttua yötä, mutta samaan aikaan tietysti myös jännitti varusteiden ja muiden juttujen puolesta. Kiilopään läheisyys toi kuitenkin turvaa, koska kiperän tilanteen sattuessa pääsisimme nopeasti sinne.
Heti Sivakkaojalle saavuttuamme tein tulet ja puin lisää vaatetta ja länttäsin sukkiin varpaanlämmittimet. Nuotion ja vaatteiden ansiosta tuli ihanan lämmin olo. Pimeä ilta hujahti yllättävän mukavasti jutustellen ja ohikulkijoiden kanssa ajatuksia vaihtaen. Kahdeksan jälkeen kömmimme makuupusseihimme, yhdeksän aikaan tuli uni.
Heräilin yöllä muutaman kerran. Luulin yöllä kuulleeni rapinaa tai askelia. Aamulla ymmärsin, että äänet taisivat olla ohi kulkeneiden porojen aiheuttamia. Kahden aikaan katsoin kelloa ja fiilistelin sitä, miten lämmin makuupussissani oli. Olin jo aiemmin potkinut untuvatöppöset pois jaloista. Ihmettelin myös sitä, miten pimeä ei olekaan kokonaan pimeä, koska silmä on jo tottunut hämärään. Hetken fiilisteltyäni nukahdin vielä uudestaan ja nukuin aamuun saakka.
Aamulla hiihtelimme hyväntuulisina lyhyen pätkän Kiilopäälle. Olipa onnistunut reissu! Tästä sai hyvää kokemusta ja lisää varmuutta tulevia talvireissuja ajatellen.
