Katse kevääseen

Kevät on mun lemppari vuodenaika monestakin syystä. Arvannette varmaan, että mulle yksi iso juttu keväässä on juoksu. Keväällä yleensä alkaa kutkuttava valmistautuminen johonkin juoksutapahtumaan. Hiekasta narskuva asfaltti rasahtelee lenkkareiden alla ja matalalta paistava liian häikäisevä aurinko tekee juoksulenkeistä täydellisiä.

Tähän kevääseen lähden vähän erilaisin odotuksin. Olen nyt ihan tässä viime viikkoina oivaltanut, että mun  suhtautuminen liikkumiseen on muuttunut. Mietin, etten ehkä tälle vuodelle aseta mitään isoja tavoitteita. Aikaisempina vuosina olen hukuttanut liikkumiseen henkistä pahoinvointia ja purkanut paineita. Ennen halusin treenata tosi kovaa ja piiskata itseäni. Nyt suhtaudun treenaamiseen paljon lempeämmin. En saa enää itseäni piiskattua äärirajoille. Enää en keksi samalla tavalla syytä tai tarvetta sille. Tällä hetkellä Movement tuntuu juuri oikealta mulle ja juoksusta en aio koskaan luopua.

Juuri nyt olen vielä jalkani kanssa juoksun suhteen telakalla, mutta olen siihen saanut tällä viikolla paljon apuja. Olen nyt aika toiveikas, että Tuukan avulla jalka tulee juoksukuntoon aika pian. Kävin eilen Helsingin Urheiluhieronnassa juurikin Tuukan luona hoidattamassa jalkaa ja menen vielä ensi viikolla uudestaan. Tuukka antoi kotiin vielä hoito-ohjeita ja jalka teipattiin parempaan asentoon. Jalka on tuntunut käsittelyn jälkeen hieman paremmalta, mutta olen urpouksissani innostunut treenaamaan paremmantuntoisella jalalla esim. kyykkyjä.

Tulevalle keväälle on kuitenkin suunnitelmia. Tavoitteiksi niitä en ehkä halua kutsua, koska tavoitteiden myötä tulee se tietty paine ja sitä en nyt kaipaa. Tulevana keväänä juoksen Helsinki CIty Runin. Helsinki City Runin ympärillä on kiva juoksukouluprojekti, jonka ensimmäiset kuvaukset olivat tänään. Juoksukoulustakin tulette varmasti kuulemaan matkan varrella. Tämän vuoden varsinaiseksi tavoitteeksi asetan itselleni hallitun käsiseisonnan. Muita tavoitteita en aseta muuta kuin sen, että pitää nauttia tekemisestä ja elämästä.