Juoksua, juoksua, juoksua

Ei mulla taida nykyään olla muuta kirjoiteltavaa kuin juoksujuttuja. Juoksu on näin kesällä mulle se ykkösjuttu. Kaikki into ja treeniin käytettävä aika menee juoksuun. Toisaalta samaan aikaan tekee mieli kokeilla kaikkea uutta kivaa. En ole vieläkään kokeillut SUPpaamista ja Annan joogaan on pitänyt mennä pitkään, melontaa olen halunnut kokeilla jo monta kesää ja Sportsetterin passit vanhenee kohta. Ehkä nyt heimon loppumisen jälkeen olisi paremmin aikaa kaikkeen tähän. Toisaalta nyt haluan keskittyä enemmän perheeseen ja tehdä treenejä lasten kanssa. Sali ei tällä hetkellä kiinnosta yhtään. Näin se vaan menee, sykleissä. Välillä painaa satasella salia ja toisena ajankohtana tekee mieli vain juosta.

Helsinki Half Marathonin jälkimainingeissa haluan vielä kirjata muistiin sen, että tämä oli ensimmäinen puolimaraton, jonka jälkeen mun maha ei kipeytynyt. Syynä tähän oli todennäköisesti se, etten juonut urheilujuomaa koko matkalla. Mukava havainto tapahtuman jälkeen oli sekin, että nivunen ei ole milläsäkään juoksusta. Se vaiva on nyt vihdoinkin kokonaan selätetty! Jaloissa tuntuu puolimaratonin jälkeen pelkkää lihaskipua. Kolmas ihana asia on se, että penikat ovat olleet oikeastaan koko kevään ihan hissukseen. Aivan pientä ja olematonta tuntemusta, mutta käytännössä ei mitään, mitä voisi sanoa ongelmaksi. Aiempina keväinä penikat ovat vaivanneet ihan kiusaksi asti. Tämä on lupaava merkki muita kesän juoksutapahtumia ajatellen.

Tänä vuonna nähtävästi luuhaan kaikki mahdolliset juoksutapahtumat läpi. Seuraava tavoite on Pullukka Run, joka juostaan Vierumäellä lauantaina 12.7. Tapahtumaa mainostetaan hauskimpana juoksutapahtumana, koska keulahahmona on Sami Hedberg ja juoksutapahtuman osallistumiseen sisältyy myös maan suosituimpien koomikkojen luotsaama iltaohjelma. Itse olen mukana tässä tapahtumassa Run for Good -hengessä keräämässä rahaa jälleen kerran Lastensairaalalle. Aiomme lähteä Vierumäelle koko perheen voimin. Vierumäellä on myös Flowpark, jossa meidän on tarkoitus käydä. Pullukka Runille mulla ei ole asetettuna aikatavoitetta, vaikka kyllähän mä haluaisin tänä vuonna saada juostua puolikkaan aikaan 1:45. En tiedä onko sen aika nyt seuraavassa juoksutapahtumassa, vai vasta syksyllä, kun maratontreenit ovat pääseet kunnolla vauhtiin.

Olen tosi kiitollinen siitä, että pystyn taas juosta. Muistatteko tekään enää, että olin tosi pitkään kokonaan juoksematta? Helmikuusta toukokuulle. En mäkään meinaa enää muistaa. Se aika oli ihan tuskaa, vaikka nyt ajateltuna aika meni tosi nopeasti. Kaikesta oppii, niin tästäkin kokemuksesta. Olen hehkuttanut heimoa ja tätä kevättä heimon kautta, mutta kyllä tämä kevät on ollut monesta eri näkökulmasta tarkasteltuna sellainen elämän korkeakoulu, että moriens. Hyvässä mielessä. Tällä hetkellä olen onnellisempi ja tasapainoisempi kuin ehkä ikinä. Suurin syy tai ansio tämän saavuttamiseen on se, että vihdoinkin hyväksyn itseni. Viihdyn nahoissani, rakastan itseäni sopivasti ja annan minun olla minä. Kuinka vapauttavaa!

Tänään kävin availemassa jalkoja puolikkaan ja työmatkapyöräilyjen jäljiltä. Sain huijattua miehen mulle treeniseuraksi. Teimme samantyylisen treenin minkä teimme pitkien intervallien jälkeisenä päivänä – alkulämpö, viisi spurttia tasaisella, kymmenen mäkivetoa ja loppulämpö.

Hyvä fiilis, kaikesta! Toivottavasti sullakin!