Vätsärin vaelluksen päätös

Ensimmäisen vaelluspäivän kertomus
Toisen vaelluspäivän kertomus
Kolmannen vaelluspäivän kertomus
Neljännen vaelluspäivän kertomus
Viidennen vaelluspäivän kertomus
Kuudennen vaelluspäivän kertomus

Yöllisen tarpin virittelyn jälkeen sain unen päästä kiinni. Yön aikana sää viileni, kuten eilen tuvalle saapuneet miehet olivat meille kertoneet. En kuitenkaan palellut. Koko reissun aikana en kertaakaan palellut.

Heräsin tuvan suunnalta kantautuneisiin ääniin. Äänistä päätellen arvelin miesten tekevän lähtöä Sevettijärven suuntaan. En kuitenkaan jaksanut vielä nousta, vaan käärin kevytuntuvatakin jalkojen päälle lämmikkeeksi ja lepäilin kaikessa rauhassa. Ramikin havahtui miesten ääniin ja nousi ylös. Päätimme mennä tuvalle aamupalalle.

Sanoimme packraft-miehille heipat ja ryhdyimme valmistamaan aamupalaa tuvan lämmössä. Oli sen verran lämmin, että piti vähentää vaatetta ihan aluskerrastoon saakka, koska muuten meinasi tulla liian hiki. Saimme aamupalapuuhiimme seuraksemme niemen kärkeen leiriytyneen parin koirineen. Jaoimme retkeilysuunnitelmiamme ja arvuuttelimme päivän säätä. Ilma oli kolea ja tuuli tuntui purevalta. Päivän suunnitelmamme oli edelleen avoinna. Kumpikin taisi mielessään toivoa välipäivää, ja päivän venyessä kohti puoltapäivää, vihdoinkin sanoimme sen ääneen “jäämmekö vain tähän”.

Lueskelin Ramille ääneen vaelluspäiväkirjaani, johon olen kirjoittanut kaikkien vaellusreissujemme fiilikset. Luimme tietysti myös tuvan vieraskirjan kannesta kanteen. Kaminan sammuttua sytytimme sen uudestaan. Aika vetelehti verkkaisesti eteenpäin pasianssia pelaten ja ikkunasta järvelle tuijottaen. Jossakin vaiheessa piti saada kroppaa liikkeelle ja päätin siivota tuvan. Huussin kakkatornin kaatamiseen minusta ei ollut. Kohta olikin jo lounasaika.

Yllättävän mukavasti aika kuluu tekemättä oikeastaan mitään. Summailimme reissufiiliksiä ja totesimme yhdessä, että tämä reissu oli varsin onnistunut. Matkan varrelle ei tällä kertaa sattunut pahemmin mitään kommelluksia tai fyysisiä vaivoja. Olo on kaikin puolin kiitollinen, että saan kokea tällaisia elämyksiä – kroppa jaksaa kuljettaa mua paikkoihin ja saan jakaa nämä kokemukset yhdessä Ramin kanssa. Koko reissun ajan minulla oli hyvä ja levollinen olo kaikesta. Kertaakaan ei ole tarvinnut edes riidellä mistään.

Illaksi saimme tuvalle seuraa Routasenkurun luona tapaamistamme sisaruksista, ja myöhemmin saapui vielä yksin retkeilevä nuorukainen. Rupattelimme pitkät pätkät ja vaihdoimme kokemuksia. Oli tosi mukavat jutut ja välitön tunnelma. Päivä oli iltaan asti tuulinen ja viileä, mutta päätimme kuitenkin kömpiä riippumattoihimme nukkumaan. Meille kuitenkin muistutettiin moneen kertaan, että olemme tervetulleita tupaan vaikka keskellä yötä, jos meno riippumatossa käy villiksi.

Tuuli oli tänäänkin melkoinen, se riepotteli riippumattoa ja äänitehosteet tulivat tarpista, kun se lärpätti tuulessa. Lueskelin kirjaa ja kuuntelin tuulen riehumista, kunnes unihiekka painoi silmät kiinni lähes väkisin.

Takaisin sivistyksen pariin

Aamupalaa söimme samassa seurassa kuin edellisiltana. Emme jaksaneet pitää aamutoimien kanssa minkäänlaista kiirettä. Tiesimme, että päivän etappi on kevyt ja lyhyt, ja lepopäivän jälkeen askel on kevyt. Mielessä siinsi jo toive sisätilamajoituksesta ja ravintolaruuasta. Vaellusreissujen viimeiset päivät ovat aina vähän vaikeita, koska mieli karkailee jo vallitsevasta hetkestä pois. Kun antaa tilaa vaellusreissun ulkopuolisille ajatukselle, ja sille, että reissu on tulossa päätökseen, on vaikea saada mieltä enää levolliseksi ja hetkestä nauttiminen on vaikeampaa. Kuljin siis aika mietteissäni. Kävelimme aika rivakkaan tahtiin valmista polkua pitkin ja tulimme Semekurtan poroerotusalueelle yllättävän nopeasti.

Kävelimme muutaman kilometrin autotietä pitkin, kunnes pujahdimme jälleen metsään joenylitystä varten. Polku päättyi Sevetin baarin pihaan. Menimme suorinta tietä tilaamaan poroburgerit, jotka maistuivat taivaallisen hyvältä! Yritimme tiedustella Sevettijärven majoitusmahdollisuuksia, mutta niitä ei tähän aikaan vuodesta enää ollut tarjolla. Lähin majoitus olisi ollut Näätämössä, jonne olisi täytynyt matkustaa bussilla. Säätäminen ei houkutellut, vaan tuntui ihan mukavalta ajatukselta nukkua vielä viimeinenkin yö omassa rakkaassa riippumatossa.

Vuokrasimme Sevetin baarista pienen peräkärrysaunan käyttöömme. Saunoimme kaikessa rauhassa ja pulahdinpa kahteen otteeseen Sevettijärvessäkin. Pelkäsin, että saunan jälkeen tulisi vilu, mutta olo oli vain raukea ja viimeisetkin vilunväristykset karisivat siihen, kun kävelimme joen toisella puolella olevan harjun rinteeseen etsimään viimeisen yön leiripaikkaa.

Pienen haeskelun jälkeen paikka löytyi. Summasimme vielä videolle reissufiiliksiä ja laitoimme herätyskellon aamuksi soittamaan seuraavan aamun bussikyytiä varten. Nukahdin onnellisena. Olipa meillä onnistunut reissu kaikin puolin!

Päivän reitti
Solmusjärven tupa–Sevettijärvi
Matka: 10,6 km
Kesto: 3 h, josta liikkeellä 2 h 49 min
Koko reissun pituus: noin 75 km