Ensimmäisen vaelluspäivän kertomus
Toisen vaelluspäivän kertomus
Vaikka nukahdin edellispäivänä aikaisin, olisi unta riittänyt vaikka kuinka pitkään. Taisin nukkua lähes kellon ympäri. Myös Ramia väsytti. Mun pää oli kipeä liian pitkistä yöunista ja kroppa tuntui kankealta. Yöllä oli jälleen sadellut vettä, mutta aamulla oli aivan mukava sää. Myös tänä aamuna ruisleivät maistuivat taivaalliselta! Leivän päällä oli reilu kerros voita, pari siivua valkosipulimeetvurstia ja juustoa.
Aamupalan jälkeen teimme verkkaiset aamutoimet. Pidin itselleni pienen spa-hetken järven rannassa, jonka jälkeen sain silmäni auki ja olo oli kuin uudestisyntynyt. Nappasin myös särkylääkkeen, ettei pääkipu yltyisi migreeniksi asti. Jo nyt toisena aamuna tuntuu, että retkirutiinit alkavat löytyä ja tavaroille omat paikat rinkassa. Kävelemään lähteminen ei erityisesti houkutellut, eikä toisaalta lepäilykään.
Kivikossa kömpimistä
Tänään meillä on tiedossa suunnistus ensin Routasenkurun alkupäähän ja eteneminen kurun viertä sen eteläpäähän saakka. Kartalla matka näytti lyhyehköltä, mutta totuus valkeni meille aika pian. Vätsärissä eteneminen ei tapahdu koskaan suorinta tietä, vaan eteneminen vaatii jatkuvaa kiertelyä – kierrellään kiviä, lampia, jyrkänteitä ja kukkuloita. Eteneminen oli nyt huomattavasti hitaampaa ja raskaampaa kuin edellisinä päivinä. Meillä oli tiedossa, että Vätsärin maasto on vaativaa ja vaikeakulkuista, mutta nyt se alkoi todella konkretisoitumaan.
Ensimmäiseen vajaaseen viiteen kilometriin meni melkein kaksi tuntia aikaa. Routasenkurun vierusta oli yhtä nousua ja laskua, ja niitä kiviä! Kiviä on kaikkialla, myös sammaleen ja varvikon alla piilossa. Jossakin vaiheessa hoksasimme kulkea aina pätkiä porojen polkuja, koska niitä seuraamalla yleensä pääsi kulkemaan suhteellisen helposti ja kiertämään pahat paikat. Näiden polkujen seuraamisen toinen puoli on se, ettei koskaan tiedä, mihin polku johtaa. Poropolku saattoi myös loppua yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Piti siis jatkuvasti olla tosi tarkkana suunnistuksen kanssa, ettei harhautunut kulkemaan ajatuksissaan väärään suuntaan. Vaikka kävelimme koko ajan kurun suuntaisesti, niin suuren osan matkasta kuljimme melko kaukana kurun reunasta, koska se oli sen verran vaikeakulkuista, ettei siinä voinut kulkea.
Päivän palkintona kurun päässä oleva vesiputous
Tämä päivä oli todella raskas, sen verran raskas, ettemme ihan hirveästi jaksaneet dokumentoida etenemistä. Kiittelin kävellessä itseäni siitä, että tein ennen reissua kolmenkymmenen päivän voimaohjelman ja etten lähtenyt kikkailemaan kenkävalinnan kanssa, vaan päädyin tuttuun Lowa Mauriaan. Kunnosta tämä homma ei ainakaan jää kiinni, ja onneksi tällä kertaa kroppa tuntuu jaksavan hyvin. Fyysistä rasitusta sietää pitkäänkin, mutta kipu olisi todella ikävä seuralainen. Olin kävellessä itsestäni yllättäen jopa ylpeä. Ajattelin, että olen aika sinnikäs ja ihan hyvä erämuija – jaksan kävellä valittamatta, siedän epämukavaa oloa, osaan suunnistaa ja selviän hyvin näissä vaativissa maastoissa. Vätsärin erämaa ei ole mikään aloittelijan paikka.
Palkinto pitkän päivän urakasta oli kurun loppupäässä oleva vesiputous. Kävimme ihmettelemässä vesiputouksen, jonka jälkeen päätimme etsiä läheltä leiripaikan. Leiripaikka löytyi kurun takana olevan järven rannalta. Laitoimme leirin vähän liian hentoisiin puihin kiinni, koska puut heiluivat meidän painosta, mutta emme enää millään jaksaneet etsiä uutta leiripaikkaa, saati viritellä leiriä uudestaan. Istahdin riippumattoni viereen kirjoittelemaan päiväkirjaa ja sillä aikaa Rami sytytti nuotion häätääkseen polttiaisia.
Se on jännä, miten päivän rasitus unohtuu heti, kun leirin saa pystyyn ja ruokaa napaan. Olo oli ruuan jälkeen suorastaan euforinen. Emme jaksaneet kauaa istuskella nuotiolla, kun kroppa vaati päästä lepoasentoon. Riippumatto on aivan lyömätön majoite. Siinä on niin mukava vain oleskella ja yöunet ovat aivan eri luokkaa kuin teltassa. Jälleen lueskelin vähän kirjaa ja pureskelin mielessäni päivän tapahtumia ja mietin hieman kauhulla seuraavan päivän etappia. Uni kuitenkin korjasi taas tyytyväisen vaeltajan.
Päivän reitti
Vuontisjärvet–Routasenkuru
Matka: 11 km
Kesto: 5:46 h, josta liikkeellä 4:17 h
