Ensimmäisen vaelluspäivän kertomus
Toisen vaelluspäivän kertomus
Kolmannen vaelluspäivän kertomus
Neljännen vaelluspäivän kertomus
Viidennen vaelluspäivän kertomus
Nukuin yllättävän levollisesti, vaikka ennen nukkumaanmenoa arvelutti selviämmekö myräkästä kuivina. Kuulin yöllä unen läpi, kuinka tuuli ja sade rauhoittui. Aamu oli harmaa, mutta tyyni. Sää oli vähän aiempia päiviä viileämpi. Sateen uhka keikkui vielä taivaanrannassa. Heräsin ennen Ramia virkeänä. Purin heti ensitöikseni tarpin myrskyasetukset, jotta mahtuisin sen alle tekemään aamupalaa. Kävin hakemassa vettä ennen kuin menin herättämään Ramin.
Aamutoimien jälkeen täytyi pukea märät kengät ja sukat jalkaan. Olin edellisenä päivänä saanut suuren älynväläyksen, kun pesin järvessä koppuraksi muuttuneet sukat siinä toivossa, että a) haju lähtisi ja b) aurinko kuivattaisi ne. Turha toivo. Kengät ehtivät kastua tarpin alla ennen kuin huomasin siirtää ne rinkan sadesuojan alle. Märät sukat kirpaisivat hetken. Liikkeelle lähdettyä jalat lämpesivät nopeasti ja märät sukat unohtuivat.
Nyt tiedän mitä tarkoittaa hajurako
Lähdimme etenemään eilen saavuttamaamme polkua Sevettijärven suuntaan. Matka eteni niin vauhdikkaasti ja kevyesti, että päätimme kulkea Sollumusjärven tuvalle saakka. Tuvalla pääsisimme kuivattelemaan varusteita. Polun seuraaminen oli pääosin helppoa ja mukavaa, mutta välillä polun pää katosi näkyvistä, mutta kun tiesi mihin suuntaan on menossa, polun pää löytyi nopeasti uudestaan. Mitä lähemmäksi tupaa tulimme, sitä vahvemmaksi polku kävi. Polku oli paikoitellen jopa merkattu kivikasoin tai puuhun maalatuin merkein.
Tänään ymmärsimme pitää lounastauon riittävän ajoissa, ettei ikävä ystävämme nälkäkiukku löytäisi tietään meidän väliimme. Pidimme lounastauon jälleen jonkun nimettömän järven rannalla. Sää oli aika mukava. Aurinko paisteli aina välillä ja oli kivan kirpsakka sää. Minulla oli koko päivän hyvä ja energinen olo, selvästi yksi kevyempi päivä ja hyvät yöunet tekivät hyvää. Tuntui, että jaksaisin kävellä vaikka kuinka pitkään.
Näin kuudentena vaelluspäivänä ymmärsin, mitä tarkoittaa hajurako. Varsinkin, jos Rami kulki tuulen yläpuolella, niin ihan pari metriä ei riittänyt pitämään hajurakoa. Kuinka pahalta ihmisen sukat voikaan haista? Tässä kohtaa olin iloinen siitä, että nukuimme kumpikin omissa riippumatoissamme.
Autiotupa tuntuu luksukselta
Saavuimme Sollumusjärven tuvalle noin puoli kuuden aikaan illalla. Tuntui suorastaan juhlalliselta päästä tuvan suojaan, vaikka yöpyisimmekin riippumatoissa. Tupa tuo yllättävän paljon turvaa ja huussi mukavuutta. Jos seuraava yö olisi jälleen myrskyinen, niin sitä ei tarvitsisi tuvan läheisyydessä samalla tavalla jännittää.
Tuvalla ei ollut ketään. Laitoin heti kaminaan tulet ja vein varusteita kuivumaan. Sillä aikaa Rami harppoi tuvan ympäristössä etsien sopivaa leiripaikkaa ja teki nuotion. Leiripaikka löytyi Kurttijärven rannasta, josta avautui kiva tunturimaisema. Laittelimme iltaruokaa nuotion ääressä, kun näimme järveltä lähestyvän kaksi packraftia tupaa kohti. Rami haki nopeasti tuvasta haisevat sukkansa talteen muita piinaamasta.
Tuuli herätti kiinnittämään tarppia
Järveltä saapui kaksi miestä tehtyään 25 kilometrin päivämatkan. Miehet kuulostivat onnellisilta, kun kerroimme heille, että tupa on tyhjä ja lämmin. Miehet puolestaan kertoivat meille seuraavien päivien säätiedot: luvassa olisi seuraavina päivinä kylmää ja märkää. Parivaljakko päätti säätietojen vuoksi keskeyttää reissunsa ja suunnata seuraavana päivänä Sevettijärvelle ja sivistyksen pariin. Meidän suunnitelmat olivat vielä auki. Vaihtoehtoja oli useita, mutta en osannut valita. Olo oli varsin tyytyväinen. Aloitin juuri uuden hyvän kirjan, maha on täynnä enkä kaipaa mitään.
Menimme ajoissa nukkumaan. Heräsin siihen kun kuulin tuulen nousevan tuntureilla. Meni jonkin aikaa ennen kuin tuuli saavutti leirimme ja tarttui tarppiin. Kuulostelin ja seurailin jonkin aikaa tilanteen kehittymistä. Miksi olin jälleen laittanut tarpin laiskasti kiinni? Ei auttanut muu kuin nousta sateeseen kiinnittämään tarppi kunnolla. Kantapääopisto on paras ja tehokkain. Ehkä. Kuuntelin vielä jonkin aikaa tuulta ja sadetta ennen kuin uni löysi takaisin makuupussiini.
Päivän reitti
Tuulijärvi–Sollumusjärven autiotupa
Matka: 13,6 km
Kesto: 5 h 33 min, josta liikkeellä 3 h 37 min
