Täydellinen kahvihetki maisemapaikalla

*MAINOS: Thermos

Palasimme muutama päivä sitten kahdeksan päivän vaellusreissulta Urho Kekkosen kansallispuistosta. Reissumme oli todella onnistunut. Jokaiselta vaellusreissulta jää aina mieleen muutama erityisen hieno paikka tai hetki.

Tämän vaellusreissun yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli toisena vaelluspäivänä. Olimme suunnitelleet toisen vaelluspäivän reittimme kulkemaan viime vaellusreissun sykähdyttävimpien maisemien kautta, eli Sudenpesältä Paratiisikurun ja Pirunportin kautta Muorravaarakkaan. Viimeksi kuljimme saman reitin toiseen suuntaan.

Paratiisikuru on nimensä veroinen. Se on selittämättömän kaunis laakso tuntureiden välissä. Pirunportti on puolestaan karu ja vaikeakulkuinen kivikuru.

Heräsimme uuteen vaelluspäivään Sudenpesän kammin pihapiiristä. Valmistimme aamiaisen koleassa säässä tulipaikalla. Tällä kertaa päätin tehdä jotakin sellaista, jota en ole aiemmilla vaellusreissuilla tehnyt, nimittäin keitin vedet puolen litran termospulloon, koska halusin nauttia maisemakahvit Paratiisikurun jyrkän rinteen huipulla.

Meillä on reissuillamme aina mukana kummallakin omat supernopeat retkikeittimet, ja siksi emme ole kokeneet aiemmin tarvetta termospulloille. Vasta nyt tajusin, miten kiva juttu termospullo voi olla, ja kiperässä tilanteessa se voi pelastaa. Vaelluksilla säännöllinen energiansaanti on tärkeää, koska muuten ei jaksa edetä. Termospulloon keitetyllä vedellä saa valmistettua myös lounaan tai päivällisen.

Olimme sopineet, että syömme lounaat Paratiisikurun laaksossa, koska siinä on virtaava vesi, suojaisampaa ja päätimme, että juomme jälkiruokakahvit vasta tunturin huipulla. Huipulla tuulee aina ja säät saattavat vaihtua huipulla nopeasti ja kahvihetki olisi helposti jäänyt väliin ilman termaria. Tavallisesti se olisi vaatinut sen, että olisi pitänyt purkaa rinkasta keittimet ja koko se rumba olisi vienyt kahvittelulta aikaa. Lisäksi kurun pohjalta pulloihin napattu vesi täytyi säästää janojuomaksi matkalle. Tuntureiden huipuilla harvemmin on virtaavaa vettä.

Tuolta alhaalta asti olimme kiivenneet ja tässä oli vielä matkaa maisemakahvipaikalle.

Viime kesä on ollut vähäsateinen ja moni karttaan merkitty puro oli kuivunut ihan kokonaan. Tällä reissulla veden saaminen puroista ei ollut niin itsestään selvää kuin aiemmin. Thermokseen keitetyllä vedellä valmistaa helposti myös lounaan tai päivällisen tiukassa paikassa eikä siihen tarvitse käyttää kallisarvoista juomavettä. Lisäksi termospulloon valmiiksi keitetty vesi mahdollistaa sen, että ruokatauon voi pitää myös muualla kuin virtaavan veden äärellä.

Tällä kertaa meillä kävi tuuri Paratiisikurussa. Viime vuonna samaa reittiä kulkiessamme satoi vettä ja oli sen verran sakea sumu, ettei maisemia oikein erottanut. Tällä kertaa paistoi aurinko (ja välillä ripsi vettä) ja oli hyvä näkyvyys. Söimme lounaat sovitusti alhaalla, täytimme juomapullomme ja lähdimme kiipeämään jyrkkää nousua kohti huippua. Nousu oli reissun raskain ja piti aina muutaman askeleen jälkeen pysähtyä tutisevin jaloin puhaltamaan.

Huipulle päästyämme kahvihetki oli todella ansaittu. Pelkäsin etukäteen, että ylhäälle päästyämme alkaa kamala vesisade ja näkyvyys menee sumuksi. Onneksi pelko ei toteutunut. Ihailin onnellisena maisemia. Tuntureita näkyi silmänkantamattomiin. Taivalla oli sateenkaarikin. Kuinka täydellistä!

Kaadoimme molempien kuppeihin murukahvin murut ja Thermoksesta kuuman veden päälle. Aamulla termariin laitettu vesi oli edelleen höyryävän kuumaa. Nautiskelimme kahvit suklaapatukan kanssa maisemia ihastellen sateenkaarineen. Tästä hetkestä olin haaveillut. Kokemus oli juuri niin ihana kuin olin kuvitellut. Maisemia ei oikein pysty kuvailemaan, eivätkä mitkään kuvat tee oikeutta, mutta toivottavasti näiden kuvien ja tunnelmointien avulla pääsit edes vähän samaan fiilikseen.

ARVONTA. Saan arpoa tätä postausta kommentoivien kesken 500 ml hopeanvärisen Thermos-termospullon (sama kuin mulla kuvissa, mutta eri värisenä). Kerro missä maisemapaikassa sinä joisit kahvit tuosta Thermos-pullosta? Jätä kommentin yhteydessä toimiva sähköpostiosoitteesi. Arvonta päättyy 30.9.2019. Osallistumalla arvontaan hyväksyt arvonnan säännöt.

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! Voittajalle on lähetetty sähköpostia.

176 Replies to “Täydellinen kahvihetki maisemapaikalla”

  1. Varmasti joisin monessakin ihanassa luontokohteessa. Mutta jos saisi valita minkä vaan, kyllä se olisi ehdottomasti joku lapin tuntureista.

  2. Termari lähtisi mukaan lähiretkille. Esimerkiksi Arpaisten kämpälle ja siellä kahveet termarista ❤️ tuollainen termari olis niin tarpeen kun 12v. pojan kanssa retkeillä.

  3. Joisin kahvit ehdottomasti Saana tunturin rinteellä ❤️

    Näkyikö teidän vaelluksella hirvikärpäsiä tai muita itikoita ja ötököitä? Oliko yöt kuinka kylmiä, tarkeniko hyvin nukkua?

  4. Sun vaelluskertomuksia lukiessa mieli palaa aina lappiin ja tuntureille, eikä ikävää yhtään helpota se että tänä vuonna jää pohjoisen lapin vaellus kokematta koska syksy on niin kiireinen ettei sopivaa aikaa vain nyt kalenterista löydy. Sen sijaan “tyydyn” lähiseudun viikonloppukohteisiin, ja ensi viikonloppuna suunta on kohti riisitunturia, ja yhden yön retkeä:) Ihana paikka sekin. Saariselän hiihtoloma odottaa jälleen huhtikuussa, ja ensi vuonna tarkoituksena on olla siellä kaksi viikkoa. Tuota termaria käyttäisin hiihtopäivän maisemajuomahetkiin, siis niihin hetkiin kun olet päässyt tunturin päälle ja haluat vain ihailla lapin luontoa. Siihen hetkeen lämmintä mehua termarista niin ei parempaa voi olla:) Normaalisti pyritään käyttämään kyllä latukahviloiden palveluita. Ne vaan ei monesti ole siellä missä parhaat maisemat:)

  5. Syksy ja termoskahvi on vaan parasta 😀 Joisin sen järvenrannalla, kunhan ensin olisin kävellyt lapsi rinkassa muuttamia kilometrejä.

  6. Pyhä-Luoston kansallispuistossa on vaellusreitin varrella kohta, jossa tekee aina mieli istahtaa alas ja vaan ihastella huikaisevia maisemia. Huttuloman autiotuvalta noustaan vajaa 2 km vaellusreittiä pitkin kohti Peurakeroa ja Noitatunturia. Ylös pä’ästyä puut loppuvat ja kero alkaa. Siihen voisi istahtaa kanervikkoon, nauttia kuumaa kahvia ja unohtua katselemaan maisemaa. 🙂

  7. Oloksen huipulle menevän polun varrella laakealla kivellä istuen. Katse käännettynä kohti kaukaisuudessa sisenä siintävää tunturijonoa. Maaruska jalkojen alla. Kävin siellä viime lauantaina ja mulla ei ollu termaria mukana, vain kännykkäkamera.

  8. Just tuolla samalla paikalla👍 Oon kyllä jo aiemminkin sumpit ryystänny tuossa, mutta silloin pannukaffeet trangialla keitettynä. Nyt pääsisi vähän helpommalla🤗

  9. Mieluiten tietysti joisin sumbit rakkaan kanssa blåvatnet järvellä Norjassa johon käveltiin 3koiran kans kivistä polkua polkua pitkin perillä sitten mentiinkin rakkaan kans kihloihin 🥰 on meinaan aivan mahtava paikka kannattaa käydä katsomassa jos ei ole vielä käynyt

  10. Kahvittelisin myös UKK:ssa, mutta Sokostin huipulla. Sen huiputtaminen jäi elokuun alun vaelluksella ikuisesti mieleen, kun mies meni ja kosi kipuamisen päätteeksi 🙂

  11. Etelä-Konneveden kansallispuistossa tai pohjoisessa laskettelurinteen huipulla (pullosta löytyisi tosin varmaan minttukaakaota :’D)

  12. En juo koskaan kahvia , mutta termariin voisin laittaa kuuman maitokaakaon jonka joisin meren rannalla pikän lenkin puolivälissä olisi ihana rentoutua kuumalla kaakaolla ja jatkaa sitten lenkkiä …

  13. Minä olen nainen joka rakastaa kalastusta. Siinä usein suuren kalan toivossa näpit kylmettyy. Joskus kalan saatua on näpit jäissä. Sillon tekis mieli kuumaa kahvia. Laavupaikoilla ei useinkaan löydy nokipannua, eikä sitä tuu mukana kolisteltua. Makkaran saattaa malttaa krillata, mutta kun polttelee kalastaa, niin minkäs teet. Voishan siinä sulattaa kalamiehen sydämenkin tarjoamalla kupin kuumaa kunnon termarista😍

  14. Niin kuin laulussa sanotaan ” lähden Pohjois- Karjalaan…” niin Pohjois-Karjalassa Kolin mahtavissa maisemissa joisin termospullosta aromikkaat kahvit ja nauttisin maisrmista ! Saila

  15. Ehkä nyt suosisin kotiseutua eli menisin kahville Sibelius metsään Hämeenlinnan Aulangolla jylhien kallioiden ja komeiden honkien keskelle ihailemaan välkehtivä Aulangonjärveä.

    Voimat eivät enää riitä Lapin pitkiin vaelluksiin, joita onneksi on tullut aikoinaan useitakin tehtyä. Paratiisikurusta ym kertova kuvaus oli sykähdyttävä. Minä olen lähtenyt Lapista mutta Lappi ei minusta…

  16. Tahkon laelle on valmistumassa juuri uusi näkötorni, joten kiipeäisin sinne Suomen pisimpiä portaita pitkin ja perille päästeessä eväshetki on aina tietenkin reissun kohokohta! 🙂

  17. Kahvikupponen termarista ehdottomasti nykyisen kotikaupunkini venesataman laiturilla. Se on vanha, patinoitunut ja syrjässä vilkkaista venelaitureista – ei siis enää veneilijöiden käytössä. Kesäisin ja pitkään syksyllä ohi pulputtaa monenlaisia veneitä kohti saaristoa. Laituriin kuuluu säiden piiskoma penkki. Kävimme siellä mieheni kanssa hääpäivinä kahvilla silloin kun emme tehneet mitään matkaa. Mies on nyt kuollut, mutta tunnelmalliset muistot elävät. Raikas tuuli ja kahvin tuoksu kutsuvat yhä.

    1. Nauttisin kahvit jollain ihanista lähivaellusreiteistämme Laipanmaassa vaikka Pihtilammen lähellä onhan siellä niitä taukopaikkoja.

  18. Kopparnäsin tai Porkkalanniemen kalliolla yhdessä perheen kanssa.🥰 Kirkkonummelta ja Inkoosta löytyy ihania luontokohteita, jotka eivät ole liian ruuhkaisia..

  19. Pirkanmaan ylhäisissä metsissä ja harjuilla, korkealta puiden yläpuolella, silmiä järvien kimalteessa lepuuttaen.

  20. Mökin lähiympäristössä retkeillessä. Siellä on hyviä kallioita, joille on kiva kiivetä eväsretkelle. Kesäisin soudetaan läheiselle kalliolle uimaan ja syömään eväitä.

  21. Nuuksion Valkealammen rannalla. Lempipaikkani, turkoosin vihreää vettä, suota (karpaloita, suopursuja) ja pyöreäksi hioutunutta kalliota. Joka kerta rakastun paikkaan uudelleen. Sieluni maisema.

    1. Kotkan kauniissa kaupunkipuistoihin mentäis kävelylle, ottaisin termarin kahvia reppuun mukaan ja istuttais puiston penkille mieheni kanssa nautiskelemaan. Jäi tältä kesältä Kotkassa käynti väliin mutta ensi kesänä taas mennään isien syntysijoille 😊

  22. Vaelluksesta haaveilevalle nämä sinun tekstit ovat ihania! Päiväretkiä on tullut tehtyä, mutta seuraava askel tulisi ottaa yöpymisen merkeissä! Kahvit olisi ihana nauttia jollakin laavulla. 🙂

  23. Kuin musiikkia korville ja mielelle tämmönen kuvaus luonnossa liikkumisesta! Kesällä-15 pääsin siskoni kanssa upealle 8-päiväiselle vaellukselle Norjaan, sitä on ollut upea muistella… Nyt haluaisin mennä kahvittelemaan lapsuuteni ruskaretkimaisemiin, Aavasaksan vaaran laelle, koska olen jo unohtanut, miltä Tornionjokilaakso näyttää vaaran laelta katottuna. Nykykenä “etelän vareksena” kaipuu Lappiin kaihertaa tasaseen…

  24. En enää pääse kiipeilemään korkeille vuorille ja vaaroille. Minun maisemapaikkani olisi Ruissalon niemennokassa, jossa kalliolta katseliin merelle ja nauttiin hyvät kahvit ja voileivät uinnin lomassa.

  25. Aina ajaessamme pitkää matkaa, pyrimme liikenteeseen lasten päiväuniaikaan. On ihana pyyttää auto rannalle tai metsän laitaan ja nauttia kupit kahvia pitkän matkan keskellä!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *