1. vaelluspäivä: Vuoden odotetuimman reissun ensimmäinen päivä
2. vaelluspäivä: Täydellinen kahvihetki maisemapaikalla
Ramin mietteitä vaelluksestamme
3. vaelluspäivä: Sumussa ja sateessa maisemia ihaillen
4. vaelluspäivä: Aavetietä Hammaskurulle
Heräsimme kymmenen aikaan siihen, kun tuvan pihalta kuului ääniä. Unenpöpperössä mietin, mistä äänet voivat tulla, kunnes tajusin, että jotkut ovat lähteneet aikaisin liikkeelle ja ovat nyt tuvan pihalla tauolla.
Tämäkin aamu oli kaunis ja aurinkoinen, mutta hyttyset olivat heti aamusta kiusana. Hyttysten läsnäolo sai aamutoimiimme vauhtia ja suoriuduimme lähtövalmisteluista ennätysajassa.
Saksalaispariskuntaa huvitti, että nukuimme näin myöhään, kun he olivat jo lounaalla. Pariskunta lähti jatkamaan matkaa Anterinmukkaan ja me heidän tulosuuntaan, eli Luirojärvelle. Emme jatkaneet matkaa tietä pitkin, vaan valitsimme mieluummin polun. Tämäkin pätkä oli helppokulkuista polkua ja matka eteni aika nopeasti.
Pidimme lounastauon jonkun puron varressa. Lounastauko ei ollut kovin rentouttava eikä pitkä, koska hyttyset olivat jälleen kiusanamme.
Maisemat oli lähes koko matkan upeat. Luirojärven ilmestyttyä näkyviin ihan liikutuin siitä maisemasta, se oli niin vaikuttava. Vieressä kohosi Sokosti jylhänä, edessä Luirojärvi ja tuntureita kumpuili jälleen silmänkantamattomiin. Tämäkin oli yksi lempimaisemista. Niitä tuntui tällä reissulla olevan monta. Tästä vaelluksesta jäi mieleen monta hyvää hetkeä ja se onnellisuuden tunne, joka mulla oli koko reissun ajan. Ehkä hyvä mieli värittää kaikkeen pienen kultareunuksen.
Saavuimme Luirojärven Hilttonin pihaan joskus neljän maissa ja totesimme jälleen, että tämä paikka on kuin leirikeskus. Niin paljon oli ihmisiä. Luirojärven tupa on monen suositun reitin varrella ja tuvan pihapiirissä on sauna, joka myös lisää paikan suosiota.
Olimme Ali Leiniön videoista nähneet, että hän on leiriytynyt monesti järven rannassa olevan tulipaikan läheisyyteen, joka on tuvasta pienen matkan päässä. Jätimme rinkat Hilttonin pihaan ja lähdimme katsastamaan tuon paikan.
Paikka oli kaunis, mutta tulipaikalla ei ollut huussia ja parhaalla maisemapaikalla oli jo teltta pystyssä, joten päätimme palata Hilttonille ja leiriytyä johonkin tuvan pihapiiriin. Pihapiiri on tosi iso, eli sieltä kyllä varmasti jokaiselle löytyy oma rauhallinen sopukka. Leiriydyimme lähelle Kuuselan kämpän tupaa.
Illan vietimme jälleen ulkosalla. Tällä kertaa ilma taisi olla sen verran viileä ja tuulinen, että hyttyset pysyivät poissa. Luirojärvi on kyllä todella kaunis paikka etenkin näin syksyllä. Talvella se ei näyttänyt kauheasti miltään.
Päivän reitti: Hammaskuru – Luirojärvi
Matka: 13 kilometriä + 2 kilometriä telttapaikan haeskelua
Vaelluksen kesto: 3 h 51 min
Nousumetrit: 153 metriä
