to top

Kartanluku ja suunnistaminen vaelluksella

Ennen ensimmäistä vaellusta mielessä oli monenlaisia kauhukuvia. Mitä jos me eksytään? Mitä jos palelee koko ajan? Mitä jos teltta kastuu läpi? Mitä jos en tykkääkään vaeltamisesta? Mitä jos sattuu jotakin eikä kännykässä ole kuuluvuutta? Mitä jos tulee ylitsepääsemätön riita? Mitä jos miehen kanssa tulee erimielisyyttä päivämatkan pituudesta tai päivärytmistä? Mitä jos unohtaa pakata rinkkaan jotakin oleellista? Mitä jos ruoka loppuu kesken?

Näitä kaikkia kysymyksiä ja pelkoja tuli mietittyä ennen ensimmäistä vaellusta ja mielestäni kaikkeen on syytä jollakin tavalla varautua. Kannattaa miettiä kaikki pelot ja skenaariot läpi ja miettiä niihin toimintasuunnitelma. Meille ei ole sattunut vaelluksilla mitään ikävää, ei ole tullut edes riitaa.

Kartanlukutaito on tärkeä ja hyödyllinen taito, mutta esimerkiksi Kilpisjärven vaelluksella olisi pärjännyt jopa ilman karttaa, samoin Pallas-Hetta-reitillä. Nämä molemmat reitit on merkattu puisin kepein sekä opastauluin. Lisäksi reitit ovat sen verran tallattuja, että polulta ei kovin herkästi pääse eksymään. Ensimmäisellä vaelluksellamme emme halunneet poiketa reitiltä, myöhemmillä vaelluksilla olemme tehneet omia reittivalintoja. Mikäli haluaa tehdä omia reittivalintoja, täytyisi tietysti osata käyttää karttaa ja kompassia.

En silti todellakaan suosittele lähtemään vaellukselle sillä asenteella, että ei tarvitse osata suunnistaa ja lukea karttaa. Oman turvallisuuden kannalta on tärkeää, että tiedät koko ajan missä olet. Myös sääolosuhteet saattavat muuttua ja näkyvyys heikentyä hetkessä olemattomiin. Sakeassa sumussa tai lumipyryssä reittimerkkejä ei välttämättä näe, vaikka ne olisivat kuinka lähellä. Ensimmäiselle vaellukselle lainasin äidiltäni gps-paikanninta, josta pystyimme tarkistamaan koordinaatit, jos oma sijainti arvelutti. Kannattaa myös huomioida se, että erämaa-alueilla ei kännykässä ole kuuluvuutta, eli siitä laitteesta et saa välttämättä apuja tiukassa tilanteessa, vaan täytyy turvautua perinteisiin menetelmiin.

Suunnistaminen ja karttamerkit

Suunnistaminen ei ole niin vaikeaa kuin moni tuntuu ajattelevan. Suunnan ottaminen pitää vain kerran opetella ajatuksella ja opiskella hiukan karttamerkkejä.

Suunnan ottaminen
Kompassi asetetaan kartan päälle siten, että kompassin suuntanuoli osoittaa olinpaikastasi haluamaasi kulkusuuntaan. Kompassin nuolen alla olevan pyörivän osan viivat käännetään kartan koordinaattiviivojen suuntaisesti. (Kartassa pohjoinen on aina paperin yläreunassa.) Tämän jälkeen asetat kompassin vaakasuoraan kämmenelle ja käännyt, kunnes nuoli asettuu sille tarkoitettuun pohjoishaarukkaan. Ota nuolen osoittamasta suunnasta jokin kiintopiste ja varmista kulkiessasi, että maamerkit täsmäävät kartan kanssa. Ota uudestaan suunta, jos huomaat, ettet kulje suoraan suunnassa. Itse käytän peukkukompassia, joka on paljon yksinkertaisempi, tarkempi ja helpompi käyttää.

Jos et ymmärtänyt tuosta mitään, niin katso tämä hyvin selkeä video, jossa havainnollistetaan sama.

Tässä kuvassa olin johdatellut meidät harhaan, mutta onneksi maisemat palkitsivat. 😀

Karttamerkit
Muutamat karttamerkit kannattaa opetella. Vaeltaessa tärkeimmät karttamerkit ovat vesialueista kertovat merkit, korkeuskäyrät ja jyrkänteet. Siniset ohuet viivat ovat puroja, paksummat jokia. Järvet ja lammet varmasti jokainen osaa tulkita kartasta. Vihreällä ja sinisellä viivoitetut alueet ilmentävät suota, eli ei reittiä ei kannata suunnitella menemään suon läpi. Sillat ja muut ylityspaikat on merkitty karttoihin. Joistakin ylityspaikoista täytyy mennä kahlaamalla, eli tähän kannattaa aina varautua. Ruskeat vuosirenkaita muistuttavat kuviot ilmentävät korkeuskäyriä. Mitä tiheämmin ja enemmän vuosirenkaita on, sitä korkeammasta kukkulasta on kyse. Harmaat alueet tarkoittavat kalliota, vihreä tiheää metsää ja keltainen peltoa. Vaelluskartoissa ei ole merkitty jokaista kiveä ja muita maamerkkiä niin tarkkaan kuin suunnistuskartassa. Tikkejä muistuttava merkintä tarkoittaa jyrkännettä, mitä enemmän tikkejä ja paksummin mustaa viivaa, sitä korkeampi jyrkänne. Tässä yhteydessä kannattaa katsoa myös alueen korkeuskäyrät.

Reittisuunnittelu
Reittejä suunnitellessa kannattaa siis huomioida suot, vesistöjen ylitykset ja korkeat vaarat ja tunturit. Lyhyeksi kaavaillusta reitistä saattaa tulla äkkiä todella raskas tai jopa vaarallinen, jos se menee suon läpi tai tunturin yli.

Karttaa oppii kyllä nopeasti tulkitsemaan, kun ajatuksella katsoo maaston muotoja ja vertaa sitä karttaan. Minusta suunnistaminen ja kartan lukeminen on palkitsevaa ja mielenkiintoista. Kartassa olevien maamerkkien tunnistaminen maastosta tuo onnistumisen kokemuksia ja varmuutta.

Leave a Comment