Viides vaelluspäivä: Jääkylmä yö

Hannukurun kylmään aamuun heräsin, kun telttakylän nuoriso rupesi aamutoimiin. Kuulin, että jonkun oppilaan juomapullo oli yön aikana jäätynyt. Yö olikin ollut kylmä, mutten olisi arvannut, että lämpöasteet olisi mennyt ihan reippaasti pakkaselle. Illalla olin kyllä huomannut, että normaali iltavarustus ei meinannut riittää, vaan kömmimme aikaisin makuupusseihimme jatkamaan juttua.

Aamu oli kaunis ja edelleen melko kirpeä. En malttanut nousta ylös heti kun heräsin, vaan odottelin, että aurinko lämmittää teltan ja keho lämpeää yön kohmeesta. Rami tuhisi tasaisesti jopa yhdeksään saakka, jolloin kömmimme ulos makuupusseistamme.

Neljäs vaelluspäivä: Ruuhkaa Hannukurulla

Olin herännyt yöllä monta kertaa niistämään, mutta siitä huolimatta tuntui, että olin nukkunut makeasti ne pätkät, kun nukuin. Tappurin pihan pehmeässä varvikossa oli hyvä nukkua. Olin napannut nukkumaan mennessä pari tulehduskipulääkettä kuumeiseen oloon.

Tappurin tuvalta käännyimme takaisin Pallaksen suuntaan, eli tiesimme tulevan päivän maaston jo ennakkoon. Tiedossa oli se sama helppo pätkä kuin Tappurille tullessakin.

Kolmas vaelluspäivä: lyhyt päivämatka ja ihana joutilaisuus

Hiukan kehnommin nukuttu yö. Flunssa oli yön aikana yltynyt vielä hiukan ja keuhkoja poltteli. Nukuimme melko pitkään ja heräilimme siihen aikaan kun muut Pahakurun yöpyjät olivat jo kovaa vauhtia jatkamassa matkaa. Osa oli jo ehtinyt kerätä kamat ja lähtenyt eteenpäin. Suoritimme aamutoimet jälleen ihan kaikessa rauhassa. Pohdiskelimme pitäisimmekö huilipäivän. Teltta oli yön jäljiltä melko kostea ja mietimme jäisimmekö kuivattelemaan telttaa ja hengailemaan Pahakurulle, mutta aika pian aamupalan jälkeen tuli fiilis, että ei kyllä jaksa paikoilleen jäädä. Tiesimme, että tämä seuraava pätkä olisi lyhyt, joten lähdimme matkaan. Olimme päättäneet poiketa hieman perinteiseltä Hetta-Pallas-reitiltä ja mennä Tappurin tuvalle. Tappurin tupa on reitin loppupuolella Pallaksen suunnasta katsottuna.