Ihan pähkinöinä!

*Mainos: Den Lille Nøttefabrikken. Postauksen lopussa on arvonta.

Eilen oli ihan huikea päivä! En oikein tiedä mistä edes aloittaisin, koska kuluneet viikot ja erityisesti pari edellistä päivää ovat olleet täynnä monenlaisia tuntemuksia. Pari vuotta sitten kiersin kaiken maailman juoksukisat niin poluilla kuin asfaltillakin. Juoksin ympäri vuoden ja mun juoksukunto oli aina sellainen, että olisin voinut koska tahansa juosta puolimaratonin alle kahden tunnin aikaan. Kaikki treenaamiseni oli rakennettu juoksun ympärille. Ja sitten tuli takareisivaiva, josta olen kärsinyt kohta jo kaksi vuotta. En ole voinut juosta oikein ollenkaan pitkiin aikoihin. Edellinen kunnollinen juoksusuoritukseni taitaa olla viime kesän Jukolan viestistä.

Urheiluvammasta toipuminen on ollut monin tavoin kasvattavaa, mutta myös erittäin turhauttavaa. On ollut vaikea asennoitua mihinkään tavoitteelliseen treenaamiseen, koska mikään muu ei kiinnosta yhtä paljon kuin juoksu. Olen juoksija. Viime aikoina olen ollut hyvinvointiliikkuja. Olen osannut nauttia tästäkin. Tämä on opettanut minulle myötätuntoa itseäni kohtaan ja olen opetellut hyväksymään, että urheilullisen ulkonäön ei tarvitse olla olennainen osa mun identiteettiä. Samalla olen myös oivaltanut, mikä merkitys liikunnalla on mun hyvinvointiin.

Perjantaina hain meidän #DLNjuoksutiimin juoksunumerot Kisahallilta. Se paikka toi mieleen monia muistoja eri juoksukisoista. Olen hakenut samasta paikasta kisanumeron useammalle puolikkaalle ja maratonille. Tuntui ihan hassulta, että olen menossa seuraavana päivänä juoksukisaan käytännössä harjoittelematta. Tuli voimakas halu saada itseni jälleen juoksukuntoon ja päästä taas nauttimaan kaikista niistä tapahtumista ja siitä kuinka kunto kohoaa ja asetettu tavoite vähitellen konkretisoituu.

Me juoksimme eilen Den Lille Nøttefabrikkenin tiimissä Helsinki City Marathonviestin, jonka juoksimme neljän naisen voimin. Tapahtuma juostiin täsmälleen samaa reittiä kuin Helsinki City Marathon. Kokonaisen maratonin juoksijat lähtivät ensin ja viestijuoksun ensimmäisen osan juoksijat lähtivät puoli tuntia myöhemmin matkaan. Ensimmäinen juoksija juoksi 15 kilometriä, seuraava juoksija 8 kilometriä, kolmas 7 kilometriä ja viimeinen 12 kilometriä. Vaihtopisteet olivat reitin varrella. Ensimmäinen vaihto oli Kaivopuistossa, toinen Finlandia-talon nurkilla ja viimeinen Kuusisaaren sillan kupeessa.

Voi sitä tunnelmaa mikä Helsingissä oli eilen! Kaupungin kadut olivat täyttyneet juoksijoista ja kadunvarret kannustajista. Aurinko paistoi ja ihmiset hymyilivät kilpaa auringon kanssa. Näimme kun maratonin juoksijat lähetettiin matkaan. Vasta sitten aloimme vähitellen keskittymään meidän suoritukseen. Tässä oli jotain samaa kuin Jukolan viestissä. Oli vaikea keskittyä pelkkään omaan suoritukseen, koska tietenkin jännittää myös tiimikaverin suorituksen puolesta. Jännitystä lisäsi sekoileva tulosseurantapalvelu, joka antoi aivan kummallisia väliaikoja.

Lähetimme ensin Mariannen paukusta matkaan, jonka jälkeen lähdin heti Marun kanssa Kaivopuistoon vaihtopaikalle. Laura meni vielä kotiin lepäämään ennen omaa, viimeistä, juoksuosuuttaan. Mä en malttanut levätä, vaan halusin aistia tunnelmaa koko rahan edestä. Kannustimme Marun kanssa maratonin juoksijoita ja näimme kun nopeimmat viestijuoksijat tulivat vaihtoon käsittämättömän kovaan aikaan (15 kilometriä alle tuntiin!). Marianne tuli vaihtoon suunniteltua nopeammin ja Maru pääsi pinkomaan omaa osuuttaan. Lähdin heti Marun lähdettyä kohti omaa vaihtoaluetta, onneksi lähdin, sillä meinasi tulla vähän kiire. Olin kuvitellut, että ehtisin levätä ja lämmitellä ennen omaa osuuttani, mutta ei. Pistin Spotifyn soittolistan kuulumaan korviin, sykemittarin valmiustilaan ja pompin paikoillani etsien katseellani mustaa hahmoa äksähousuissa. Sieltä se hahmo saapui iloisena, huikkasin mistä mun reppu löytyy ja painelin matkaan.

Lähdin juoksemaan aika kovaa. En tiennyt mihin mun kunto riittää tai miten mun jalka kestää. Oli todella vaikea miettiä mitään vauhdinjakoa. En rehellisesti tiennyt jaksanko tai pystynkö juosta 7 kilometriä. Samalla kuitenkin ajattelin, että 7 kilometriä on kuitenkin sen verran lyhyt matka, että sen voi juosta melko kovaa eikä haittaa jos tuntuu pahalta. Juoksu tuntui yllättävän helpolta! Jalka ei pahemmin kiukutellut, mutta sydän pumputti sellaista tahtia, että vähän jännitti saanko jonku slaagin. 😀 Aina kun vilkaisin sykemittaria, siinä näkyi syke: 170. Ei tuntunut pahalta, mutta en ole vain tottunut näkemään tuollaisia lukemia mun mittarissa.

Olin melkein unohtanut miltä tapahtumissa juokseminen tuntuu – ihan parasta! Ihmisten kannustukset tuntuu niin hyvältä ja varsinkin tuttujen kasvojen bongaaminen reitin varrelta. Kiitos Helsinki Social Runners huikeasta kannustuksesta! 🙂 Itsekin kannustin kaikkia silloin kun en itse juossut. Marianne kysyikin minulta lopussa, että “maksetaanko sulle tuosta?”. 😀

Jossain puolen välin paikkeilla juoksuun löytyi rytmi ja loppumatka hujahtikin vähän liian äkkiä! Olipa ihanaa juosta, vaikka kaukana on ne ajat, jolloin juoksin kokonaisen maratonin lähes samaa vauhtia kuin nyt 7 kilometriä. Keskivauhti oli 5’13 min/km ja keskisyke 165. Matkaan meni aikaa 35 minuuttia. Laura lähti läpsystä matkaan ja mä lähdin Telia Stadiumille Mariannen ja Marun luo odottamaan Lauraa maaliin.

Istuimme nurmella aistien kisatunnelmaa ja seurasimme maratonin maaliintulijoita ihaillen ja kauhistellen. Kohta saimme myös Lauran maaliin ja juhlistimme yhdessä onnistunutta projektia ja jaoimme tuntemuksiamme matkan varrelta. Saimme mitalit kaulaan ja pyysimme muita juoksijoita ottamaan meistä muutaman yhteiskuvan. Meillä oli niin kiva tiimi, että mietimme jo mitä kivaa voisimme tehdä seuraavaksi yhdessä. 🙂

Tämä projekti oli tosi kiva! Opin vihdoinkin huolehtimaan välipaloistani ja pääsin palaamaan takaisin juoksun pariin! Sanon tämän vielä kerran: välipaloilla on valtava merkitys jaksamiseen arjessa. Itse en millään jaksaisi pitkiä koulupäiviä, ellen söisi välipalaa. Katso mun yksinkertaiset välipalavinkit tästä postauksesta.

Kiitos mukavasta yhteistyöstä Den Lille Nøttefabrikken ja kiitos lenkkareiden sponsoroimisesta New Balance!

Jos haluatte käydä aistimassa eilisiä tunnelmia, niitä löytyy @nottefabrikkensuomi stoorista vielä hetken.

ARVONTA

Saan arpoa teidän lukijoiden kesken yhden 20 euron arvoisen Den Lille Nøttefabrikken -tuotelähetyksen. Voit osallistua arvontaan kommentoimalla postausta. Kerro kommentissasi mikä on sinulle hyvinvoinnin kannalta tärkein juttu tai mikä on sulle haastavinta. Arvonta päättyy 27.5. Muista jättää kommentoinnin yhteydessä sähköpostiosoitteesi, josta saan sinut kiinni voiton osuessa kohdallesi.