Olen Elina Hovinen, 36. Kuka sinä olet?
Muutin tänne Anna-lehden blogeihin juuri ja ajattelin vähän esittäytyä.
Olen kovaa vauhtia keski-ikäistyvä kolmen teini-ikäistyvän tyttären äiti ja olen kirjoittanut Endorfiinikoukussa-nimistä blogia nyt reilut seitsemän vuotta.
Aloitin bloggaamisen tammikuussa 2010. Elämäni oli tuolloin käännekohdassa. Olin juuri joutunut lopettamaan journalismin opinnot ja menemään töihin muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Halusin pitää kirjoittamisen elämässäni, vaikka päädyin päivätöihin ihan toiselle alalle. Blogin kirjoittaminen tuntui minulle sopivalta tavalta ylläpitää kirjoitustaitoa. Kerroin blogin aloittamisesta vain isosiskolleni, muilta pidin blogin kirjoittamisen salassa.
En mainostanut blogiani missään, mutta lisäsin blogini silloiselle Blogilistalle. Olin ihan hämmästynyt, miten blogiini löysi joka kuukausi vain enemmän lukijoita. Vuoden blogikirjoittelun jälkeen minut pyydettiin silloisen Evita-lehden bloggaajaksi. Vasta siinä vaiheessa kun blogini siirtyi lehtitalon alle, uskalsin kertoa avoimesti kirjoittavani blogia.
Olin tuohon aikaan melkoisen urheiluhullu. Urheilin lähestulkoon 10 tuntia viikossa. Kuljin työmatkat joko pyöräillen tai juosten, kävin sen lisäksi kolme kertaa viikossa salilla ja viikonloppuisin juoksin vielä pitkän lenkin. Olin itselleni todella ankara, kielsin itseltäni kaikenlaisen herkuttelun ja vartioin painoani punnitsemalla itseni joka aamu. Podin kovaa morkkista, jos jokin treeni jäi välistä.
Kirjoitin blogia Bonnierin alla niin pitkään kuin Evita-lehden taru jatkui, jonka jälkeen siirryin juuri avattuun FitFashioniin keväällä 2013. FitFashionissa kirjoittelin kaksi vuotta. Talvella 2014 vaihdoin blogiosoitteen sekä työpaikan osoitteen Sykesportiin. Tämä vaihe kesti vajaan vuoden, jonka jälkeen olen kirjoitellut blogia omillani. Olin veteraanibloggaajana melkoisen otettu, kun Anna-lehdestä otettiin yhteyttä ja kysyttiin olisinko kiinnostunut liittymään heidän bloggajien joukkoon. Mielelläni!
Bloggaamiseni on ollut jonkinlaisessa murroksessa kolme edeltävää vuotta, sillä elämässäni on tänä aikana tapahtunut isoja asioita – avioero, masennuksesta toipuminen, uudet työpaikat, uusi kumppani, uusperhe. Elämänarvot ovat menneet pitkälti uusiksi. Nyt tuntuu, että olen löytänyt tasapainon itseni kanssa ja näin ollen bloggaaminen on taas helpompaa, kun tietää itse mitä elämältään haluaa ja mitä asioita itse pitää tärkeänä. Enää ulkonäkökeskeinen liikkuminen ja liikuntaan pahan olon purkaminen ei ohjaa minua, vaan liikun saadakseni siitä nautintoa ja hyvää oloa. Harrastan edelleenkin juoksua, pyöräilyä ja kuntosalia, mutta olen löytänyt myös uusia liikkumismuotoja, joista nautin todella paljon. Retkeilystä on tullut tärkeä harrastus, sillä luonnossa liikkuminen tuo tärkeää vastapainoa kiireiselle arjelle.
Nyt on sinun vuorosi kertoa kuka sinä olet ja tulitko tänne ensimmäistä kertaa, vai oletko jo vanha tuttu. 🙂 Voit myös kysyä minulta, jos haluat tietää vielä jotakin.
Pahoittelut siitä, ettei kaikki kommentit siirtyneet vanhasta blogista.
Sun postaukset on aina vaan ihan parhaita. Oot niin aito oma itsesi ja luonteva. Jatka samaan malliin! ☀
Hei sinä ihana ?
Vanha blogisi lukija olen. Urheiluhullu, mutta ei hampaat irvessä treenaava keski-ikäinen Itä-suomesta.
Pidän blogistasi kovasti. Ihania treenijuttuja sun muuta.
Kiitos, että olet blogisi kanssa olemassa ? Onnea uudelle blogikodille.
Hei! Jos olet veteraanibloggaaja minä olen varmaan sitten veteraanilukijasi. Olen seurannut blogiasi vuosia, jo evita-ajoilta lähtien. Kommentoinut olen aina silloin tällöin. Musta on ollut hauska seurata juttujasi ja elämääsi. Blogisi on aina ollut jotenkin “elämänmakuinen” mutta mennyt ihan uudelle tasolle viime aikoina. Itse kärsin työuupumuksesta ja olen täysin kadottanut liikunnan ilon. Nyt pahimman uupumuksen mentyä yritän saada iloa takaisin liikkumiseen ja löytää ehkä uusia lempilajeja. Sussa on vaan jotain ihanan voimauttavaa, et nosta itseäsi lukijoiden yläpuolella, vaan elät elämää meidän kanssamme jakaen paloja elämästäsi sellaisena kuin se on, säröineen ja onnen hetkineen niinkuin meillä kaikilla. Kiitos kun jaksat jakaa asioita, niitä henkilökohtaisia ja arkojakin kanssamme <3 olet ihana! ?
Kyynelsilmin täällä. Kiitos!
Voimia ja armollisuutta toipumiseen! <3
Heips,
Täällä yksi melko tuore blogisi seuraaja Torniosta. Olen lukenut blogiasi noin vuoden verran, vanhoja postauksiakin on tullut lueskeltua. Blogisi on mukavan tavallinen ja osaa kirjoittaa “tavallisista asioista” elämänmakuisesti. Silloin, kun harmittaa niin se saa myös “näkyä” blogissa / instassa. Mie tykkään myös siitä, että kerrot miten mahdollisuuksien mukaan aktivoit lapsiasi mukaan liikunnan pariin. Itselläni on vielä pienet lapset, mutta heidän “ohjaaminen” liikunnan pariin on suuri toiveeni / tavoitteeni. Jatka samaan malliin, täällä odotellaan postauksiasi innolla! Pysy sellaisena kuin olet! 🙂 <3
Heippa, onko ihan tarkoituksella tehty niin, että bloglovinissa on kadonnut sun blogi ja tullut kaikki anna.fi jutut tilalle? Ei paljon Brad Pitt -juorut kiinnostele nimittäin… Saako jotenkin taas seuraukseen pelkästään sun jutut? (vai onko tää joku hetkellinen bugi vaan?)
Moi, voi ei! Ei todellakaan pitänyt mennä noin. Koitan saada fiksattua.
Vanha lukija täällä! Olen 35v myöskin kolmen pienen lapsen lääkäriäiti. Vähän samankaltaista itseni urheilulla piiskaamista aikoinaan, nyt tasapaino löytynyt 🙂
Moikka Elina!
Seurailen sun blogia Bloglovinin kautta, mutta nyt se johdattaa siun blogin sijaan vaan Annan muihin juttuihin… en tiedä olitko tietoinen ongelmasta jo, mutta aattelin vinkata, just in case!
Ongelma on tiedossa ja toivon kovasti, että siihen löytyy kaikkia miellyttävä ratkaisu. Olen laittanut asiasta viestiä ja odottelen vastausta.