Se fiilis…

Kun juoksu kulkee taas! Ei ole siistimpää lajia! Juoksu tuo mulle niin kokonaisvaltaisesti hyvän fiiliksen. Juoksu on ollut mulle aina erityisen rakas laji. Siihen yhdistyy niin monta minulle tärkeää asiaa: ulkoilu, luonto, urheilu ja usein nykyään myös sosiaalisuus. Nykyisin juoksen enemmän jonkun kanssa kuin yksin. Minusta on ihan paras tapa hoitaa kuulumisten vaihto juoksulenkin lomassa. Silloin juokseminen on mielekkäämpää ja vauhti pysyy maltillisena. Välillä pitää myös juosta yksin ja ilman musiikkia. Erilaisilla lenkeillä on erilaisia merkityksiä – niin treenin kuin henkisen hyvinvoinnin kannalta.

Minä ja vanhin tyttäreni <3
Kuinka mahtavaa on se, että voi käydä lenkillä oman äidin ja oman tyttären kanssa!?

Mua ei pitkään aikaan napannut lähteä juoksemaan eikä oikein kiinnostanut treenaaminen muutenkaan. Kesällä kiinnosti vain retkeily ja leppoisa liikuskelu. Treeneistä puuttui kokonaan suunnitelmallisuus. Kesän lopulla kun saimme lyötyä lukkoon Saariselkä MTB:n osallistuminen, niin treenaamiseen tuli järkeä ja tavoitetta, mutta sitten tulinkin kipeäksi enkä voinut treenata kuukauteen juuri lainkaan.

Heidin kanssa aamulenkillä. Heidistä on tullut mulle yhteisten treenien myötä ystävä, jolle pystyn puhumaan vaikeistakin asioista. <3

Sairastelun jälkeen treenaaminen oli epämiellyttävää. Kaikki tuntui tosi vaikealta ja raskaalta. Juokseminen ei kiinnostanut vähääkään. Ketä nyt kiinnostaisi juosta hitaasti, mutta silti verenmaku suussa? Tai kyykätä pelkän tangon kanssa jalat hapoilla ja piiputtaen? Se tuntuu lähinnä nöyryyttävältä, mutta täytyi nöyrtyä ja aloittaa sieltä mihin oli tiputtu. En voi kuvitellakaan eläväni ilman liikuntaa, joten halusin taas päästä vauhtiin ja takaisin sille tasolle missä olin ennen sairasteluita. Treenaaminen on mulle voimavara, se on tärkeä osa mun hyvinvointia ja jaksamista. Aineenvaihdunta pysyy kunnossa, mieli korkealla ja erityisesti vaikeina stressijaksoina liikunta helpottaa oloa ihan huomattavasti.

Onnellinen naamari aamulenkin jälkeen

Oli pakko ihan katsoa Movescountista viime kuukausien treenejä. Elokuussa juoksin yhden lenkin ja kävin kerran salilla, loput treenit oli pyöräilyä tai vaeltamista. Syyskuussa palailin vähitellen raiteille, mutta melko leppoisaa treenitahtia noudattaen. Vasta lokakuussa olen päässyt vanhaan treenirytmiin kiinni ja motivaatio ja into kasvaa sitä mukaa (tietenkin) kuin treenikertoja tulee ja huomaan, että treenit alkaa sujua ja treenitehot kasvaa kerta kerralta.

Erityisen hyvän olon tuo se kun juoksu kulkee! En mä edes pysty selittämään mitä ihanaa siinä on, mutta se on vaan niin parasta! Siinä on jotain vapaudentunnetta, onnenhuumaa ja rakkautta kohta päättyvää syksyä kohtaan. Tämä syksy on ollut hyvä!

Syksyn juoksuvarusteista pitäisi kirjoitella pari sanaa. Nyt alkaa olla ne ajat, että lenkki jää väliin, jos ei ole kunnollisia vermeitä.

° ° ° °

Arvoin eilen I love me -messuliput. Liput voittivat Anniina ja Satsku! Onnea! Voittajille on ilmoitettu sähköpostitse. Tulkaa tervehtimään mua messuille Evoke Natural Goodsin osastolle 6t111. 🙂

 

2 thoughts on “Se fiilis…”

  1. Oon niin odottanut juoksujuttuja 🙂

    Mulla meni kevät ja pitkälle kesääkin polven rasitusvamman kanssa tapellessa, mutta nyt syksyllä on taas kulkenut. Sitten oonkin änkeny kalenteriin polkujuoksutapahtumia niin paljon kun kehdannut.

    1. Jee! 🙂 Maailman paras fiilis, kun juoksu kulkee! Rasitusvammojen ja muiden esteiden jälkeen osaa arvostaa sitä, että saa juosta riemuiten ja ehjänä. 🙂

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *