Työmatkapyöräilijän arkirutiinit

Kysymyspostauksessa kysyttiin kuinka kauan mulla kestää aamuisin laittautua ja mitä tavaroita kuljetan mukanani. Ajattelin paneutua aiheeseen ihan koko postauksen verran.

Edellisessä työpaikassa mulla oli kokonainen pukukaappi käytössä, jonne olin vuosien aikana ehtinyt kuljettaa melkoisen arsenaalin kamaa. Vakiovarusteina siellä oli pyyhe, shampoo, hoitoaine, suihkugeeli, dödö, shaver ja vartalovoide. Vaihtelevana varustuksena pikkuhousunsuojia, tops-puikkoja ja vaihtovaatteita ja -kenkiä.


Vanhan työpaikan pukkarista kaipaan kuivauskaappia. Sadekelillä ei pelkkä sade kastele, vaan renkaiden mukana roiskuva vesi viimeistelee sen, että on ihan takuuvarmasti läpimärkä eivätkä läpimärät vaatteet ehdi kuivua työpäivän aikana.

Uudessa työpaikassa ei ole ehkä mun onnekseni mitään pukukaappia mihin säilöä puolta omaisuutta, vaan mun pitää osata aamulla päättää kaikki se tavaramäärä mitä reppuun pakkaan. Päivittäin tarvittavat tavarat roudaan aina repussa mukanani, eli työvaatteet, meikit, kasvovoiteet, asusteet, tietokone ja kengät. Reppuna mulla on susiruma JanSport, joka on saanut osansa suomen talvesta. Repun tärkein ominaisuus on tilavuus, joten sen kriteerin reppu täyttää. Tällä hetkellä kun kuljetan mukanani tietokonetta ja usein kameraakin, niin vähän arveluttaa, että riittääkö laitteita suojaamaan repun sadesuoja. Minulla onkin aikeissa etsiä vedenpitävä reppu, jossa voi huoletta kuljettaa arvokkaampaakin omaisuutta.

Tavaran roudaaminen on oma taiteenlajinsa ja kommelluksilta en ole voinut välttyä. Muistan eräänkin aamun, jolloin tiukat farkut repesivät kertakaikkiaan tyylikkäästi haaroista polviin. Ei siinä auttanut kuin vetää nuhjuiset legginsit jalkaan ja hiipiä keskustaan ostamaan uudet housut. Onneksi legginsit löytyivät pukukaapista. On ollut aamu, jolloin olen itkenyt ja nauranut, kun repusta ei löytynyt pikkuhousuja eikä rintsikoita. Ei, vaikka kuinka sen käänsi useampaan kertaan ympäri. Olen suihkuttanut kainaloihin dödön sijasta hiuskiinnettä, meikkipussi on unohtunut useita kertoja… Onhan näitä.

Miten se arkirutiini sitten meneekään? Uuden työpaikan myötä syön aamupalan vasta työpaikalla. Tämä säästää monta lusmuiluminuuttia kodin päässä. Itse työmatkaan menee noin puolisen tuntia. Suihku, meikkaus, vaatteet niskaan, hiuksiin vähän jotain hiusöljyä ja liikahdus työpisteelle. Kaikki tämä vie maksimissaan 20 minuuttia. Kriiseilyaamuina saattaa mennä kauemminkin. Ihonhoidon suhteen olen terästäytynyt pHformulan myötä, mutta hiustenhoito on aika onnettomalla tolalla. Mä pesen hiukset joka aamu, jonka jälkeen laitan hiuksiin vähän jotain öljyä ja annan niiden kuivua kiharalle. Välillä pahoinpitelen hiuksiani vetämällä ne märkinä sotkunutturalle.


Tämä oli lopputulos jonakin päivänä viime viikolla.

Onko sulla kokemuksia/kommelluksia työmatkapyöräilyyn liittyen?

11 thoughts on “Työmatkapyöräilijän arkirutiinit”

  1. Työmatkapyöräily on ihanaa! Ja varsinkin kun on se pukuhuone/kaappi jonne viedä kamat kuivumaan. Viime keväältä muistan yhden takatalviaamun kun räntää syyti taivaan täydeltä ja sohjoa oli varmaan viisi senttiä pyöräteilläkin. Sohjon alla oli kuitenkin sula tie, joten sadekamppeet niskaan ja kumisaappaat jalkaan ja eikun tien päälle. Työkaverilta tuli isot peukutukset kun näki missä varusteissa ja miten märkänä kohti pukkaria kömmin. 😀 Kunnon sadesuoja laukulle on kyllä ihan ehdoton. Muuten en oikeastaan pyörävarusteisiin kamalasti ole panostanut, mutta kypärä ja laukun sadesuoja on tullut ostettua.

    1. Sadesuoja on kyllä välttämätön. Ja just ne muutamat välttämättömyystarvikkeet, kaikki muu on vähän kuin ekstraa.

  2. Sama meininki, mutta kuivauskaapilla. Matkaa 7km, välillä juosten välillä pyörällä. Mulla tavis-repun päällä Haltin erikseen ostettava repun sadesuoja. Ja yks varavaihtovaatekerta aina pukkarissa, viimeksi tänään oli tarvetta. Pyörälle vielä lukittu aidallinen alue pihalla.

    P.S. kiva kun oli välillä kuva “arki”-Elinasta.
    P.S.S. Suunto Ambit kokemuksia odotellessa, saisko erityisesti sinisen ja valkoisen mallin vertailua?

    1. Kiitos kommentista! 🙂

      Suunto Ambitista voisin kyllä yrittää kirjoitella. Suurimpana erona kakkosen ja kolmosen välillä on bluetooth-yhteys.

  3. No mulla on “työmatkailupyöräilyn kommellus” vuosien takaa, eikä mikään terveellinen sellainen.
    Olin saanut 16-vuotiaana kesätöitä äidin työpaikasta. Äiti oli toimihenkilö liukuvalla työajalla ja minä tehtaan puolella kaksivuorotöissä.
    Siinä sitten eräänä aamuna töihin pyöräillessä pysähdyin tapani mukaan aamutupakalle, niin eikös takaa kuulu yhtäkkiä äidin ääni “Tanja!!!!”. Tuolloin olin jo pari vuotta ihan vakituisesti polttanut mutta en sitä äidille vielä tuolloinkaan myöntänyt vaan selittelin jotakin satunnaisesta tupakoinnista. (Nyt tosin lopullisesta lopettamisesta on jo yli 11 vuotta aikaa). Ei tullut mieleen että äitikin kulki samaa reittiä pyörällä samaan paikkaan ja saattoi olla liikenteessä mihin aikaan vaan…

  4. Jos haluat eroon jansportin repusta niin täältälöytyy ostaja! Yritän vuoden ajan ostaa kaiken käytettynä ja just tollanen reppu on haussa. 🙂

  5. Voi että! 🙂 Tää oli jotenkin aivan ihana postaus. Hahaha! On sitä siis muillekin sattunut, että alkkarit on jäänyt kotiin. Siinäpä sitten kommandona. Hahahah!

Leave a reply to Ella Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *