Hyviä uutisia!

Menin eilen aamulla pelonsekaisin fiiliksin lääkärin vastaanotolle kuulemaan tuomion olkapään tilanteesta. Olen onnistunut jotenkin saamaan olkapääni kipeäksi, molemmat, mutta pahemmin tämä oikean, leikatun käden.

Menin nyt sen lääkärin vastaanotolle, joka minut leikkasi keväällä 2013. Minut leikkasi Vesa Savolainen Omasairaalassa. Heti kärkeen sain kuulla huojentavat sanat: “sinua ei tarvitse leikata”. Huh. Sen jälkeen rentouduin ja muut vastaanottokäynnillä käydyt asiat menivät ihan eri tavalla perille. En voi muuta kuin kehua ammattitaitoista Vesaa. Hän on niin ymmärtäväinen ja huolellinen. Hän selitti huolellisesti löydöksen ja mahdolliset syyt sille. Sain nähdä magneettitutkimuskuvat. Katsottiin kuvat ennen leikkausta, leikkauskuvat ja vielä nämä uusimmat kuvat. Vesa tulkitsi kuvia niin, että mä jopa vähän ymmärsinkin niistä jotakin.

Tilanne on nyt se, että mun täytyy ihan ensimmäiseksi hyväksyä, että en ole enää parikymppinen. Muija alkaa kato vanhentua ja nivelet natisee, vaikken sitä suostuisi myöntämään tai edes ymmärtämään. Käsi on leikattu niin, että sen pitäisi kestää normaalia elämää ilman mitään rajoitteita. Mikä on sitten kenellekin normaalia elämää, on toinen kysymys. Vesa piti mulle lempeän puhuttelun, että nyt kannattais nuo hölmöilyt unohtaa ja pitää kropasta hyvä huoli, muttei kuitenkaan alkanut laatimaan mulle mitään kiellettyjen liikkeiden listaa. Pitäisi varmaan löytyä älliä itseltänikin.

Olkapään leikattu alue oli kuvien mukaan siinä kunnossa kuin pitääkin. Ankkurit pitää ja pysyy paikoillaan, mutta näillä mun riehumisilla olen saanut ylälabrumiin pienen repeämän aikaiseksi, joka on ärsyttänyt hauista ja tulehduttanut sen. Ylälabrumin vammoja ei kuulemma tarvitse useinkaan leikata, vaan konservatiivinen hoito riittää. Samainen löydös on tuossa vasemmassa olkapäässäkin, jonka kanssa olen ihan hyvin pärjäillyt. Nyt pitää vain malttaa antaa kädelle aikaa parantua tulehdustilasta. Arcoxia-kuuria naamariin ja malttia. Kunhan käden kipuilu rauhoittuu, saan aloittaa asteittaista paluuta punttien pariin. Vesa painotti, että aloitat sitten pienillä painoilla, PIENILLÄ PAINOILLA. 😀 Yes, sir. Oikeasti, mä luulen, että olen nyt läksyni oppinut ja aion pitää natisevasta ruhostani parempaa huolta. Mä haluan olla kunnossa. Teen vaikka kevyempää treeniä mieluummin kuin laitan kroppani epäkuntoon.

Onneksi tämä oli vain pieni säikäytys, joka opetti mulle paljon. Olen nyt tosi motivoitunut toipuja ja odotan innolla paluuta treenien pariin. Ehkä ne kehonpainotreenit olis mua varten, ei mitään repimistä enää. Kysyin varmuuden vuoksi onko punnerrus ok? Entä uinti? Hiihto?Leuanveto? “On, on, on, on…” 🙂 Maltilla vaan ja hyvällä tekniikalla.