Tallinnan maraton lähestyy

Tämän vuoden piti olla juoksun vuosi. On se sitä ollutkin, muttei ihan siinä mittakaavassa kuin alkuvuodesta ajattelin ja toivoin. Kroppa pisti heti helmikuussa mahdollisimman paljon kapuloita rattaisiin. Olin pitkälle kevääseen juoksematta jalkavaivan vuoksi, mutta olen kaikesta huolimatta onnistunut tänä vuonna juoksemaan kolme puolimaratonia. Onneksi jalka antoi kuitenkin pyöräillä ja vesijuosta. Ensimmäisen Helsinki City Runissa (1:54), toisen Helsinki Half Marathonissa (1:47) ja kolmannen Pullukka Runissa (2:00).

Adidasheimon jälkeen tuli hetkeksi tyhjiö. Siitä selviytyäkseni ilmoittauduin Tallinn Marathonille. Treenimotivaationi ylläpitäminen vaatii aina pieniä tavoitteita. Yritin HHM:n jälkeen juosta erilaisia lenkkejä, mutta en oikein saanut otetta treeneistä. Onneksi juoksumotivaationi pelasti Vauhtisammakko-yhteistyö. Mikko laati mulle juoksuohjelman, jota olen nyt noudattanut heinäkuun puolesta välistä alkaen.

Tällä viikolla tajusin, että hemmetti, maratoniin on enää neljä viikkoa ja mun treenit ovat omalla mittapuulla vasta alussa. En ole vielä lähelläkään viime vuoden maratonkuntoa. Turha siis kuvitella, että tekisin tänä vuonna mitään enkkareita. Ei ole ollut yhtä paljon aikaa hioa kuntoa huippuunsa loukkaantumisen tai muun seliselin takia. Mä vaan tiedän, että nyt en ole ihan samassa kunnossa.


Polvet saisi nousta korkeammalle. Kuulen Joonaksen äänen “nosta niitä jalkoja, Elina”. Samaa se Mikkokin sanoo. Jännä.

Ai vauhditonta pituushyppyä? Ootsä tosissas? 😀 Se oli kyllä oikeasti ihan kivaa. 🙂

Kuvauksissa oli hauskaa. 🙂

Siellä me Harrin kanssa napotetaan odottamassa kun Mikkoa kuvataan.

Meillä on ollut Vauhtisammakon, 2XU:n ja Sykesportin kanssa kiva projekti, josta tulette varmasti kuulemaan lisää myöhemmin. Kuvitan tämän postauksen kuvat kuvauksissa otetuilla kuvilla. Ensimmäisissä kuvauksissa Mikko juoksutti meitä jäätävässä helteessä Malminkartanon mäkeä ylös. Meinasin kuolla. En oo ikinä tehnyt mitään yhtä raskasta. Ihan oikeasti. Varmaan pitäisi jatkossakin tehdä vastaavanlaisia treenejä. Meinasin oksentaa ja tuon treenin jälkeen ymmärsin Pehkosen Tuijaa paljon paremmin. 😉 Toisissa kuvauksissa Mikko vei minut toisella tapaa äärirajoille. Juostiin kilometrin vetoja, viimeisin veto, tosin vain 400 m, kipitettiin 3:45 min/km-vauhtia, joista viimeinen satanen vieläl 15 sekuntia nopeammin. Minulle vauhti oli kova! Huh! 400 metrin matka on oikeasti kunnioitettava matka. Kokeilkaapa huvikseen juosta 400 metrin rata täysillä. Rata tuntuu yllättävän pitkältä, vaikka näyttää telkkarissa naurettavan lyhyeltä.

Saa nähdä minkä ajan saan juostua Tallinnassa. Itse veikkaisin, että nipin napin neljä tuntia. Voi hyvin mennä ylikin. Harmittaa jo valmiiksi, koska en saa juostua hyvää aikaa, mutta tämä on ollut opettavainen vuosi monessa mielessä. Juoksu on laji, jossa oppii älyttömästi itsestään. Juoksu vaatii ihan hirveästi korvienväliä. Pitää uskoa siihen mitä tekee, uskoa itseensä. Eikä koskaan saa luovuttaa, ellei sille ole jokin syy. Olen luullut olevani kova, mutta olen nyt huomannut olevani mukavuudenhaluinen ja olen luovuttanut/himmannut yllättävän helpolla. Tämän huomaaminen on pistänyt miettimään.

Juoksu on laji, jota jollain tapaa vertaan purjehdukseen. Jotkut asiat pitää jättää vain jonkun kohtalon tai korkeamman haltuun. Kaikkea ei vaan kertakaikkiaan voi suunnitella. Purjehduksessa ollaan sään, tuulen ja aallonkorkeuksien armoilla. Juoksuun täytyy suhtautua samalla kunnioituksella kuin sääilmiöitä kohtaan. Täytyy olla kiitollinen, jos juoksu sujuu kuin unelma. Joskus se on tervanjuontia ja suorastaan ihan paskaa, mutta nekin kokemukset pitää ottaa vastaan ja yrittää hyväksyä, että nyt se oli vaan tätä ja toisella kertaa jotakin muuta. Moniin asioihin voi itse vaikuttaa, mutta silti jotkut jutut ovat jostain ihme tähtien asennosta kiinni. Minulle juoksu on terapiaa ja sitä kautta oppii paljon itsestään.

Ennen Tallinnaa pitäisi asettaa uusi tavoite jo valmiiksi, ettei taas iske tyhjiö. Tosin tyhjiön täyttää syksyllä Vauhtisammakon juoksukoulu, mutta silti. Tavoite pitää aina olla. Ehdotuksia?

Kuvat: Miia Honkanen/Sykesport
Vaatteet: 2XU

Instagram: @sykesport @2xusuomi @endorfiinikoukussa @vauhtisammakko @juoksevahartsa

16 thoughts on “Tallinnan maraton lähestyy”

  1. Ensiksi pitää sanoa, että blogisi on tosi hyvää luettavaa. Sellaista pohdintaa ajatuksella, hyviä kuvia ja kirjoittaminenkin on hyvin hallussa. 🙂 Mutta tuohon juoksuun ja tavoitteeisiin. Itse kuulun juurikin siihen ryhmään, jolla on oltava tavoite, jokin kilpailu/tapahtu ma, tai ennätysten rikkominen. Vaikka juoksusta ja muusta urheilemisesta nauttiikin, niin ilman tavoitteita se muuttuu arkiseksi puurtamiseksi, jopa tasaisen tylsäksi….
    Kiitos kivasta blogista! 🙂

  2. Ostin muuten samanlaisen suunnon ambit whatever 😀 valkoisen kellon kun sulla. Blogistasi luin vertailuja ja arvostelua. Kiitos niistä! On muuten hyvä kapistus! En ole hetkeäkään katunut hankintaa.

    1. Mä oon kans ollut tosi tyytyväinen kelloon. Se on ollut mulla ranteessa oikeastaan 24/7 siitä lähtien kun sen sain. 🙂

  3. Kuulostaa hyvältä tuo juoksukoulu.Mä kaipaan kans jotain selkeää tavoitetta treenaamiseen. Aiemmin, kun liikunta ei ollut kovin tavoitteellista, niin helposti muut kiireet meni ohi ja liikunta jäi vähemmälle. Mulla on tän vuoden isoin tavoite Vantaan maraton eka kokonainen! Sen jälkeen en sit tiedä. HCR kyllä keväälle tietty. Maratonin jälkeen haluun kyllä hetken varmaan harjoitella vähän vapaammin ja ehtiä enemmän myös jumpalle. Ehkä syksyn ja talven keskityn ylläpitämään juoksukuntoa ja lisään lihaskuntotreeniä. Liikunnasta on onneks mullekin tullut jo tapa, niin vaikka hetken oliskin vapaammin ilman selkeää tavoitetta niin liikunta olis silti varmasti aktiivista :). Ei mulla kyllä mitään vinkkiä nyt sulle ollutkaan 😀

    1. Tule mukaan juoksukouluun! 🙂

      Samankuuloisia suunnitelmia mullakin. Keväällä puolikas ja talvella kaikkea sellaista treeniä mikä maistuu, kesällä taas pidempiä lenkkejä ja ehkä maraton. 🙂

  4. Siisti lukee sun juoksutunnelmia näin hcm:n jälkipöllyissä:) yhdyn kyllä moneen noista sun ajatuksista.juokseminen on niin fiilispohjaista ja sit kun joku urheiluvamma vaatii suunnitelmista poikkeamisen niin hajotuksen määrä on suuri! Itellä meni nyt kevät/kesä akselilla kaksi maratonia,molemmat aikamoisten vamma- ja turhautumisepisodien jälkeen!siihen nähden tyytyväinen tuloksista. Mutta hei,miltä kuulostais Berliini vuoden päästä syyskuussa?enkkareita rikkomaan!?i’m in! vuosi aikaa treenata,hioa tekniikkaa ja ennen kaikkea huoltaa kehoa!

    1. Sä oot kyllä huikee mimmi! Kaks maratonia samana vuonna!

      Berliini vuoden päästä voisi kuulostaa sellaiselta, että lyödäänkö lukkoon samantien? Toinen juoksun vuosi perään, toivottavasti paremmalla tuurilla.

  5. Rohkaistunpa ensimmäistä kertaa kommentoimaan 🙂 Sulla vaan on niin hyvin sana hallussa tuon juoksutuntemusten avaamisen osalta ja hienoa kuulla, että uskallat himmailla. Mulla sama 4 vkoa Tukholman puolikkaaseen ja kummallisen polvikivun vuoksi nyt jouduin jättämään lenkit väliin.. Täältä blogista oon löytänyt paljon erilaisia vinkkejä juoksuun. Tavoitteeksi joku uus juttu, triathlon :-)? Kiitos ja kumarrus erinomaisesta blogista!

    1. Oi kiitos! 🙂 Kiva kuulla, että oot löytänyt täältä vinkkejä.

      Triathlonia olen kyllä miettinyt… Tiedän, että hurahtaisin lajiin varmasti.

  6. Tavoite on kyllä hyvä aina olla. Silloin ei tule niin helposti luovutettua ja kehittyykin paremmin. Minulla on vielä syksyn päätavoite edessä, mutta olen jo miettinyt sen jälkeistä tavoitetta. Ehkäpä se on jokin näistä: entisten aikojen parantaminen, uusia ja entistä enemmän kisoja, kisa ulkomailla, ultramatka.

  7. Tallinnan reitti on mukavan yksinkertainen ja nopea, jotkut toki pitävät sitä tylsänä, sillä puolikkaan mittainen reitti juostiin ainakin aikaisemmin kahteen kertaan. Pitkillä rantaosuuksilla tuuli tulee miltei aina sivusta, eli myötätuulta tuskin on tiedossa 😉 Varo alussa ratikkakiskoja ja ota myöhemmin rauhallisesti vanhan kaupungin mukulakivillä. Puolikkaan juoksijat liittyvät mukaan muutamaa tuntia myöhemmin. Virkeät juoksijat antavat ihmeen paljon energiaa viimeisen kympin aikana. Tallinnan maratonista tulee varmasti hieno kokemus!

Leave a reply to Juoksuttaa Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *