Eilen saimme miehen kanssa vapaaillan, kun kahdella vanhemmalla tytöllä oli kaverin yökyläsynttärit ja pienin meni serkkulaan. Lähdettiin vähän ulkoilemaan. Oli tosi kiva ilta ihanassa seurassa.
Tänään on sitten ollut viimeinen lomapäivä. Ensin aiottiin tänään siivota, mutta päätinkin, että ei viimeistä lomapäivää kyllä siivoamiseen käytetä ja pakkasin tytöt autoon ja lähdettiin rantsuun.
Rannalla lojuessa tein nestetankkausta illan lenkkiä varten. Olimme siskon kanssa etukäteen sopineet, että sunnuntaina mennän pitkälle lenkille. Mulla on edelleen siskon käännytys käynnissä ja yritän saada hänet mun seuraksi HCM:lle. Reippaasti tuo ainakin juoksee, joten kunnon puolesta ei oo mitään ongelmaa.
Lenkki sujui ihanasti. Ei ollut kipuja, ei ongemia, ei mitään. Ilta oli ihana ja ilmakin alkoi viilenemään. Juoksin elämäni pisimmän lenkin. Aiempi ennätys oli 26 kilometriä. Tuohon päälle vielä 15 kilometriä, niin maraton on sitten siinä. Lenkin jälkeen pelkäsin, että vatsa tulee taas kipeäksi, mutta onneksi ei. Pääkipu kuitenkin yllätti. Aina jotain. Ilta on mennyt kylmägeelipussia pohkeilla pitäessä, ettei vaan penikat kipeytyisi. Toivokaa, ettei kipeydy. Edellisen pitkän lenkin jälkeen pohkeet oli tosi arat melkein viikon.
Sisko juoksee.
Puolarmetsän siirtolapuutarha
Pikku hiki lenkin jälkeen. Oli siellä kuitenkin sen verran kuuma.
Juoksu
Matka: 27,2 km
Kesto: 2 h 48 min
Km-aika: 6:17 min
Syke: keski – 147 bpm, max – 178
Kalorit: 1359 kcal
Huomenna töihin! Miten mä osaan herätä, kun en osaa näköjään mennä nukkumaankaan?
siis en voi ymmärtää, miten voit juosta tuollaisia matkoja varsinkaan, jos olet ollut edellisenä iltana “ulkoilemassa” 😀
Mutta hyvä Elina!
Mun edellisestä juoksulenkistä onkin taas aikaa, jospa sais tästä taas inspiksen.
Paitsi että mulla kävi eilen pieni raksatapaturma jalkaan, vaikka mulla oli mun turvakengät jalassa (=fitflopit=varvassandaalit -niissä on kuitenkin paksu pohja, niin naulat ei mee niin nopsaan läpi ;))
Wau mikä lenkki, haaveilen vaan vastaavista…
Tanja: Heh, illalla me juostiin ja mä oon ehkä oppinut ulkoilemaan vähän hillitymmin näin aikuisiällä. Hehe.
Olepa varovainen siellä raksalla. Meillä on muuten yhteislenkki edelleen toteuttamatta. Voisin joku päivä pyöräillä sinne juoksemaan. 🙂
Hiluvitku: Kiitos, olen mä itsekin aika ylpeä suorituksesta. Antoi paljon luottoa maratonkoetukseen.
wow upeeta. miten vedät tällasia lenkkejä vammautumatta? Mulla menee yli 10km lenkeissä aina jotain rikki 😀 mukavaa nähdä myös joku muu innokas treenibloggaaja <3
x Steffi
http://www.steffit.com
Steffi: Aina mua vähän jänskättää, ilmoittaako joku kohta kropassa, että tää oli liikaa, mutta onneksi vielä oon kunnossa. 🙂 Kiitos samoin, kiva kun kommentoit ja löysin sun blogin. Ihana blogi sulla!