Tiistaina iltapäivällä tosiaan saavuimme Viroon. Iltapäivä meni Tallinnaa ihmetellessä. Myöhäisten päiväunien jälkeen lähdin suorittamaan Vauhtisammakon treeniohjelman ensimmäistä lenkkiä.
Ohjelmassa luki neljä kilometrin vetoa kiihtyvällä vauhdilla. Ensimmäinen kilometri piti juosta 6:00 min/km, seuraava 5:45, sitten 5:30 ja viimeinen 5:15, vetojen välissä oli kolmen minuutin palautukset. Tämä oli ensimmäinen omin neuvoin suoritettava tämäntyyppinen treeni. Olipa hankalaa jotenkin. Ensimmäinen ongelma tuli kilometrin vetopätkän mittaamisessa, toinen vauhtien seuraamisessa ja kolmas vauhdin pitämisessä ja ongelmana oli myös seuraavan nopeamman pätkän vauhdin arvioiminen. Luulin olevani hyvä pitämään vauhtia, mutta tajusinkin, että osaan pitää vain tasaista vauhtia läpi lenkin. Tämä oli aivan erilaista.
Suoritin alkulämmittelyn, jonka aikana mittasin suurinpiirtien kilometrin pätkän Tallinnan rantaviivaa. Ensimmäinen veto menikin sinnepäin, juoksin aivan liian kovaa, lähempänä 5:30 min/km. Toinen meni aivan liian hitaasti, kolmannen juoksin 5:15 ja viimeisin taisi mennä lähemmäksi 5:00 tai jopa alle. Sahasin vetoja pitkin sitä samaa rantaviivaa helteisessä illassa. Olipa upea auringonlasku ja hyvä fiilis pitkästä aikaa juosta. Siinä säätäessä ajantaju unohtui ja satamaan palatessa huomasin, että suihku on mennyt jo kiinni. Ei auttanut kuin vetää bikinit päälle ja hypätä veneen perästä mereen jäähdyttelemään. Ilta oli tosi idyllinen. Vastakkaisen laiturin venäläisestä purjeveneestä kantautui hento kitaransoitto. Videon tästä tunnelmasta voit käydä katsomassa Instagramista.
Uinnin jälkeen istuttiin äidin kanssa veneen istumalaatikossa pitkälle yöhön ja fiilisteltiin superkaunista iltaa.
Moikka!
Millainen sykemittari sulla on muuten käytössä? On varmaan jossain postauksessa ollut asiasta juttuakin, mutta en nyt ensihätään löytänyt 🙂
Mulla on käytössä Suunto Ambit S2. Postuas mittarista täällä.
Kiitos mukavasta blogista. Tämäkin kirjoitus sai juoksukintut vipattamaan ja muutenkin hyvälle tuulelle. Lisäksi kiinnostuin yhä enemmän Vauhtisammakoista. Osaatko sanoa, mistä Helsingin yhteislenkit lähtevät? Aurinkoista loppukesää ja hyviä lenkkejä!
Kiitos! 🙂 Kiva kuulla, että postaukset laittaa juoksuttamaan ja saa hyvälle tuulelle. 🙂
En ole ihan varma, mutta pieni kutina on, että Kaisaniemen kentältä.
Aurinkoista loppukesää sinullekin!
Mä en osaa tehdä noita vetolenkkejä kyllä yksinäni ollenkaan. On niin paljon helpompi, kun joku vierellä sanoo mitä pitää tehdä 🙂 vauhtisammakko alkoi kiinnostamaan minuakin, mutta aikataulu menee syksyn osalta muiden juttujen kanssa aika pahasti päällekkäin. Täytyy seurata sivuja, jos sitten talvella hyppäisi matkaan mukaan loikkimaan 🙂
Vetotreenit vaatii kyllä opettelua. Niissä on niin monta palasta, jotka pitää huomioida. Kaikista helpointa niitä on tehdä niin, että joku neuvoo vieressä. 🙂
Toivottavasti aikataulut natsaa ja pääset loikkajengiin messiin. 😀