Kelojen pyörittelyä ja puistojumppaa

Ihanan kamalaa, kun on näin paljon aikaa olla ja mietiskellä. Pelottavaa, kun pää oikein pitää meteliä siitä kelojen pyörittelystä. Oon miettinyt luonnettani ja sitä minkälainen ihminen olen – työjuttuja, äitiyttä ja kaikkien näiden yhteensulautumista. Mulle on selvää, mistä haaveilen ja mitä tavoittelen. Mulla on aina jokin tavoite, jokin konkreettinen, johon on mahdollisuus päästä ja taka-alalla jyllää haaveet ja unelmat, jotka ovat aika utopistisia, mutta ne ajavat mua eteenpäin. Tällä tavoin mun kone toimii. Vaikka tulisi minkälaisia alppeja esteeksi, sitten luon vain uusia tavoitteita ja välitavoitteita ja painellaan taas eteenpeäin. Mä olen monella tapaa täynnä säröjä, ihan raakile, mutta kuka täällä maailmassa olisi valmis ihminen?

Eilen kuopus oli vielä mun kanssa viettämässä toipilaspäivää. Meillä oli leppoinen päivä. Aamu hengattiin sohvalla vierekkäin, molemmat puuhaili omia juttujaan. Lounaan jälkeen lähdimme ulos. Pikkuinen taas papatti ihan koko ajan ja itsekin totesi, että “mä puhun ihan koko ajan”. Niin se kyllä tekee. 😀

Otettiin lungisti rannassa.

Mulla meinasi tulla kylmä, mutta pikkuinen ei halunnut lähteä kotiin. Mä rupesin sitten jumppaamaan puiston penkillä lämmetäkseni ja kuluttaakseni aikaa. Tein yhden käden ojentajadippejä ja punnerruksia penkkiä vasten, jalkojen nostoja selinmakuulla ja jalkojen ojennusta ja koukistusta penkin reunalla istuen, lisäksi askelkyykkyjä. Kotona vielä kyykkäsin kuulan kanssa syvään. Nyt on hanuri kipee ja vatsalihaksissa kevyt tunne, että jotain on tehty. Ihanaa!

Tänään on fysioterapia. Kiva mennä, että saa taas kuulla missä mennään ja saa kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä. Käsi tuntuu paljon paremmalta nyt ja oon pärjännyt jo tosi monta päivää ilman kipulääkkeitä. Tällä hetkellä ainoa riesa on tuskaisen jumiset niskat ja siitä aiheutuva päänsärky. Siitäkin voisin kysyä fyssarilta voinko tehdä mitään liikkeitä, jotka helpottais niskajumia.

Näin stailina mä täällä kotona hengaan. Oon tainnut meikata kaksi kertaa sairasloman aikana. Yllättäen se onnistuu jotenkin vasemmalla kädellä.

Nyt mietin, että kävisinkö kävelylenkillä ennen fyskaa. Voisi piristää, vaikka ulkona näyttää olevan aika ankean harmaa ja sumuinen ilma.

4 thoughts on “Kelojen pyörittelyä ja puistojumppaa”

    1. Moi, kiva kun löysit tänne ja jätit merkin itsestäsi. Tervetuloa! 🙂

      Mä oon tehnyt joskus tuon enneagrammi-testin, mutta voisin tehdä sen uudestaan, kun en enää muista tuloksia.

      Aurinkoista kevättä sinullekin!

  1. Melko pitkän sairausloman sait. Loistava tilaisuus viettää enemmän aikaa lasten kanssa! Ei takuulla mene seuraavat viikot hukkaan.

    Tein tuon luonnetestin, kolmostyyppi napsahti. Taisi tulla sinnekin sama, eh?

    Paraneminen näyttää edistyneen hyvin. Kohta varmaan pääset kuntouttamaan ja pian se päivä tulee, kun hiki kunnolla vielä irtoaa!

    Kiitos postauksista, hyviä vointeja!

    1. No niin sain. En kyllä ihan oikeasti aio niin pitkään olla kotona. Mutta nautin lasten seurasta niin pitkään, kuin käsi vaatii kotona olemista.

      Mullekin tuli tosiaan kolmostyyppi ja toisena seiska.

      Eilen sain kaksi liikettä lisää treenattavaksi ja sain luvan mennä salille. Ihan huippua! Kävinkin tänään jo salilla.

      Kiitos itsellesi kommentista! 🙂

Leave a reply to Elina Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *