Eilen oli Espoon Rantamaraton. Olin päättänyt mennä katsomaan ja kannustamaan Devistä. Aamulla huomasin, että ilma on aika ankean harmaa ja lapset pakattuani ulos, huomasin, että siellähän tulee vettä ihan reilusti. Eipä siinä mitään, kamera laukkuun ja Haukilahteen mars. Hain siskon mukaan ja jätin hänen miehelle lapset hoidettavaksi. Onneksi autosta löytyi sateenvarjo, enhän mä ollut lähtiessä taas ajatellut mitään.
Tältä se sää näytti autosta katsottuna
Seisottiin siskon kanssa saman sateenvarjon alla ja huudettiin ja taputettiin kuin heikkopäiset. Sattuiko kukaan teistä lukijoista bongaamaan meitä sieltä? Muistan maratonilta sen, miten paljon voimia kannustuksesta sai, niin ajattelin ottaa sen kannustamisen ihan tosissaan.
Siellä se Devis vipeltää hymyilevänä ja kauniina.
Kuvien perusteella Devis juoksi koko matkan hymyillen ja vilkutellen <3
Ja kuvien perustella mun kamera on ollut vinossa.
Hienosti juostu, Devis! Onnea!
Deviksen juoksukertomus löytyy täältä.
Ihmeen hymyileväisenä mentiin kelistä huolimatta. Kiitokset tsempeistä ja kannustuksesta sekä kuvista, näytän aika uitetulta tuossa viimeisessä kuvassa jo.
Se on kyllä totta, että kannustuksesta saa hurjasti lisää poweria js hyvän mielen.
Hurraa, bongasin sut!! Olin jo valmiina kuolemaan siihen matkalle, juoksin pää kainalossa ja itku silmäkulmissa, ihan hätää kärsimässä 😀 Kaveri lähes työs mut vikat mäet ylös ja yritti saada juoksemaan.. Huhhuh oli rankka reissu tälle ensikertalaiselle. Sun huomaaminen kuitenkin anto vähäsen valoa tunnelin päähän, nimittäin aloin muistelemaan sitä sun maraton-juoksukertomusta ja alkoi naurattamaan se, kuinka hyvin siihen pystyi samaistumaan. Hurraavan yleisön tuki oli ihan korvaamaton, joka kerta itselle tuli kylmiä väreitä ja hiukan parempi fiilis. Lopussa oli kaikkensa antanut olo, jalat eivät enää kantaneet ja päässä ei ajatus kulkenut. Täysin pähkähullu reissu, vesisateessa ja mutavellissä, mutta ei voi mitään, olihan se AIVAN MAHTAVAA! 🙂
Devis: Sä oot kyllä juoksija isolla J:llä. Etkö muka oikeasti harkitse kokomatkaa?
Juoksija: Huippua! 🙂 Oli mahtavaa olla kannustamassa, mä olin välillä kyyneleet silmissä, kun fiilistelin niin tosissani. 🙂 Onnittelut sulle juoksusta! Milloin seuraavan kerran? 😉