Umpihankea ja hikipisaroita
Päivästä muodostui raskas. Viimeiset kaksi kilometriä ennen Rautulampea rämmimme umpihangessa, jossa eteneminen oli uskomattoman raskasta.
Päivästä muodostui raskas. Viimeiset kaksi kilometriä ennen Rautulampea rämmimme umpihangessa, jossa eteneminen oli uskomattoman raskasta.
Verkkainen vetelehtiminen puhui omaa kieltään ja päivän kirkastuessa tilanne vaati enää sen, että toinen sanoisi asian vihdoinkin ääneen. Minä olen levoton ja turhaudun helposti, siksi olin lähtemisen kannalla. Kaipasin fyysistä rasitusta ja ajattelin, että umpihangessa hikoilu olisi vain kivaa. Rami on harkitsevampi ja kannatti välipäivää. Taivuin järjen ääneen (kuten aina) ja sanoin lopulta ääneen “taidamme jäädä tähän”.
Tuvan hiljalleen lämmetessä kampesin itseni ylös punkastani. Huussireissulla huomasin aamun jo sarastavan punertavana taivaanrannassa, vaikka aurinko nousisi tänään vasta muutaman tunnin päästä ensimmäisen kerran kaamoksen jälkeen. Kaunis aamu sai minuun liikettä ja ryhdyin innokkaana suorittamaan minulle uusia talvivaellusrutiineja.
Jälleen satoi vettä koko yön. Yöllä kylkeä kääntäessäni kuuntelin sateen rummutusta telttakankaaseen. Joskus tuo sateen ääni kuulostaa tunnelmalliselta, mutta kolmas sadepäivä ei enää jaksanut innostaa. Sade ei tuntunut lainkaan hellittävän, vaikka ennusteen mukaan sateen piti loppua puolen päivän aikaan. Täydellinen harmaus ja pilvisyys ei antanut tästä minkäänlaista vihjettä.
Heräsimme kahdeksalta jälleen tuvan kuistille aamupalatoimiin. Saimme valmistaa aamupalamme rauhassa ennen kuin telttakylän teinit heräilivät uuteen sadepäivään. Osa nuorista oli nukkunut puuliiterin suojassa.
Heräsimme ennen yhdeksää. Sade oli jatkunut koko yön ja jatkui edelleen. Siirryimme teltasta lämpimään tupaan laittamaan aamupalaa. Tuvassa yöpyneet miehet tekivät lähtöä ja osa oli jo lähtenyt jatkamaan matkaa. Lisäsimme tuvan kamiinaan pökköä pesään ja kannoimme makuupussimme ja -alustamme tupaan kuivumaan.
Lämmin tupa tuntui vähän liian mukavalta eikä sateeseen lähteminen juurikaan houkutellut. Päivän suunnitelmana oli kävellä melko lyhyt matka Porttikoskelta Lankojärvelle (noin 7 kilometriä). Yhdentoista aikoihin nostimme rinkat selkään ja lähdimme matkaan.
Varustelupostaus 1. Vaelluspäivän postaus: Suomujoen vartta etelään 2. Vaelluspäivän postaus: Suo siellä, vetelä täällä 3. Vaelluspäivän postaus: Vaaroilta tuntureille 4. vaelluspäivän postaus: Sataa sataa ja […]
Heräsimme puoli yhdeksältä keittelemään aamukahvit ja pistimme pussipuurot tekeytymään. Tällä reissulla ruokapolitiikkaamme on kaikista helpoimmasta päästä. Kahvit ovat Nescafé-annospusseja, puurot BlåBandin pussimuonaa, samoin kaikki muut ateriat. Välipaloiksi meillä oli Tupla- ja Evoke-patukoita. Tällä menetelmällä säästyimme astioiden tiskaamiselta. Pussiruoat olivat tällä reissulla myös oikein maistuvia, joskin aika kalliita.
KOMMENTIT