Elämäni ensimmäinen riippumatossa nukuttu yö

*Kaupallinen yhteistyö Aluksi ajatus siitä, että lähtisin retkelle pelkkä riippumatto majoitteena, tuntui jotenkin riskialttiilta ja vaivalloiselta. Selvittelimme hiukan vaihtoehtoja, katselimme Ali Leiniön videoita, joissa hän kertoo riippumattoretkeilystä, niin riippumatto alkoi tuntua koko ajan vaan paremmalta idealta. Tilasimme kummallekin hiukan erilaiset riippumatot ja tykötarpeet, mutta aika samanlaisin ominaisuuksin. Kerron nyt minkälaisiin varusteisiin minä päädyin ja miksi.

Pukeutuminen vaellukselle: Mitä mukaan ja miksi?

Saan usein kyselyitä siitä, minkälaiset vaellusvarusteet ovat hyviä ja mitä vaellukselle täytyy ottaa mukaan. Minulta kysytään, mitkä ovat pakollisia varusteita ja mitä kannattaa pakata rinkkaan esimerkiksi viikon vaellusreissulle. Mieltymyksiä on monia, mutta kerron nyt mitä vaatteita minä pakkaan mukaan ja miksi.

Pakkaan kaikille vaelluksille suurinpiirtein samat vaatteet. Minulla on olemassa pakkauslista, jota päivitän aina kokemuksen karttuessa. Kaikille vaelluksille lähdettäessä täytyy varautua siihen, että koko reissun sataa vettä taukoamatta.

Onnistuneen vaelluksen viimeinen päivä

Viimeisenä vaelluspäivänä heräsimme herätyskellon soittoon. Olin laittanut Garminin piippaamaan kuudelta, myös Ramin puhelin hälytti samaan aikaan. Herääminen ei tehnyt tiukkaa, minusta oli kiva herätä aikaisin ja herätä samaan aikaan kuin luontokin herää uuteen päivään.

Aikaisessa aamussa oli ihan oma tunnelmansa. Kaikki Kotakönkään muut retkeilijät nukkuivat vielä. Valmistelimme aamiaista mahdollisimman äänettömästi. Yritin taputella järjettömän suuria silmäpussejani pienemmiksi.

Tämän reissun kaunein reitti

Yö meni vähän katkonaisesti. Kuuselan kämpän pihassa olevasta teltasta kantautui melkoinen kuorsaus. Tuntui kuin tanner olisi tärissyt kuorsauksen voimasta. Aamulla heräsin siihen, kun kuukkeli istahti teltan katolle ja lehahti aina uudestaan lentoon. Tällä kertaa Luirojärveltä lähteminen ei tuntunut ankealta ja siltä, että reissu on kohta ohi. Nyt emme aikoneet mennä samaa reittiä kuin aina ennen, eli Tuiskukurun kautta Suomunruoktuun. Tällä kertaa olimme menossa Kotakönkäälle. Pääsisimme taas sellaisiin maisemiin, joissa emme olleet vielä koskaan käyneet. Olo oli innostunut, koska olimme kuulleet, että paikka on hieno.

Maisema, joka sai liikuttumaan kyyneliin

Heräsimme kymmenen aikaan siihen, kun tuvan pihalta kuului ääniä. Unenpöpperössä mietin, mistä äänet voivat tulla, kunnes tajusin, että jotkut ovat lähteneet aikaisin liikkeelle ja ovat nyt tuvan pihalla tauolla.

Tämäkin aamu oli kaunis ja aurinkoinen, mutta hyttyset olivat heti aamusta kiusana. Hyttysten läsnäolo sai aamutoimiimme vauhtia ja suoriuduimme lähtövalmisteluista ennätysajassa.

Vaelluksen muonitus

Rami on aina miettinyt mun ruokajutut vaelluksille. Hän tietää mun ruokarajoitukset, ruoan tarpeen ja muut mieltymykset. Hän on osannut suunnitella mun vaelluseväät paremmin kuin ikinä itse olisin osannut. Hassua on se, että syön vaelluksilla yhtä paljon tai jopa enemmän kuin mua 40 kiloa painavampi mieheni.

En ole nälkäisenä hyvää seuraa, joten ruokailuista täytyy pitää huolta. Mulle päivän paras ja tärkein ateria on aamupala. Sen on pakko olla riittävän iso, että jaksan lounaaseen asti. Ruokarytmin täytyy olla tasainen. Me pidämme vaelluksella ruokatauon kolmen-neljän tunnin välein.

Aavetietä Hammaskurulle

Heräsimme Anterinmukassa muiden retkeilijöiden aamutoimien ääniin. Aamu oli kaunis ja aurinkoinen. Halusimme nauttia aamusta kaikessa rauhassa ja odottelimme, että muut retkeilijät saivat aamutoimensa valmiiksi ja tekivät lähtöä ennen kun siirryimme tuvan terassille valmistamaan aamiaista. Edellisiltana iltatoimet venyivät normaalia myöhäisemmäksi saunomisen vuoksi, niin keräsin marjat aamupuuroon vasta aamulla.