5. vaelluspäivä: Eksymistä ja turnausväsymystä

Laittelimme aamupalaa Luulammen päivätuvan portailla, johon ehti jo ensimmäinen päiväretkeläinenkin rupattelemaan ja toisesta teltasta myös kömpi aamupalapuuhiin yksinvaelluksen alkutaipaleella oleva helsinkiläismies. Hiukan kateellisena katsoin hänen valmistautumistaan matkalle kohti Sokostia. Sinne meidän pitää vielä joskus päästä. Ja Kilpisjärvelle takaisin. Kilpisjärvellä on aina aivan erityinen paikka mun sydämessä.

4. vaelluspäivä: Sataa sataa ja sitten paistaa

Nukuin yön tosi sikeästi, vaikka jälleen heräilinkin puutuneisiin jäseniin. Nukahdin aina uudestaan tosi syvään uneen. Aina herätessä vesi vaan ropsotteli teltan kattoon. Olin jo kuudelta ihan virkeä, mutta jatkoin unia siinä toivossa, että sade hellittäisi. Vasta yhdentoista aikaan kyllästyimme jättipitkiin uniin. 14 tuntia unta on vähintäänkin riittävästi. Toisia katsottuamme revettiin nauramaan. Eipä ole ennen tuollaisia silmäpusseja nähty kummallakaan, oli pakko ottaa selfie.