Jälleen tulee yksi vuosi päätökseen. Minäkin halusin selvittää, mitkä kuvat olivat kuluvana vuonna tykätyimpiä. Instagramin tykätyimmät yhdeksän kuvaa saa tilattua best nine -sovelluksen kautta. Tykätyimmät kuvat kertovat ehkä enemmän siitä, mitä seuraajat haluavat somessani nähdä kuin siitä mitkä olivat itselleni vuoden kohokohtia. Kaikki minulle tärkeimmät hetket eivät löydy tuosta yhdeksiköstä.
Näin Janitalla ja Vilmalla kivat postaukset, jossa kerrottiin tarinat tykätyimpien yhdeksän kuvan takaa, niin minäkin ajattelin koota postauksen näistä.
Kulunut vuosi on ollut aika erikoinen. Vuosi alkoi uupumuksesta toipuen. Samalla aloitin päätoimisen opiskelun. Toipuminen ja uudenlaisen elämän opettelu on jatkunut siitä tähän asti. Työuupumus ja siitä aiheutuneet muut vaikeudet vei mielen ja itsetunnon pitkäksi aikaa matalaksi, mutta hyvällä toipumisen tiellä ollaan vieläkin.
Vuoden 2018 tykätyimmät yhdeksän kuvaa Instagramissa
1. Selvitin ensimmäisen triathlonkilpailun kunnialla maaliin! Tulos ei ollut mikään kummoinen, mutta kokemuksena tuo oli ihan huippu. Tapahtuma oli ihan huikea. Triathlonille oli kiva treenata siskon miehen kanssa ja reissu Joroisiin oli onnistunut. Kiitos Martinalle huolenpidosta! 🙂
2. Esikoiseni rippijuhlapäivä. Päivä oli täynnä erilaisia tunteita, kuten se, että tyypiltä meni pari kertaa taju kankaalle kesken konfirmaation. Minun rakas lapsi. ❤️ Rippijuhla tuntui jotenkin merkittävältä askeleelta elämässä. Muistan omat rippijuhlat aivan selvästi ja sen elämäntilanteen ja ne ystävät, joiden kanssa vietin aikaa.
3. Toinen hääpäivä. Olen niin kiitollinen tuosta tyypistä ja tästä parisuhteesta. Tämä parisuhde on opettanut mulle niin paljon. Olen oppinut paljon itsestäni ja vähitellen olen oppinut myös olemaan itsenäinen. Mikään parisuhde ei tietenkään ole pelkkää höttöä ja hattaraa, mutta vallitsevat tunteet ovat rakkaus ja kiitollisuus. Hääkuvat otti taitava Senja Jaloluoma. Valokuvaajan kirjoittaman tarinan kuvauksista voi käydä lukemassa täältä.
4. Muistan miltä tuo varvikko tuoksui. Muistan kuinka väsyneet jalat oli ja kuinka onnellinen olin. En ollut koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa väriloistoa kuin Paratiisikurun jälkeen. Luonnossa on niin hyvä olla!
5. Olimme lähdössä kymmeneksi päiväksi vaeltamaan. Meillä oli edessä meidän neljäs vaellus, josta oli tulossa pisin vaellus tähän mennessä. Hiukan jännitti, miten kaikki tulee menemään. Laitoimme puhelimet pois päältä tämän kuvan julkaisemisen jälkeen. Tämä vaellus oli aivan mieletön kokemus.
6. Neljännen vuosipäivän kunniaksi julkaisin kuvan meidän ensimmäiseltä yhteiseltä matkalta. Tämä on tammikuulta 2015. Ensimmäisellä reissulla ollessamme olimme tunteneet toisemme vasta kuukauden. Juuri kukaan ei tiennyt, että seurustelemme. Me tiesimme, että tässä se on. Edelleenkin tuntuu ihmeelliseltä miten kaikki meni. Yhtäkkiä elämääni ilmestyi tyyppi, jonka kanssa on tosi hyvä olla.
7. En ensin meinannut koskaan julkaista tätä kuvaa. Mieleni pomppi sen verran mielenkiintoisia ajatusratoja, että niitä kelatessani tajusin jälleen oman ristiriitaisuuteni. Kuvaa ottaessa minulla oli hyvä olo ja tunsin itseni aivan sopivaksi, kauniiksikin. Muutenkin tunnen suurimman osan ajasta olevani sopiva ja riittävä juuri tällaisena. Heikkoina hetkinä, kuten tuolloin, ajattelin, että eihän urheilevalla bloggaajalla voi olla tuollaista mahaa. Vaan kylläpä on. Tältä minä näytän. Olen sporttinen kohta nelikymppinen itsestään huolehtiva nainen ja minulla on pienenpieni mahamakkara. Ketä se haittaa, jos se ei haittaa minuakaan? Niinpä.
8. Toukokuussa olimme Kreikassa ihanalla Karpathoksen saarella. Reissu oli ihana hengähdyshetki kevääseen. Meidän lomat on aina niin ihanan rentouttavia.
9. Julkaisin kuvan syksyltä 2013 jolloin masennus oli pahimmillaan. Tuohon aikaan blogissa näkyi leveä hymy ja tiukka vartalo. Kukaan ei voinut arvata mitä taustalla on. Tällä kuvalla halusin muistuttaa, että masennusta ei aina näe ulospäin eikä muutenkaan kenestäkään voi ulkokuoren perusteella päätellä, miten hänellä menee. Muistan tuon kuvassa näkyvän ahdistavan olon. Istuin usein lukkojen takana saunan lauteilla ja mietin hyppäänkö saunan ikkunasta. En hypännyt, koska matka maahan oli liian lyhyt ja elämänhalua oli vielä jäljellä. Meni pitkään toipua ja tulla ehjäksi. Onneksi nyt on asiat hyvin.
Olipa aikamoinen vuosi, vaikka tässä ei ollut edes kaikkia käänteitä tältä vuodelta. Niistä muista käänteistä ehkä toisessa postauksessa.
