Tässä yön kähmeessä taas bloggailen. Voisin ottaa vuorokauteen muutaman tunnin lisää tai jotain teleporttauslaitteita, joilla pääsisi kauppaan, lapset pääsisi harrastuksiin ja itse pääsisin paikasta a paikkaan b. No ei, ei oikeasti. Mun pitäisi vain opetella organisoimaan taas arkeani paremmin. Mä nautin edelleen ja aina vaan työmatkaurheilusta ja aikataulutushaasteet otan nimenomaan haasteina, joihin löytyy ratkaisuja. Kiire on useinmiten itse aiheutettua tai se on vain tunne.
Mun mielestä kaikista paras tapa aloittaa ja lopettaa työpäivä, on tehdä työmatkat lihasvoimin. Oma aika raittiissa syysilmassa ennen töihinmenoa tekee ihmeitä. Aina ei tarvitse mennä täysillä ja sykkeet tapissa, vaan välillä riittää leppoinen rullailu ja fiilistely. Jokaisen pitäisi olla omassa seurassaan joka päivä jonkin aikaa. Silloin voi antaa aikaa ajatuksille. Antaa ajatusten tulla ja mennä. Välillä työmatkaurheilu menee siihen, että antaa kiukun poistua kropasta ja päästää endorfiinit tilalle. Välillä se on puhdasta nautintoa, jolloin voi vain nauttia hetkestä ja antaa hyvän olon virrata päästä varpaisiin ja takaisin. Muistan monia työmatkapyöräilyjä, jolloin olen laulanut ääneen ja levittänyt kädet sivuille ja syleillyt maailmaa. Ihan voittamaton olo. Edes sade, räntä tai pakkanen ei (aina) vie fiilistä ja nautintoa.
Tänään käytin ajan “tehokkaasti” lasten mentyä nukkumaan. Mulla oli monta asiaa, joita olisin halunnut tehdä. Olisin halunnut neuloa, lukea kirjaa, tehdä lihaskuntotreenin, juosta, blogata ja katsoa YLE2:n kiusaamisiltaa. Tällä kertaa valitsin lihaskuntotreenin ja telkkarin katselun samanaikaisesti. Katsoin/kuuntelin kiusaamisiltaa liikuttuneena ja samalla tein lihaskuntotreenin kiertoharjoitteluna. Mielenkiintoinen kokemus tämäkin. Ei ole montaa kertaa tullut urheiltua itku kurkussa.
Pitkästä aikaa päätin rykäistä kotitreenin, koska tämä mun organisointiongelma ilmenee sillä tavoin, etten ole päässyt salille kovin usein.
Kiusaamisillasta vielä sen verran, että toivoisin meidän kaikkien tekevän niin kuin siellä sanottiin. Otetaan vastuu siitä minkälaista asennetta me ympärillemme jaamme kiusaamisesta ja siihen suhtautumisesta. Meidän arvomaailmamme heijastuvat myös sanattomina viesteinä ympäristöön, joten näytä esimerkkiä. Puutu siihen, äläkä hyväksy. Tarkista arvomaailmasi, ihan varalta. Ethän vain naura erilaisuudelle tai pyörittele silmiä toiselle, joka käyttäytyy valtavirrasta poikkeavasti? Itse mietin kovasti vastuutani äitinä ja partiossa seikkailijoiden ryhmänvetäjän roolissa. Iso vastuu. Jokainen meistä on ihan yhtä arvokas ja tärkeä. Muistetaan se ja vaalitaan sitä.
Rakastetaan toki myös itseämme (aasinsillalla lippuarvonnan voittajiin), sillä jos omissa nahoissa on hyvä olla, on ehkä myös enemmän kapasiteettia asettua toisen asemaan ja puuttua epäkohtiin. Kiusatun ja kiusaajan pitäisi saada tuntea olevansa tärkeä ja rakastettu.
I Love Me -messut ovat siis viikon päästä viikonloppuna 17. – 19.10.2014. Samoilla messuilla julkistetaan Sport & Wellness Blog Awardsien voittaja. Nyt minä julkistan lippuarvonnan voittajat. Rumpujen pärinää. 😀 Kiitos vielä arvontapostaukseen jättämistänne ihanista kommenteista! Kauniit sananne olivat mannaa mun sydämelle ja itsetunnolle. Kritiikkiä ja kehitysehdotuksiakin olisin ollut valmis ottamaan vastaan, mutta kiva näin. 🙂
Arvonnan voittivat:
L: Äänestin tietty sua! Sun blogi on aito ja rehellinen, kannustava ja inspiroiva, ja vielä korkeatasoinenkin! Sulla on järki päässä urheilun suhteen ja olet uskomaton esimerkki meille lukijoille. Oot paras!
ja
Inka: Sun kirjoitukset ei hienostele taikka silottele, vaan kirjoitat monesta asiasta juuri niinkuin ne on. On ne sit hyviä tai kurjia juttuja. Ja sun kokeiluja ja kokemuksia eri urheilulajeista jne on aina mukava lukea. Ainoastaan harvasta kirjoitustahdista voisit saada multa risuja, mutta senkin ymmärrän itsekin urheilevana ja työssäkäyvänä äitinä. Pelkästään ruusuja jaossa sulle siis. ☺️
Molemmille on nyt lähetetty sähköpostia. Laittakaa huomisen aikana osoitetietonne minulle vastausviestinä, että ehditte saamaan liput ennen messuja!
Ootte ihkui, te kaikki siellä ruutujen toisella puolella!
Ihanaa, mä voitin kerrankin! Kiitos!! 🙂
Kirjoitit viisaita kiusaamisesta, oma esimerkkimme on erittäin tärkeä. Tätä koitan kovasti itselleni aina toitottaa ja lapsilleni opettaa jokaisen oikeutta olla oma itsensä. Noi mun pennut onkin aika normista poikkeavia ja kiusaamiseenkin on törmätty. Ja monesti takana on selkeästi vanhemmilta opittuja omituisia vanhanaikaisia vääriä luuloja jne.
Ole hyvä! 🙂
Ei ole helppoa olla vanhempi. Esimerkkinä pitäisi välillä toimia myös toisille aikuisille…
Olet ihana.
ps. ihana myös kuulla, että en ole ainoa, joka laulaa ääneen ja muutenkin pöljäilee pyöräillessä tai juostessa!
<3 Itse olet.
Pöljäillä pitää aina!