Tiedättekö miten se tapahtuu? Hyppää veneeseen, irrottaa köydet laiturista ja se on siinä. Muuta ei tarvita.
Lähdin eilen illalla äidin ja siskon kanssa pienelle purjehdukselle. Purjehdimme Pihlajasaareen yöksi. Lilluimme hissukseen Espoosta kohti Lauttasaaren edustaa. Ei ollut mikään kiire, paitsi ennen pimeäntuloa olisi kiva ehtiä perille.
Pimeä ehti tulla, mutta se ei haitannut, koska olimme jo melkein perillä. Vesillä minusta tulee se tyyppi, joka haluan olla. Rentoutunut, onnellinen ja tasapainoinen.
Saaressa söimme todella myöhäisen päivällisen ja sitten lähdimme “pakolliselle” saarikierrokselle. Saaren toisesta päästä kuului matala lähestyvän laivan ääni. Saaressa ei tietenkään ollut valoja, joten lähdimme otsalamppujen kajastuksessa äidin johdolla juoksemaan kohti ääntä ja rantakallioita. Rymistimme kallioilla, oksistoissa, rantakivillä ja kaikenmaailman solissa peräkanaa. Nauratti ääneen. Ehdimme kuitenkin kalliolle ihmettelemään pimeydestä kuuluvaa mörinää ja kohta täydessä valaistuksessa saarta läheltä ohittavaa laivaa. Fiilistelimme rantakallioilla tähtitaivasta. Bongasin tähdenlennonkin.
Aamulla heräsin rentouttavaan keinumiseen. Äiti houkutteli saareen uimaan. Ei mulla mitään uimavaatteita ollut mukana, mutta ajattelin lähteä ihmettelemään aamuista Pihlajasaarta. Äitikään ei päässyt uimaan, koska uimaportaat oli otettu uimapaikoilta pois tulevien syysmyrskyjen takia. Kesä on ohi, vaikka kesää oli vielä selvästi ilmassa.
Aamupäivällä vielä luovipurjehdus takaisin. Olo oli ihanan rentoutunut purjehduksen jälkeen. Sinne reissulle hävisi harmistus toisesta missatusta maratonista. Flunssa edelleen painaa. Ääni on kuin vanhan alkoholisoituneen naisen, yskittää ja niiskututtaa. Kuumetta ei ole, eihän mulla koskaan. En ole urheillut viikkoon. Toivottavasti olo normalisoituu ensi viikon torstaihin mennessä, jolloin lennähdän Evoken sponsoroimana Leville RuskaBootCampiin. Odotan sitä reissua niin paljon. Kirjoittelen reissusta vielä lisää myöhemmin.
Oi joi miten ihanalta teidän retki vaikutti ! 🙂
Rentouduin tässä jo tekstiä ja kuvia selaillessa 🙂
Se olikin ihana! <3
Kiva jos tunnelma välittyi.
En voisi olla enempää samaa mieltä sinun kanssasi. Purjehdus on se elämisen muoto, jossa rentoudun parhaiten. Mieli liitää vapaana, saa olla luonnon keskellä, elää tuulen ja sään mukaan ja rakkaiden kanssa lähekkäin. Siksi haluan merelle joka kesä ja mieluusti myös vielä syyskesän viikonloppuinakin. Nyt veneestämme tosin on jo riisuttu purjeet, nyyh. Ensi kesää siis odotellessa 🙂
Ihanasti kuvailit. Juurikin noin. <3
Ihanaa, että oot päässyt irtautumaan ja saanut sitä hyvää aikaa itsellesi ja ajatuksillesi. 🙂 Oot onnekas, kun sulla on purjehtiva äiti!
Teki kyllä hyvää.
Niin olen ja olen kiitollinen siitä. Mulla on muutenkin maailman paras äiti.
No jopas… välittyipä hieno tunnelma kuvista ja tekstistä!
Kiva kuulla, kiitos! 🙂
Pitkin päivää töissä pyöri mielessä sinun mukava kirjoitus ja valokuvat 🙂
Kiitos kivasta blogista.. mukava lukea . Monesti aloitan aamun lueskelemalla täällä blogeja !
Wau, kiitos! 🙂
Ihania kuvia, joista välittyy rentoutunut fiilis! 🙂
Kiva kuulla, että tunnelma välittyi. 🙂
Rentouduin minäkin kuvia katsellessa, kiitos! 🙂
Mahtavaa, jos mun rentoutunut fiilis levittää teillekin sitä samaa. 🙂