Kuten aamulla kerroin, tänään oli pitkän lenkin vuoro. Sisko totesi, että tänään ohjelmassa on 30 kilometrin lenkki, joten ei siinä auttanut sanoa kuin “selvä homma”. Pitkä lenkki oli itsellänikin mielessä, mutta 30 kilometriä on minunkin mielestä tosi pitkä lenkki. Viime maratonille treenatessa pisin harjoittelulenkki oli 28 kilometriä.
Päätimme lenkille lähtemisestä eilen illalla kymmeneltä, joten tankkaaminen oli vähän mitä oli. Söin illalla jättilautasellisen rahkaa, jonka seassa oli hedelmiä ja marjoja ja tietysti litrakaupalla vettä ja kivennäisvettä. En ole vieläkään saanut ostettua urheilujuomaa kaappiin.
Aamulla vatsa oli vähän arka, okei, tunnustan. Söin illalla myös merkkareita – niistä se vatsakipu. Mietin mitä mä uskallan syödä ja jännitti lenkille lähtö. Vieläkin se epäonnistunut lenkki jäytää takaraivossa. Söin kaksi ruisleipää, päälle tonnikalaa, join kaksi kupillista kahvia ja tietysti vettä. Söin vähän ajan päästä banaanin ja mehukeittoa ja vielä vähän myöhemmin toisen banaanin. Vettä join yhteensä varmaan reilut kaksi litraa. Syömisen ja juomisen lopetin jälleen vajaat kaksi tuntia ennen lenkille lähtöä.
Päällä Socin lyhyet trikoot, Socin toppi, H&M:n alustoppi, jalassa Asics DS Trainerit (ah, rakkautta) ja ensimmäistä kertaa kunnolla testissä nuo uudet Zero Pointin kompressiosäärystimet. Uusi juomapullovyö on ostoslistalla. Tuohon mun Salomonin vyöhön saa vain yhden ison pullon, vyö on venymätöntä materiaalia. Pitkillä lenkeillä menetän hermot siihen hölskymiseen, kun en saa pysymään vyötä yhdessä kohdassa.
Sitten vain matkaan. Aurinko paistoi ja oli aika lämmin, ehkä 18-19 astetta. Täydellinen ilma. Ei liian kuuma eikä missään nimessä kylmäkään. Lähdettiin yhdeltä, samaan aikaan tulee olemaan maratonin startti. Ensimmäinen päivällä juostu pitkä lenkki koko kesänä. Helteillä en ole pystynyt juosta päivällä, vaan aina lähtö on venynyt iltaan. Tällä kertaa reitti meni mulle ihan oudoissa maisemissa. Maisemat olivat varsin virkistävän erilaisia. Olen tottunut juoksemaan merenrantamaisemissa, tällä kertaa maisema oli metsää ja peltoa. Kaunista ja rauhoittavaa.
Mua jännitti ensimmäiset 20 kilometriä jaksanko, kestääkö paikat, kestääkö maha. Oikeasti kyse oli siitä kestääkö pää. Nuo pitkät lenkit on enemmän päästä kiinni kuin kunnosta tai jaksamisesta. Kun vihdoinkin tulimme siihen pisteeseen, että sai kääntyä takaisin, edessä oli enää 8,5 kilometriä. Teki mieli paukutella henkseleitä. Rupesimme hihkumaan aina kun Garmin piippasi uuden kilometrin merkiksi. Nälkä oli kova ja jano. Kävimmekin Pirkkolan urheilutalolla täyttämässä juomapullot (stoppasin mittarin sisälle mennessä ja muistin käynnistää sen vasta juostuamme jonkin matkaa, mittarista jäi uupumaan muutama sata metriä). 26 kilometrin kohdalla juokseminen rupesi suorastaan tympäisemään. Enää ei kiinnostanut, mutta kun juoksemaan on tultu, niin mehän juostaan. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Jälleen pääkopasta kiinni. Juokse, urpo, juokse! Hekumoimme ruoasta ja palautusjuomasta ja juoksimme lenkin loppuun asti.
Mittari pysähtyi kaupan kohdalla, mistä haimme ruoantekotarpeet, palautusjuomat ja suolakurkkua. Gainomaxit samantien napaan ja siskon kotiin päästyä avasin tärisevin käsin suolakurkkupurkin ja ahmin suolakurkkuja naamaan, tarjoilin ystävällisesti samalla haarukalla siskollekin. En enää koskaan halua kokea sitä pahaa oloa, joka tuli sen toisen lenkin jälkeen. 😀 Nämä on näitä. Äkkiä ruoka tulille, kahvit tippumaan ja sitten ahnaasti ruoan kimppuun. Täydellistä!
Pelkäsittekö, etten kerro kompressiosäärystimistä mitään? Voi kuulkaas, ne oli tosi hyvät! Sisko ehti pelotella, että hänen miehelle nuo ei käy, vaan hänellä alkaa pohkeet kramppailemaan. Minulle nuo tuntuu sopivan. Tuntui ihanalta jalassa. Sellainen kivan napakka ja viileä fiilis jaloissa. Tuosta väristä tulee vielä paljon plussaa, kiva kun on värikästä päällä. Lenkin jälkeen jalat eivät ole yhtä kivistävät kuin aiempien pitkisten jäkeen. Muutenkin lenkin jälkeinen olo on parempi kuin koskaan, vaikka juoksin elämäni pisimmän harjoituslenkin tänään. Ei vatsavaivoja, ei totaaliväsymystä, ei rakkuloita, ei pahemmin hiertymiä (yksi pieni vain). Tietysti olen väsynyt ja jalat tuntuu siltä miltä nyt 30 kilometrin lenkin jälkeen voi tuntua, mutta voi hurmos! Olen niin onnellinen! Tämä lenkki toi hirveästi lisää itseluottamusta maratonin suhteen.
Matka: 30 km
Kesto: 2 h 58 min
Syke: keski – 152 bpm, max – 170 bpm
Kalorit: 1 619 kcal
Lenkki meni ehkä vähän turhan kovilla sykkeillä ja osin juoksimme sitä vauhtia mitä olimme ajatelleet juosta maratonin, mutta tulipa mieleen, että mitä jos kiristäisi tavoitetta hieman, kun tämäkin sujui näin helposti. Nyt pitää jatkossa kärsivällisesti juosta peruskestävyyssykkeillä, että saa hiottua kunnon huippuunsa ja päästellä maratonissa sitten ihan kunnolla.
Mahtava fiilis!
Hyvin vedit harjoituslenkin! Uskaltaisko itekin kokeilla 30 kilsan juoksemista ennen ensimmäistä maratonia? 😉 P.S. Mun lenkkeilymaisemissa ootte näköjään juosseet 🙂
Uskaltaa, jos muut lähes yhtä pitkät on mennyt hyvin. Rauhallisesti ja kuunnellen kannattaa mennä, mutta kyllä tuosta saa sen verran itseluottamusta, että on sen arvoista. 🙂
Moi! Onko nuo sun trainerit ne neutraalit? Tsemppiä maratontreeneihin!
Moikka! DS Trainereissa taitaa olla lievä pronaatiotuki, mutta moni mieltää nämä neutraaleiksi. Kiitos tsempeistä! 🙂
Juoksijalehden arvio DS Trainerista: http://www.juoksija-lehti.fi/?tabid=3006
Ok, nuo on siis ne perustrainerit. Nykyään on saatavilla myös trainer neutral ilman pronaatiotukea, siksi kysyin. Itselläni on kenkien vaihto puolimaratonin jälkeen ajankohtainen, ja suunnitelmissa olis kokeilla sitä neutraalia traineria. Tällä hetkellä juoksen Asicsin sky speedeillä, mutta niitä ei enää mistään saa 🙁 Ajattelin, että josko se neutraali trainer olis jotain sinne päin? Aika korkea kantahan noissa trainereissa on, se vähän arveluttaa ku oon nyt matalaan tottunu.
Mä en muuten ole sittenkään varma onko nuo neutraalit vai pronaatiotuetut. 😀 Sokkona olen näemmä ostanut. Ne on nämä: http://www.wiggle.co.uk/asics-ladies-gel-ds-trainer-18-aw13/.
Mä tykkään noista hurjasti nyt, kun olen saanut jalan totutettua kenkään!
Näyttäis olevan ne tavalliset 🙂
Itselläni on sama ongelma: aikaisemmin kevyempänä kenkänä olen käyttänyt Sky Speediä, mutta kyseistä mallia ei ole enää edes Asicsin kotisivuilla. Juttelin HCM-expossa Suomenojan Intersportin myyjän kanssa, ja hän kertoi, että Skyspeed on viime kausina jäänyt pahasti Trainerin jalkoihin. En tiedä onko ko malli poistunut Asicsin valikoimasta kokonaan, koska kevyempiä kenkiä on tullut valikoimaan sekä Lyte että Excel.
Juoksutuntuma Trainerilla ei ole niin herkkä kuin Sky Speedillä. Lisäksi lesti on kapeampi ainakin omaan jalkaani.
Nyt kun DS Trainerit on muovautuneet jalkaani, niin en kyllä halua vaihtaa näitä enää mihinkään. Ellei sitten vielä kevyempään joskus. Heh.
Piti jo eilen kysyä et miten kroppasi palautuu fyysisesti pitkästä lenkistä? Oletko kärsinyt juoksijanpolvesta? Onko vinkkejä sen kans elämiseen.. Itsellä se vaivannut ainakin puolilla. tämän kesän pitkilstä(n 100- 120min) lenkeistä ja vähän jännittää 3 viikon päästä oleva puolikas juuri polven takia.
Mä palaudun yllättävän hyvin ja nopeasti. Syön ja juon tuollaisen treenin päälle hyvin ja venyttelen. Lisäksi teen kevyttä treeniä koko ajan. Kovaa rasitusta teen jaloille seuraavan kerran aikaisintaan keskiviikkona.
Juoksijanpolvesta mulla ei ole kokemusta. Auttaisiko kinesioteippaus? Fysioterapia? Huolelliset venytykset?
Kiva kun löytyi kokemusblogi 30 kilsan lenkistä ennen maratonia, kiitokset! Itse olen menossa elämäni kolmannelle kokomaratonille (edelliset 2010 Finlandia Marathon Jyväskylässä, 2012 Varala Maraton Tampereella) ja kummallakin edellisellä olen tehnyt tällaisen testilenkin noin 1 kk ennen maratonpäivää. Ekalla kerralla testilenkki meni hyvin, kuten maratonkin, toissa vuonnakin testilenkki meni hyvin, mutta ennen maratonia sairastuin pahaan flunssaan moneksi viikoksi. Viime vuonna testilenkillä oli tosi kuuma ja olo oli tosi huono lopulta.
Nyt ohjelmassa 30 kilsaa huomenna, lähes loppuun juostuilla DS-trainereilla. Juoksijan polvesta puheen ollen, vuosi sitten mäkisellä Varala Maratonilla sellainen tuli, ja apu siihen tuli vasta alkuvuodesta fysioterapeutin neuvomalla, pilatesrullalla ja tennispalloilla tehtävällä ohjelmalla. Taidan julkaista ohjelman omassa blogissani http://liinaharjaliikkumahan.blogspot.fi/
Jännittää vähän… Huomenna tarkoitus testata myös geelejä pitkästä aikaa ja tietysti tuota polvea. 6.10. Osmon superhölkässä Pieksämäellä tarkoitus juosta se kolmas maraton, siellä on mainio tasainen reitti.
Kiitos kommentista! Tsempit maratonille ja tietysti treeneihin sitä ennen!
Hei, hieno juoksu! Mille Maralle olet valmistautumassa .. Espoon rantamaratoonille? Itse olen sinne valmistautumassa ja myös toissa sunnuntaina elämäni pisimmän lenkin 30km tehnyt. Oma valmistauminen tuolle lenkille meni hyvin , tankkasin edellis iltana pizzalla (hiilarit 🙂 ja lähdin aamulla puoli kasilta lenkille. Käytin matkaan 3:30, menin huomattavasti matalimmilla sykkeillä kuin te. Olin yllättynyt että oma tankkaukseni; aamupala puuroa ja raejuustoa ja mehukeittoa 1½t ennen lenkkiä sekä herbalife pirtelö ½ t ennen lenkkiä, meni nappiin (puhumattakaan edellisillan amatöörimäisestä syönnistä)Neste ei hölskynyt mahassa eikä pissataukoja tarvinut ottaa.Kaksi päivää sitten oli toinen megapitkä lenkki 26km, ja lopussa meinas jo jalka painaa, mutta sinnittelin loppuun. Sen jälkeen olen ottanut pari vapaa päivää palautukseen, vielä olisi tällä viikolla kaksi tiukkaa treeniä, kova 10km sekä kiihtyvä 20km ja sen jälkeen aloitan lähtölaskennan koitosta varten kevyemmillä treeneillä. Minkälaisella aikatavoitteella lähdet maratoonille? Lähden itse vähän niinku kunhan maaliin pääsen fiiliksellä, mutta tuonne alle 5t ja 4:30 väliin toivottavasti pääsen. Pikkuisen meinaa jo perhosia vatsassa pörrätä kun katsoo kalenteriin… se lähestyy vääjäämättä! Tsemppiä sinulle koitokseesi ja treeniin!
Kiitos kiitos!
Valmistaudun Espoon Rantamaratonille. Mä en pystyis juosta, jos olisin vetänyt edellisenä päivänä pitsan, mutta mun maha onkin ihan herkkis.
Tavoittelen neljän tunnin alitusta maratonilta. Mua kans jännittää jo juoksu. On se kuitenkin niin pitkä matka! Tsemppiä sullekin vielä viimeisiin treeneihin ja itse maratonille!