Juoksukärpänen puraisia minua vuonna 2012, josta seuraavana vuonna keväällä juoksin ensimmäisen puolimaratonin Maskussa. Kokonaisen maratonin juoksin Tukholmassa. Maaliintulo ja onnistumisen fiilis on aivan käsittämättömän hienoa!!!
Ensimmäisen maratonin jälkeen jäin juoksuun täysin koukkuun – se fiilis, ja miten hyvää juoksu tekeekään mielelle ja keholle. Juosta voi missä ja koska vain! Se ei katso aikaa eikä paikkaa, eikä sääkään koskaan ole ollut esteenä juoksulle. Välillä motivaatio on ollut kadoksissa, mutta aina se on tullut salamana takaisin. Juoksen yksin, puolison, kaverin tai juoksuporukan kanssa. Porukassa on kiva juosta varsinkin pitkiä matkoja.
Osallistuin keväällä #njiesuomi kilpailuun, josta voisi palkintona päästä mukaan @endorfiinikoukussa tiimiin ja saada ilmoittaumisen Helsinki Half Marathonille. Ja VOITIN! Pääsin mukaan Elinan tiimiin ja mikä naisjengi olikaan!!! Ihania tyyppejä! Saatiin hienot Björn Borgin treenivaatteetkin!
Itsellä ei ollut juoksun suhteen toiveita enkka-ajasta, koska jo muutaman päivän oli ollut kurkkukipua ja pientä yskää. Sekä tieto siitä, että tulee olemaan hellejuoksu, niin päätin juosta rauhaksiin. Vielä aamulla mietin uskallanko edes startata, mutta ajattelin, että keskeytän, mikäli olo huononee. Puoliso tsemppasi ja oli huoltojoukoissa mukana.
Aamulla treffasimme tiimin kanssa tapahtuma-alueella. Oli kiva nähdä kaikkia pitkästä aikaa. Meitä jännitti aika paljon, mutta naurua ja höpötystä kuului. Nopeat hätäpissat kaislikkoon ja lähtöviivalle, mars! Heti ekoilla kilsoilla ajattelin, että tulen keskeyttämään – olo ei ole hyvä. Kuumuus ei helpottanut vointia.
12 kilometrin kohdalla jäin auttamaan yhtä miestä, jolta oli taju juuri lähtemässä. Mies sanoi: ”ei täs hätää, pää on vaan vähä pehmee”, jonka jälkeen laitettiin hänet kyljelleen makaamaan toisen juoksijan kanssa. Kannustajat tulivat siihen auttamaan ja käskivät meidän juoksijoiden jatkaa matkaa. Ajattelin, että on tää hullua hommaa! 15 kilometrin jälkeen päätin, että maaliin menen vaikka kävellen. Maaliin tulin ajassa 1:57:24.
Kiitos Elina ja koko tiimi!
Mari
