1. vaelluspäivä: Espoosta Kiilopäälle
2. vaelluspäivä: Kymmenen päivän vaelluksemme toinen päivä
3. vaelluspäivä: Saunomista ja auringonlaskun ihastelua Luirojärvellä
4. vaelluspäivä: Sokostille ja siitä eteenpäin
Heräsimme viidenteen vaelluspäivään vasta lähempänä kymmentä. Yöllä kylkeä kääntäessäni kuuntelin ääniä ja hetken aikaa unenpöpperössä mietin, onko kohina sadetta vai puron kuohuja. Puro se vain, telttakankaaseen tippuvista pisaroista kuuluisi ihan toisenlainen ääni.
Laavulla yöpynyt miesseurue teki lähtöä, kun me vasta rupesimme valmistamaan aamiaista. Aamupalaa laittaessamme saimme hetkeksi seuraksemme seurueen, johon olimme törmänneet Luirojärvellä. Seurueella oli sama suunta. He lähtivät hiukan ennen meitä. Meillä oli vielä leiri pakkaamatta. Saavutimme seurueen hiukan ennen päivän ensimmäistä polun risteyskohtaa.
Lähdimme Pälkkimäojalta kohti Muorravaarakan ruoktua. Alkumatka kulki Pälkkimäojan vartta eikä tarvinnut kummemmin suunnistaa, sen kun seurasi vain ojaa. Reitti oli melko vaivalloista ojanvarsipolun jälkeen. Kiipesimme Lumipään huipulle ja sieltä Lumikurua alas kohti Muorravaarakkaa. Lumipään huipulla haukoin henkeä maisemien edessä ja hiukan myös hengästymisestä. En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Rakastuin Lumikurun maisemaan. Se oli karua ja vehreää samaan aikaan ja tuntureita näkyi silmänkantamattomiin Venäjälle saakka. Ihastelin maisemaa hihkumalla ääneen. Aina välillä pysähdyin katsomaan maisemaa joka suuntaan. Vaeltaessa kannattaa muistaa aina katsoa myös taakse.
Lounastauon pidimme kurussa puron varressa. Kaikki tuntui täydelliseltä. Sääkin oli upea. Lumikurusta oli enää lyhyt matka Muorravaarakkaan. Jälleen päivän vaelluksen viimeisenä askareena oli joen ylitys.
Muorravaarakassa pystytimme telttamme hiukan syrjässä olevan nuotiopaikan läheisyyteen. Rami oli päättänyt reissun puolivälin kunniaksi vaihtaa sukat ja kalsarit, mutta sitä ennen hänen suunnitelmana oli käydä pulahtamassa purossa.
Minäkin otin mukaani retkipyyhkeen ja vaihtovaatteet, mutta ajattelin, etten todellakaan ole menossa jääkylmään puroon pesulle.
Rami meni puroon edeltä. Sinne se mies pötkähti makuulleen matalaan puroon. Minä taltioin tilanteen naureskellen videolle. Näin kuinka hyvä fiilis Ramille tuli pulahduksesta, joten ajattelin, että minäkin haluan yhtä hyvän olon. En olisi uskonut itsestäni, mutta menin ja pulahdin itsekin.
Peseytymisen jälkeen puimme puhtaat vaatteet päälle. Olo oli melkoisen juhlava. Asetuimme loppuillaksi taas nuotion ääreen viettämään iltaa kahdestaan. Olimme kuulleet, että seuraavasta päivästä alkaen olisi luvassa reipasta sadetta koko loppureissuksi. Nautiskelimme hienosta illasta ja olimme kiitollisia niistä upeista aurinkoisista säistä, joita olimme saaneet kokea.
Päivämatka:
Pälkkimäojan laavu – Muorravaarakan ruoktu 10 kilometriä
Kilometrit yhteensä: 65 kilometriä
