Kysymysten kesä

Vietän parhaillaan aikuisen elämäni pisintä kesälomaa. Näin pitkä kesäloma tuskin tulee toistumaan ennen eläkettä, jos meidän sukupolvi edes joskus pääsee nauttimaan sellaisesta.

Edeltävä vuosikymmen on tuonut eteen monenlaisia haasteita. Näinä vuosina olen kasvanut aikuiseksi ja löytänyt identiteettini. Välillä kohtuuttomaltakin tuntuneet vastoinkäymiset ovat olleet tärkeitä matkalla minuksi. Kävin terapiassa vuosina 2013-2015, mutta vasta viimeisen puolen vuoden aikana olen uskaltanut käsitellä silloin käsittelemättä jääneitä asioita.

Viime vuoden lopulla tapahtunut työuupumus ja masennus oli itsetunnolleni ja työidentiteetilleni sen suuruusluokan kolaus, että nuolen haavoja vieläkin. Arvojeni perinpohjainen tutkiskelu on ollut varsin terveellistä, mutta se on aiheuttanut sen, että olo on yhä useammin ristiriitainen ja kahtiajakautunut. Ristiriitaisuus on osa ihmisyyttä, mutta haluaisin päästä eroon sellaisista ristiriidoista, jotka sotivat arvojani vastaan.

Kuuntelin juuri kolme äänikirjaa, joissa kaikissa oli jotakin yhteistä – menestyneen ihmisen kasvutarina. Ensiksi kuuntelin Maria Veitolan kirjan, sen jälkeen Aki Hintsan filosofiasta kertovan Voittamisen anatomia -kirjan ja viimeisimmäksi Alexander Stubbin elämäkertakirjan.

Eniten minua ravisteli Voittamisen anatomia. Kirjaa kuunnellessa tuli paikoitellen ylpeä olo itsestäni huomatessani, että olen tehnyt jo valtavan pitkän matkan tähän pisteeseen. Välillä tuntui, että mitä ihmettä mä vieläkin vellon ja märehdin, jos voin muuttaa elämäni sellaiseksi kuin haluan. Vain minä voin tehdä muutoksia ja päätöksiä itseni ja elämäni hyväksi.

Voittamisen anatomia -kirjan kuuntelemisen jälkeen päähäni jäi kaikumaan muutama kysymys, joiden äärellä täytyy viettää vielä hetki. Kuka olen ja miksi? Mitä haluan elämältäni ja minkä vuoksi? Huolehdinko itsestäni riittävästi vai haluaisinko muuttaa jotakin elintavoissani? Ketkä ovat minun luottoihmiseni ja miksi? Yksinkertaisia kysymyksiä, jos nopeasti ajattelee, mutta pysähdypä miettimään vielä hetkeksi.

Kuka olen ja ketä varten elän? Mitä oikeastaan haluan elämältäni? Haluanko valinnoillani viestiä jotakin ympärilläni oleville ihmisille, vai teenkö asioita itseni hyväksi? Pidänkö itsestäni huolta, vai soimaanko jatkuvasti itseäni jostakin? Ovatko tavoitteet itseäni kohtaan realistisia ja vastaavatko ne arvojani? Keitä lähipiiriini kuuluu? Ovatko ympärilläni olevat ihmiset sellaisia, jotka tuovat elämääni hyvää oloa?

Näitä asioita pohtiessani olen sisuuntunut ottamaan elämäni ohjat taas omiin käsiini. Huomaan olleeni väsyneempi kuin olin kuvitellut – henkisesti ja fyysisesti. Ja mikä pahinta, olin jo hetkeksi menettänyt uskon itseeni. Nyt koen olevani taas uuden edessä, tietynlaisessa käännekohdassa. Aloitin tammikuussa opinnot sillä ajatuksella, että tämä on aikalisä ammatillisella aikajanalla. Alan vähitellen päästä aikalisän tavoitteisiin kiinni konkreettisesti.

Lepo ja loma on herättänyt minut taas eloon. Jälleen uskon siihen, että löydän vielä oman juttuni.

*Mekko saatu: Jack Wolfskin | Kumpparit saatu: Helly Hansen