to top

Vaakakapina

Eilen Vaakakapina-sivustolla julkaistiin haastattelu minusta. Mua jännitti jutun julkaisupäivä ihan kamalasti. Juttu käsittelee matkaani itseäni inhoavasta ja ruoskivasta himotreenaajasta tähän pisteeseen, jolloin olen itselleni myötätuntoisempi ja hyväksyn itseni tällaisena. Vaikka olen näistä asioista täälläkin kirjoittanut, niin koko polun niputtaminen yhteen artikkeliin tuntui melkoisen hurjalta. Olo oli todella alaston.

Haastattelu ja koko jutun rakentuminen sujui tosi kivasti. Minua haastatteli Mira Pelo, joka myös kirjoitti jutun. Hän on todella ammattitaitoinen toimittaja. Joidenkin antamieni haastattelujen jälkeen on ollut hiukan omituinen olo – on tuntunut, että toimittaja on hakenut haastattelussa jotakin sellaista näkökulmaa, jota minä en pysty hänelle tarjoamaan. Miran kanssa tuntui heti synkkaavan ja tuntui, että molemmat olemme samalla kartalla siitä minkälainen juttu on syntymässä.

Muistan kun minulta kysyttiin kiinnostusta tähän haastatteluun. Päätin heti suostua. Koen tämän Vaakakapinan tärkeäksi asiaksi, joskin haastavaksi ja osin ristiriitaiseksikin. Päätin heti, että suostun haastatteluun ja mietin, että jos tähän haastatteluun lähden, niin en ala kertomaan mitään pikkusievää tarinaa, jossa on onnenhattaraa ja vaaleanpunaista höttöä, vaan kertoa oikeasti asiat niin kuin ne on. Jos kerron tarinani puolivillaisesti jättämällä rumimmat yksityiskohdat pois, siitä ei saa kukaan yhtään mitään. Siksi halusin olla rohkea ja avautua kunnolla. Eilen saamieni kommenttien perusteella kannatti.

Ihanaa viikonloppua! ❤️ Kertokaa mitä ajatuksia haastattelu teissä herätti.

  • Minna Jakosuo

    Maailma kaipaa avoimuutta. Tämä juttu oli tarpeen. Kiitos siitä!

    March 10, 2017 at 10:50 am Reply
  • Marjaana

    Kirjoitin sulle muutama vuosi sitten kuinka blogisi lukeminen inspiroi mut aloittamaan juoksuharrastuksen ja kuinka juoksin elämäni ekan kympin. Ihailin sua kovasti! Sitten vanha sairaus selässä paheni, en pystynytkään enää liikkumaan niin paljon kuin ennen ja aloin lihomaan, paljon. Lopetin blogisi seuraaamisen ja instakuvistasi tykkäämisen, koska tunsin itseni huonoksi ihmiseksi joka menetti itsekurin ja päästi itsensä huonoon kuntoon, en ollutkaan kaltaisesi superihminen. Nyt kun luin tuon haastattelusi tajusin että samojen asioiden äärellä tässä tavalliset ihmiset painitaan. Josko liikunnallisuutesi inspiroi mua, niin tämä kirjoitus osui ja upposi vielä syvemmälle. Toivottavasti ihmiset vihdoin alkavat hyväksyä niin itsensä kuin toisensakin sellaisena kun ovat. Hyvää jatkoa sinulle =)

    March 10, 2017 at 2:51 pm Reply
  • Tiina

    Hei,

    Luin vasta nyt tuon kirjoituksen matkasta itseesi. Aivan kuin olisit kirjoitaanut tarinan minusta. Miksi me (erityisesti naiset?) sorrutaan tuohon valtavaan itsekriittisyyteen… Meidän pitäisi olla vahvoja ja taistella noita loputtomia vaatimuksia vastaan ulkonäkömme suhteen. Kaikkea hyvää sinulle. Pysytään vahvoina!

    October 20, 2017 at 11:23 am Reply
  • Äitileijona

    Hei Elina!

    Musta tuntuu, että tällä hetkellä kuljen samassa suossa, jota kuvailit Vaakakapinan sivuilla. Olen pahasti koukussa urheiluun ja suorittaminen vie voimia. Googlaan ylikunnon oireita ja toivon, että joku pakottaisi minut hetkeksi jäähylle, sillä en jaksa tätä jatkuvaa itseni piiskaamista. Silti joka päivä menen ja teen treenin, koska tahdonvoimaa muuttaa suuntaa ei ole tarpeeksi. Tai tahdonvoimaa olisi, mutta pelot seurauksista voittavat sen. Miten sinä onnistuit ottamaan ensimmäiset askeleesi kohti sallivuutta? Miten käänsit ajatukset positiivisiksi, jos huomasit moittivasi itseäsi mielessäsi?

    November 5, 2017 at 1:14 pm Reply

Leave a Comment