Eilen oli vuoden ensimmäiset juoksutreenit! Tai tarkalleen ottaen ensimmäiset oikeat juoksutreenit vuoteen! Jännitin hirveästi, miten jalka reagoi juoksuun ja miltä juokseminen edes tuntuu. Mitä jos en enää tykkääkään juoksemisesta? Tai mitä jos se tuntuu aivan hirveältä? Minulla ja meidän neljän hengen juoksutiimillä alkoi eilen harjoitukset kohti maratonviestiä, eli jokainen meistä tiimiläisistä juoksee toukokuussa neljäsosamaratonin. Matka on varsin maltillinen, onneksi, koska eihän tässä mihinkään puolimaratonkuntoon ehtisi millään.
Juoksu oli ihanaa. Mun teki mieli huutaa ääneen, että “NYT olen elossa”, mutta en viitsinyt antaa ihan niin realistista kuvaa itsestäni uusille tiimiläisille. Olen kaivannut juoksua niin paljon. En ole uskaltanut edes itelleni myöntää kuinka suuren aukon juoksun poisjäänti on minuun jättänyt.
Tein kaiken varovaisen tunnustellen ja onneksi treenit alkoivat maltillisella alkulämmittelyllä ja huolellisilla liikkuvuus- ja koordinaatioharjoituksilla. Nämä treenit ovat osa Den Lille Nøttefabrikkenin yhteistyötä, mutta tulen kertomaan meidän tiimistä ja valmistautumisesta paremmin toisessa postauksessa. Nyt oli vain pakko päästä kertomaan miltä tämä paluu juoksun pariin tuntuu.
Paluu juoksun pariin tuntuu ihanalta ja pelottavalta. Tämä puolikuntoinen vaivaiselämä on kestänyt niin kauan, että olen ruvennut pelkäämään kaikenlaista jalkojen rasittamista. Mutta muistin juuri, että kerran aiemmin tällaisen juoksuprojektin alussa kärsin urheiluvammasta, jonka paraneminen tuntui toivottomalta. Tuolloin treenien edetessä ja huolellisilla liikkuvuus- ja koordinaatioharjoituksilla vamma itse asiassa parani. Olen siis tällä hetkellä varsin toiveikas paranemisen suhteen. Täytyy vain malttaa.
Jalka toki kipeytyi treenien jälkeen hiukan, muttei ärtynyt ihan mahdottomaksi. Nyt pitää himmailla ja keskittyä huoltaviin juttuihin. Ensi lauantaina treenataan taas kimpassa! Siihen asti pyöräilyä, lihashuoltoa, uintia ja lepoa.
Kuvat, joissa minäkin olen: Heidi Tainio ❤️
Kiva juttu tuollainen viesti, että pääsee mukaan tapahtumaan juoksemaan, mutta matka on kohtuullinen. 😊 Ite juoksen HCRD:ssä puolikkaan. Olen viimeisen vuoden aikana tajunnut lämmittelyn tärkeyden. Viikoittaisissa 2h juoksutreeneissä puolet ajasta käytetään lämmittelyyn. Juoksu on myös huomattavasti paljon helpompaa, kun on paikat vetreinä. On oikein sellainen olo, että pakko päästä juoksemaan. 😃 Hyviä treenejä kohti toukokuuta!
https://lenkilla.wordpress.com
Niin on! Oon kaivannut juoksutapahtumien tunnelmaa, niin tämä on kyllä ihanaa ensiapua siihen.
Itselläni on vielä kovasti opeteltavaa tuon lämmittelyn kanssa. Lompsin suoraan ovelta juoksemaan ja sitten aina ihmettelen miksi pohkeet ovat betonia ensimmäiset 5 km.
Mutta voin kuvitella,että tunne on ihana, jos taas juoksu on mahdollista. Jään seuraamaan.
Lämmittelyn ja liikkuvuusharjoittelun jalo taito kannattaa kyllä opetella. Varsinkin kun ikää tulee lisää, niin lämmittelyn merkitys sen kun vain korostuu. 🙂
Moikka, mikä New Balancen malli noi lenkkarit ovat?
Nuo ovat 890v6-mallin kengät. 🙂