Pallas-Hetta-Pallas-vaelluksemme viimeinen vaelluspäivä

Ensimmäinen vaelluspäivä
Toinen vaelluspäivä
Kolmas vaelluspäivä
Neljäs vaelluspäivä
Viides vaelluspäivä
Vaellusvideo

Päivämatka: Montellinmaja–Rihmakuru–Pallastunturi, yhteensä 14,5 kilometriä

Pallas-Hetta-Pallas-vaelluksemme viimeinen vaelluspäivä starttasi Montellinmajan tuvan pihapiiristä. Edellinen ilta oli ollut upea pastellinsävyineen. Pimeä toi tullessaan myös viileyden, mutta lämpimän makuupussin suojissa oli hyvä nukkua. Tänä yönä ei palellut.

Heräsimme ensimmäiseen pilviseen aamuun. Meitä oli onnistanut tällä reissulla ja säät olivat olleet ihan parhaat mahdolliset. Tänä aamuna ilma oli ensimmäistä kertaa ankea ja mielikin painui sen myötä hiukan pakkaselle. Tähän vaikutti myös se, kun tiesimme reissun lähenevän loppuaan. Suoritimme hiukan vaitonaisina aamutoimia. Rami kävi purolla aamupesulla ja takaisin tullessaan ontui eilistä pahemmin. Edellisinä päivinä kipeytynyt polvi oli vielä entistäkin kipeämpi. Minua hiukan hirvitti mitä tuleva päivä tuo tullessaan, sillä mies ei normaalisti koskaan valita.

Etenimme tuttuun tapaan peräkkäin, tällä kertaa minä edellä ja Rami perässä. Päivä kului aika vaitonaisesti. Näin miehestä, että häneen sattuu ja yritin pienin elein ymmärtää ja kannustaa.

Pallastunturin lähestyessä aloin haaveilemaan lämpimästä suihkusta, kunnon ruoasta ja nukkumisesta oikealla sängyllä. En puhunut näistä toiveistani mitään, sillä ajattelin, että pilaan tunnelman, jos toinen haluaa kovasti vielä nukkua yön teltassa. Hotellin ilmestyessä näköpiiriin Rami sanoi ääneen saman ajatuksen, josta minä sitten riemastuin. Vauhti kiihtyi kummasti, mutta samaan aikaan täytyi kuitenkin vielä varautua siihen, että hotelli on täyteen bookattu.

Saimme kuin saimmekin hotellista aivan ylihintaisen huoneen, mutta pääsimme saunomaan ja syömään burgerit. Saunoin nautinnolla yhteissaunassa ja pesin hiukset useampaan otteeseen. Huoneessamme ei ollut saunaa, niin emme päässeet yhdessä saunomaan.

Huoneessa piti tietysti avata puhelin ja tietokone, joiden myötä nousi ahdistuksen tunteita. Kaikki ne työasiat ja ulkomaailma olisi saanut vielä pysyä pois, mutta enpä puhelinta avatessa muistanut, ettei sitä tietotulvaa pysty mitenkään suodattamaan.

Seuraavana aamuna heräilimme lakanoiden välistä ihmetellen tunkkaista huoneilmaa. Vaellusten ja purjehdusreissujen jälkeen sisäilma tuntuu ahdistavan tunkkaiselta ja tuntuu, että pitää koko ajan tuulettaa. 🙂 Söimme aamupalalla itsemme pökerryksiin ja lähdimme rauhakseen siirtymään kohti Kolarin juna-asemaa. Edessä oli jälleen junamatka makuuvaunussa kohti kotia. Autojuna oli ihan huippu päätös, ei tarvinnut jaksaa ajaa koko matkaa eikä tällä ratkaisulla paljoa enempää köyhtynyt, mutta sai sentään nukkua täydet yöunet junassa. Suosittelen!

Tämäkin vaellus oli ihana kokemus parhaassa mahdollisessa seurassa, mutta vastoinkäymisiä olisi voinut olla vähän vähemmän. 🙂 Sitten vaan seuraavaa reissua suunnittelemaan. Suosituksia ihanista rauhallisista vaelluskohteista vastaanotetaan hyvinkin mielellään!